Ratkiriemukas Reuhurinne

Minä en ole aiemmin lukenut yhtään Tuula Kallioniemen kirjoittamaa Reuhurinne-kirjaa, mutta luettuani niitä nyt kolme peräjälkeen, en voi kuin miettiä, että olisi kyllä pitänyt! Reuhurinteeläiset ovat nimittäin mahtavaa porukkaa, joiden toilailuista ja tempuista luen oikein mielelläni. Reuhurinteen alakoulussa (ent. Reuhurinteen ala-aste) on vain yksi luokka, jossa opiskelee oppilaita ekaluokkalaisista kuudesluokkalaisiin. Heidän opettajansa on ihmeellisen (ja jopa kadehdittavan) pitkäpinnainen Aapeli Käki, joka on mennyt naimisiin koulun terveydenhoitajan, rouva Lintunen-Käen kanssa. Pariskunnalla on myös yksi oma lapsi eli viisivuotias Eemeli.

Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen: Reuhurinteen tyypit kirjassa
Ensiluokkaiset jälkien etsijät (Otava, 2014)

Kallioniemi kirjoitti ensin Reuhurinteen ala-asteesta kertovan kirjasarjan, joka jäi tauolla vuonna 2001. Vuonna 2011 hän julkaisi sarjalle jatkoa Reuhurinteen alakoulusta kertovalla kirjallaan Kaahailua ja kepposia (Otava, 2011). Kirja alkaa syksyn ensimmäisestä koulupäivästä, ja tarinan alussa Kallioniemi käyttää hyvän tovin esittelemällä Reuhurinteen ainoan luokan kaikki oppilaat. On oiva valinta kirjoittaa koululaiskirjoja tällaisesta 1.-6.-luokkalaisten yhdysluokasta, sillä sillä tavalla kirjaan tulee samastumiskohteita eri-ikäisille lukijoille, ja kirjan tapahtumia voidaan kuvata eri-ikäisten oppilaiden näkökulmasta. Naureskelin monelle hahmolle, joiden esikuvia löytyy tuolta oikeasta koulumaailmasta kyllä useampia... Kaahailua ja kepposia sopii ääneenluettuna myös ekaluokkalaisille, mutta varsinaisesti sen kohderyhmää taitavat olla alakoululaiset tokaluokkalaisista neljäsluokkalaisiin. Kirjassa on aika paljon tekstiä, mutta myös mukavasti Jii Roikosen piirtämiä kuvia tukemassa sitä.



Sarjan neljännessä osassa Hässäkkää ja hätähousuja (Otava, 2014) Reuhurinteen koulua käy edelleen sama, enismmäisestä osasta tuttu porukka. Koulumaailmasta tutut pajapäivät, sijaisopepäivät ja yökoulut ovat osa Reuhurinteen alakoulun kouluvuotta, eikä niiden aikana tietenkään voi välttyä erilaisilta kommelluksilta. Tässä kirjassa on mukana myös vähän romantiikkaa, kun kuudesluokkalaiset Fisu ja Pulla lähentyvät toisiaan yökoulussa.. Kirjaan on yhdistetty pieniä luetu nymmärtämiseen liittyviä tehtäviä, sillä tarinaan on kirjoitettu vieraampia sanoja, joiden merkitystä lukija saa pohtia monivalintakysymysten avulla. Tämä on mielestäni ihan hauska tapa laajentaa lasten sanavarastoa, mutta vastaukset olisivat voineet olla sivun alalaidassa eikä vastan kirjan lopussa. Koska tässä kirjassa on mukana jo vähän murrosikään liittyviä tykkäämis- ja pussaamisjuttuja, arvelisin että verrattuna sarjan ensimmäiseen osaan, tämän kirjan kohderyhmää on laajennettu aina sinne 5.-6.-luokkalaisiin asti.


Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen: Monivalintakysymyksiä kirjassa
Hässäkkää ja hätähousuja (Otava, 2014)

Kolmas lukemani Reuhurinne-kirja Ensiluokkaiset jälkien etsijät (Otava, 2014) on toistaiseksi ainut sarjasta ilmestynyt helppolukuinen kirja, ja se sopiikin hyvin ekaluokkalaisillekin lukijoille - siis sellaisia, jotka jo lukevat sujuvasti itse. Fontti on suurehkoa, tekstiä on vähemmän kuin sarjan muissa osissa ja pisimmät sanat on tavutetu. Tarina etenee kuitenkin melko nopeasti ja vaatii siksi lukijaltaa hyvää luetun ymmärtämistä. Musti-kissa ja koira Pöntinen kyselevät tarinan lomassa lukijalta erilaisia tekstiin liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lukija voi testata ymmärrystään ja päättelykykyään.


Tuula Kallioniemi ja Jii Roikonen: Kysymyksiä kirjassa
Ensiluokkaiset jälkien etsijät (Otava, 2014)

Tämän kirjan päähenkilöt ovat ekaluokkalaiset Pikkis ja Tötterö, joille opettaja on antanut läksyn tutkia jälkiä luonnossa. Talvisesta metsästä löytyykin monenlaisia jälkiä ja eläväisiä. Molemmilla ekaluokkalaisella tuntuu olevan huima mielikuvitus, ja he törmäävätkin metsässä muun muassa lumimieheen ja Tapioon, metsän kuninkaaseen... Kaksikko kauhistuun, kun näyttää siltä, että lumimies on käynyt opettaja Aapeli Käen kimppuun!

Reuhurinteellä ei taida olla ainuttakaan tylsää päivää, ja kirjoissa pidin siitä, miten oppilaat puhaltavat pääosin yhteen hiileen ja tulevat toimeen keskenään, vaikka eri-ikäisiä ovatkin. Toki Reuhurinteelläkin nahistellaan, mutta yhteishenki luokassa on hyvä, ja ajoittain hieman väsynyt opettaja tuntuu kuitenkin aidosti tykkäävän oppilaistaan. Reuhurinne-kirjat ovat kirjoja, joita voin lämpimästi suositella sekä tytöille ja pojille. Uskon, että ne lapset, jotka ovat lukeneet tai kuunnelleet mielellään Ella-kirjoja, Supermarsuja tai Risto Räppääjiä, pitävät myös Rehurinteen alakoulun hauskasta porukasta!

Jii Roikosen kuvitusta kirjassa Kaahailua ja kepposia
 (Otava, 2011)

Kommentit

  1. Meillä on luettu jonkin verran Reuhurinteitä, mutta samanlaista ihastusta ne eivät ole herättäneet kuin Karoliinat vuotta paria aikaisemmin. Mutta näissä on aina paljon sellaista, joista saa kiinni. Naurukin on taattu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuun nämä kolahtivat. Ehkä tosiaan siksi, että löysin niistä niin paljon tuttua. ;) Karoliinat ovat kyllä hyviä myös, ja Karoliina itse mahtava tyyppi!

      Poista

Lähetä kommentti