Lasten kesäkirja: Emman ja Eetun yllätyslöytö

Kesälomani alkamisen kunniaksi halua esitellä kirjan, jota lukiessa voi lähes kuulla laineiden liplatuksen, lasten naurun ja lokkien kirkunan. Marita Hauhian kirjoittama ja Anne Randénin kuvittama kirja Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016, saatu kustantajalta) on kesäisen leppoinen kirja, joka sopii mainiosti luettavaksi vaikka laiturinnokkaan tai riippumattoon. Kirja on rauhallinen, muttei tylsä, ja meillä tämä luettiin yhtenä iltana esikoiselle iltasaduksi.



Aluksi ajattelin, että Emman ja Eetun yllätyslöytö saattaa olla hieman liian pitkä yhden illan iltasatukirjaksi, ja tekstiä voi olla vielä liikaa neljävuotiaan kuunneltavaksi. Lapsi kuitenkin jaksoi ja tahtoi kuunnella kirjan yhdeltä istumalta. Koska kyseessä on helppolukuinen selkokirja, ovat tarinan lauseet napakoita ja lyhyehköjä ja lauserakenteet helposti ymmärrettäviä. Huomasin, että juuri näiden ominaisuuksien ansiosta kirja sopiikin itseasiassa ihan hyvin jo nelivuotiaallekin, vaikka sitä voisi ihan mainiosti lukea itsenäisesti jo lukemaan oppinut eka- tai tokaluokkalinenkin.

Jokaisella aukeamalla on sivun Randénin tekemä, lähes sivun kokoinen kuva, mikä tekee tekstin seuraamisen helpommaksi pienelle lukijalle tai tarinan kuuntelijalle. 

Kirjan tarina on realistisen tuntuinen ja vähän herkkäkin kuvaus pienten lasten ja nuoren lokin kesätuttavuudesta. Emma ja Eetu ovat sisarukset, jotka viettävät hauskoja kesälomapäiviä rannalla isoveljensä Artun valvovan katseen alla. Lapset huomaavat kaislikossa jotain liikkuvaa, joka osoittautuu lähemmin tarkasteltuna lokinpojaksi. Lokinpoika on juuttunut verkkoon, eikä pääse karkuun.

Anne Randénin kuvitusta kirjasta Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016)

Emma ja Eetu auttavat sen irti, mutta lintu ei pystykään lentämään, ja Arttu huomaa, että se on loukannut siipensä. Kotiinlähdön koittaessa Emma ei millään haluaisi jättää linturaukkaa rannalle, mutta isoveli-Arttu on tiukkana ja lintu saa jäädä. Varsinkin Emman riemu on suuri, kun hän huomaa, että lokinpoika itse lähtee seuraamaan heitä aina kotipihaan saakka.

Hauhia & Randén: Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016)

Kotona äiti tietää, että luonnon eläimiä ei saa ottaa lemmikiksi, mutta heltyy, kun Emma ja Eetu lupaavat vain hoitaa linnun kuntoon. Lintu ristitään Siiveksi, ja se saa olla yön leikkimökissä. Lintu alkaakin toipua, mutta se tuntuu kiintyneen hoitajiinsa, eikä haluakaan enää lähteä lentoon. Lapset yrittävät opettaa sitä, mutta lokinpoikanen pysyy visusti maan kamaralla, eikä edes retki rannalle saa sitä muistamaan, että sen ei oikeasti kuulu elää ihmisten parissa, pienessä leikkimökissä.

Anne Randénin kuvitusta kirjasta Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016)
Lopulta isä tulee hätiin ja lähtee yhdessä Siiven ja lasten kanssa soutamaan läheiselle lokkiluodolle. Lintu nostetaan lajitovereidensa joukkoon, mutta se uikin hätääntyneenä soutuveneen perään ja hypähtää veneen kyytiin. Näyttää siltä, että lintu on päättänyt jäädä Emman ja Eetun luo. Kotimatkalla Siipi tuntuu kuitenkin saavan jostain rohkeutta, ja yhtäkkiä se nousee ilmaan ja lentää koko matkan takaisin lokkiluodolle, omiensa joukkoon.

Anne Randénin kuvitusta kirjasta Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016)
Kirjan tarina opettaa huolehtimista ja välittämistä, mutta myös luopumista ja luonnon kunnioittamista. Lasten vanhemmat ovat aivan oikeassa sanoessaan, että villieläimet eivät sovi kotieläimiksi, mutta toisaalta moni meistä varmasti samstuu Eetuun ja Emmaan, jotka eivät raaski jättää loukkaantunutta luontokappaletta yksinään rannalle. Onkin hyvä, että tarinassa lokki itse tunttu tekevän sen ratkaisun, että lähteekin mieluusti lajitovereidensa pariin. Lapset eivät hylkää sitä, mutta lintu pääsee sinne, minne se kuuluukin.

Hauhia & Randén: Emman ja Eetun yllätyslöytö (Avain 2016)

Kommentit

  1. Kirjan ihana kesä- ja luontotunnelma välittyy tännekin postauksesi kautta :)
    Siinä on hyvä sanoma. Voi kuvitella miten 4-vuotias miettii sitä omassa päässään.
    Olisipa hauska käydä keskustelua hänen kanssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljävuotias oli kovin hiljaista kaveria tämän luettuamme. Pureskeli ilmeisesti tarinaa mielessään. Hän selvästi vähän hätääntyi lokin kipeydestä ja jännitti, mitä sille käy. Siksi en tohtinut keskeyttää lukemistakaan, vaikka kello kävi jo nukkumaanmenoaikaa.

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta :)

    Sinulle on palkintopokaali ja vastaamishaaste blogissani
    jos satut innostumaan ja ehtimään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti