Miten erityisherkkää lasta pitäisi kasvattaa?

Elaine N. Aronin kirjoittama kirja Erityisherkkä lapsi (Nemo 2015, arvostelukappale kustantajalta) on mielenkiintoinen teos, jonka tarkoitus on auttaa vanhempia tunnistamaan oman lapsensa mahdollinen erityisherkkyys ja tukemaan vanhempia erityisherkän lapsen kasvattamisessa. Elaine N. Aron on psykologian tohtori ja katsoo itse olevansa erityisherkkä. Lisäksi hän on erityisherkän lapsen vanhempi. Kirjan alkuosassa Aron esittelee erityisherkkyyttä käsitteleviä tutkimuksia, määrittelee, mitä erityisherkkyys tarkoittaa ja selventää, millä tavalla vanhempi voi testata, onko hänen lapsensa erityisherkkä. Kirjassa on jopa Aronin laatima testi lapsen erityisherkkyyden tunnistamista varten. Aron esittelee myös niitä haasteita, joita vanhemmat kohtaavat kasvattaessaan erityisherkkää lasta, mutta antaa myös kirjan toisessa osassa selkeitä neuvoja, miten erityisherkkää lasta voi tukea ja kasvattaa huomioiden hänen herkkyytensä. Hän käsittelee lapsen kasvua vauvaikäisestä täysi-ikäisyyteen asti.


Olen itse huomannut, että erityisherkkyydestä puhutaan nykyään paljon, ja olen itseasissa istunut pöytäkeskustelussa, josta kymmenestä ihmisestä yhdeksän sanoi tunnistavansa itsessään erityisherkälle ihmiselle ominaisia piirteitä. Kuitenkin Aron kirjoittaa, että tutkimuksissa on havaittu, että ihminen joko on tai ei ole erityisherkkä, eli kyseessä ei siis ole suure, jossa suurin osa ihmisistä asettuisi skaalan keskivaiheille.  Erityisherkkyys on Aronin mukaan synnynnäinen temperamenttipiirre, jota tavataan 15 - 20 prosentilla lapsista. Aron itse käyttää erityisherkkyyden kuvaamiseen ja tunnistamiseen neljää tämän tempperamenttipiirteen taustalla olevaa osa-aluetta: emotionaalista reaktiokykyä ja empatiaa (E), vivahteiden vaistoamista (V), ärsykkeiden liiallisuutta (Ä) ja syvällistä käsittelyä (S). Jos ihminen ei täytä jokaista näitä neljää tunnuspiirrettä (EVÄS), hän ei Aronin mukaan luultavasti ole erityisherkkä.

Erityisherkillä on kyky ja taipumus käsitellä asioita syvällisesti, hän prosessoi asioita läpikotaisin ja pohtii asioita joskus pitkäänkin ennen, kun tekee niistä omat johtopäätöksensä (S). Koska erityiseherkät ihmiset ovat tavallista tietoisempia sisäisistä ja ulkoisista tapahtumista, he ovat myös taipuvaisempia uupumaan helpommin kuin muut. Erilaiset ärsykkeet kuormittavat heidät nopeammin (Ä). Liiallinen ärsyketulva tai kuormittuminen voi saada erityisherkän lapsen vetäytymään, ahdistumaan tai jopa raivostumaan. Erityisherkkä lapsi ylivirittyy helposti. Koska erityisherkät ovat taipuvaisia käsittelemään asioita syvällisesti, heillä on kyky ymmärtää mihin asioihin on syytä kiinnittää huomiota ja mitä kannattaa opetella. Lapsi myös tuntee syvästi ja reagoi herkästi myös muiden ihmisten kokemiin tunteisiin (E). Erityisherkät lapset huomaavat herkästi myös erilaiset hajut, äänet, maut, katseet ja muut yksityiskohdat (V).

Aron on tutkimusryhmänsä kanssa huomannut, että lapsuuskokemukset vaikuttavat erityisherkkiin lapsiin tavallista voimakkaammin - niin hyvässä kuin pahassa. Onkin tärkeää, että lapsen kasvattajat osaavat huomioida hänen erityisherkkyytensä, mikä ei kuitenkaan tarkoita ylisuojelemista. Kirjan johtoajatus on se, että erityisherkillä ihmisillä on valtavasti annettavaa yhteiskunnallemme, eikä erityisherkkyyttä saa ajatella puutteena tai vikana. Minä itse olen sitä mieltä, että vanhempien ja muiden kasvattajien olisi tärkeää huomioida kaikkien lasten erilaisuus - ei vain erityisherkkien - ja kunnioittaa heidän yksilöllisiä ominaisuuksiaan.

Minua jäi mietityttämään, voiko vanhempi tosiaan tunnistaa lapsensa eritysherkkyyden tämän kirjan ja Aronin laatiman testin avulla. Teimme mieheni kanssa kyseisen testin, ja toinen meistä sai vastauksen, jonka mukaan lapsemme on erityisherkkä. Toisen saama vastaus taas tuki sitä, että lapsemme ei ole erityisherkkä. Mietin, kuinka tulkinnanvaraisia tällaisten testien kysymykset ovat, ja kuinka paljon ne johtavat ihmisiä jopa harhaan. Joku tulkitsee kysymykset omalla tavallaan ja vetää sitten aivan omat johtopäätöksensä. Kuinkakohan moni leimaa lapsensa erityisherkäksi ja sen perusteella vaatii tälle erityiskohtelua esimerkiksi koulussa? Tällaistakin olen nimittäin kuullut tapahtuneen... Toisaalta uskon, että oikeasti erityisherkän lapsen vanhemmalla tällaisesta teoksesta on valtavasti hyötyä: hän saa ehkä selityksen lapsensa käyttäytymis- ja reagointitavoille ja vinkkejä tämän kohtaamiseen. Minä itse luin suurella mielenkiinnolla luvun, jossa Aron listasi Kaksikymmentä neuvoa opettajille. Niissä hän kehottaa opettajia huomioimaan oppilaidensa kaikki erilaiset temperamentit, mikä on viesti, joka jäi minulle mieleen myös OKL:n ajoilta.

Jotenkin kirjasta jäi tunne, että Aron nostaa erityisherkät muiden yläpuolelle, vaikka hän kyllä vakuttaa, että siitä ei suinkaan ole kyse. On kuitenkin hieman outoa, miten hän toteaa, että: "maailma tarvitsee taidolla kasvatettuja erityisherkkiä ... ei-erityisherkät ovat usein liian lyhytnäköisiä ajattelussaan ja pinnallisia tunnekokemuksessaan selvittääkseen tärkeitä ongelmia. Vanhemmat ja opettajat, jotka tukevat herkkien lasten itsearvostusta ja auttavat näitä kehittämään maailmankatsomustaan sekä pääsemään hedelmälliseen vuorovaikutukseen ympärillään olevien ei-erityisherkkien kanssa, parantavat samalla elämää maapallolla merkittävällä tavalla." (Elainen N. Aron: Erityisherkkä lapsi, s.21)

Kommentit

  1. Mulla on tämä vielä kesken, mutta mullakin vähän särähti korvaan (samoin kuin siinä ensimmäisessä erityisherkkyys kirjassa) se, miten Aron korostaa erityisherkkyyttä maailman pelastavana ominaisuutena. Mä oletan, että tää johtuu siitä, että Aron on terapeuttina tavannut etenkin niitä erityisherkkiä, jotka on olleet pulassa ominaisuutensa kanssa ja saaneet ympäristöstään vain viestiä siitä, että itsessä on jotain vikaa. Mä olen itse erityisherkkä, mutta en ole ikinä ajatellut, että mun ominaisuudet olisi jotenkin negatiivisia - aiheeseen perhtyminen on ehkä pikemminkin saanut mut tajuamaan, että ai, kaikkki ihmiset ei koekaan maailmaa tällä tavoin kuin minä.

    Mietin myös tota lapsen luokittelua, mä olen "diagnosoinut" meidän kolmesta lapsesta kaksi erityisherkiksi, mutta jos mies täyttäisi saman testin, niin voi hyvinkin olla, että tulos olisi ihan erilainen, koska se näkee ja haluaa nähdä lapset eri tavalla kuin minä.

    Sinänsä musta on kyllä positiivista, että puhutaan erilaisista temparamenteista, ja ylipäätään siitä, että me ihmiset vain ollaan erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta, että Aron haluaa kommenteillaan kannustaa erityisherkkiä. Kovin tieteelliseltä se ei kuitenkaan tunnu..

      Muistelen, että joskus muinoin kasvatuspsykologian tunneilla opiskelimme temperamentteja, ja moni tunnisti itsestään jonkin tietyn temperamentin. Olenkohan väärässä, jos väitän, että Keltikangas-Järvinen puhui neljästä erilaisesta temperamentista, eikä erityisherkkyydestä silloin kymmenen vuotta sitten puhuttu mitään...

      Poista
  2. Tämä pitää laittaa lukulistalle jo työnkin puolesta. Aina on vara parantaa omaa osaamistaan työsaralla. Kaksikymmentä neuvoa opettajille vaikuttaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä taas vähän avasi silmiä ja pisti ajattelemaan. Kirja on hyvä muistutus siitä, miten eri tavalla me kaikki asioita koemme ja nämme.

      Poista
  3. Kuulostaa aika pseudotieteelliseltä tämä erityisherkkyys (näin lääketieteilijän korvaan). Olisi mielenkiintoista keskustella asiasta suomalaisen psykologin kanssa ja mitä mieltä hän on tämän olemassa olosta. Itse ehkä vierastan tällaisia määritelmiä, joiden toistettavuus eri arvioijien välillä vaihtelee paljon ja joiden merkitys on vähän kyseenalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiinnostaisi puhua tästö suomalaisen paykologin kanssa. Haluaisin myös kuulla, mitä Keltikangas-Järvinen tempersmenttitutkijana ajattelee erityisherkkyydestä. Ovathan tällaiset käyttäytymistieteeseen ja -psykologiaan yms. liittyvät tutkimukset tietysti erilaisia kuin esimerkiksi matemaattiset tai läääketieteelliset tutkimukset. Aron esittelee kirjassaan myös eräitä aivotutkimuksia ja geneettisiä tutkimuksia, jotka vahvistavat hänen tutkimustuloksiaan. Tuo hänen laatimansa kyselylomake on kyllä - kuten hän itsekin kirjoittaa - tulkinnanvarainen ja suuntaa-antava.

      Poista
  4. Olen haastanut sinut ihan älyttömällä jutulla ja haaste löytyy blogistani :)
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2015/12/alyttomat-joululahjat.html

    VastaaPoista
  5. Suomalainen psykolofi Heli Heiskanen voi kertoa erityisherkkyydestä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti