Sinusta tulee isoveli (Kun perheeseen tulee uusi vauva)

David Bedfordin kirjoittama (suom. Päivi Rekiaro) ja Susie Poolen kuvittama Sinusta tulee isoveli (Gummerus 2015, arvostelukappale kustantajalta) on pienelle leikki-ikäiselle sopiva kirja isoveljeksi tulosta.

Kirja lähestyy uuden sisaruksen syntymää hyvin käytännönläheisellä tasolla, eli tarinassa kerrotaan, mitä vauvat tekevät ja mitä ne eivät vielä osaa tehdä. Ensin kirjassa kerrotaan eskoiselle, että hänestä tulee pian isoveli ja lisätään vielä pirteä kommentti: "Hurraa! Eikö olekin kivaa?" Sen jälkeen vanhemmat selittävät, miten vauvat pitävät isoveljistään ja kaikesta, mitä nämä tekevät.

Kuitenkin tämän jälkeen tulevalle isoveljelle annetaan muutama varoittava sana: Vauvat voivat haista, ne saattavat tukistaa ja vievät osan vanhempien ajasta. Kuitenkin - kaikesta huolimatta - kunhan isoveli vaan muistaa opettaa vauvaa, olla sille ystävällinen, avulias ja olla vauvan paras kaveri, siitä tulee mitä mainioin leikkikaveri isoveljelle.

Kirjan rakenne tuo mieleen tehokkaan hampurilaispalautteen, jossa ensin kerrotaan jotain positiivista, sitten mainitaan muutama parannusehdotus, ja lopuksi palataan niihin hyviin ominaisuuksiin. Sinusta tulee isoveli noudattaa hyvin samaa kaavaa, ja vaikka kirjassa kerrotaankin, että vauva tuo tullessaan vähemmän kivoja asioita, on pikkusisaruksen syntymä kuitenkin loppujen lopuksi hyvä juttu. Tulevalle isoveljelle annetaan käytännön neuvoja, miten vauvaan kannattaa suhtautua ja opetetaan myös kärsivällisyyttä; Vauva on vielä pieni, eikä juuri osaa mitään, mutta oppii kyllä koko ajan.

Kuvituksessa keskiössä ovat henkilöt, ja osa taustoista on jätetty tarkoituksella mustavalkoisiksi. Onnistunut ratkaisu on mielestäni se, että kuvissa esiintyy erinäköisiä vauvoja, vanhempia ja isoveljiä. Se viestittää, että kirjan kuuntelijan lisäksi moni muukin lapsi on ollut saman tilanteen edessä, ja lisää samastumispintaa. Meillä ainakin esikoinen oli riemuissaan löytäessään kuvien lasten joukosta itsensä ja pikkusisaruksensa näköisiä sisaruskaksikoita.

Tämän kirjan olisin mielelläni lukeut esikoiselle odottaessamme, kun odotimme kuopuksen syntymää. Esikoinen oli silloin noin parivuotias, eli juuri sopivan ikäinen kiinnostuakseen tästä kirjasta. Sinusta tulee isoveli on tarpeeksi ytimekäs, jotta pieni leikki-ikäinen ymmrtää ja pystyy seuramaan kirjan tarinaa. Esittelemistäni uuden vauvan tuloon valmistelevista kirjoista tämä sopii parhaiten pienimmille lapsille. Kirjalle on ilmestynyt myös pari: Sinusta tulee isosisko (Gummerus 2015).

Kuvakirja lapsille ja aikuisille: Toivo ja valas

Toivo ja valas (Karisto 2015, arvostelukappale kustantajalta) on Benji Daviesin kuvittama ja kirjoittama kuvakirja, jonka lyhyet tekstit ja ihastuttava kuvitus muodostavat yhdessä erittäin onnistuneen kokonaisuuden. Tämä kirja sopii vanhemmalle ja lapselle yhteiseksi ääneenlukikirjaksi ja keskustelunavaajaksi, jonka avulla voi lähestyä sellaisia suuria teempja kuten ystävyys ja yksinäisyys. Kirjan suomennoksen on tehnyt Sanna Vartiainen.

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015, alkuteos The Storm Whale, 2013)

Tarinan päähenkilö Toivo on pieni poika, joka asuu kalastajaisänsä kanssa suuren meren rannalla. Isä on täissä aamusta iltaan, ja sen ajan Toivo viettää yksin kuljeskellen rannalla. Erään myrsky-yön jälkeen Toivo lähtee kuljeskelemaan rannalle ja näkee kaukana rannalla jotain, mikä ei kuuluisi olla siellä. Rannalle oli ajatunut pieni valas!

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Toivo tietää, että valas ei voi olla kauaa kuivalla malla, ja niinpä poika ryhtyy nopeasti toimeen pelastaakseen pikkuisen valaan. Hän ei kuitenkaan vie sitä mereen, vaan omaan kotiinsa. Toivo on viisas poika ja ymmärtää kyllä, että valaat eivät kuulu kylpyammeeseen vaan valtamereen lajitovereidensa joukkoon, mutta Toivo kaipaa kipeästi ystävää ja seuraa. Pikkuinen valas näyttää olevan yhtä yksin kuin hän itsekin on.

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Poika tekee kaikkensa, jotta valas viihtyisi, soittaa tälle äänilevyltä meren ääniä ja kertoilee elämästään kotisaarellaan. Isän tultua kotiin Toivo salakuljettaa uudelle ystävälleen ruokaa ja pelkää, että isä huomaa valaan kylpyhuoneessa. Niin tietysti väistämättä käykin, mutta isä ei ole lainkaan vihainen, pojalleen kuten Toivo oli pelännyt. Isä on surullinen, koska ymmärtää, miten yksinäinen hänen poikansa on!

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Isä ja poika palauttavat valaan mereen kaltaistensa pariin, ja vaikka Toivo tuntee itsensä surulliseksi, iloitsee hän siitä, että isä on hänen kanssaan. Poika ei unohda ystäväänsä, ja toivoo, että he tapaisivat taas pian.

Lukijalle jää tarinasta rauhallinenja hitusen haikea, mutta kuitekin hyvä olo. Vaikka Toivo jääkin kaipaamaan pikkuista valasta, hän tuskin on enää yhtä yksinäinen kuin tarinan alussa, sillä mitä ilmeisemmin isä on päättänyt antaa pojalleen enemmän aikaa. Viimeisistä kuvista voikin lukea, miten isä ja poika lähtevät yhdessä retkelle meren rantaan. Ja siellä, kaukana merellä Toivo näkee taas pilkahduksen ystävästää, joka sekään ei enää ole yksin, vaan on löytänyt kaltaistaan seuraa.

Benji Davies: Toivo ja valas (Karisto 2015)

Toivo ja valas on kuvakirja, jossa kuvat ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin teksti. Kuvat vievät tarinaa eteen päin, ja lukija voi lukea niistä paljon sellaista, minkä teksti jättää mainitsematta. Toivo ja valas on siis myös oiva opetusesimerkki kuvakirjasta, jossa kuvia lukemalla saa selville paljon sellaista, mikä ei selviäisi pelkkää tekstiä lukemalla.

Hello Ruby, Maailman paras koodisatukirja!

Peruskoulun uuden opetussuunnitelman (POPS 2016) myötä ohjelmointi tulee - tai palaa - osaksi opetussuunnitelmaa. Opettajan olen ihan oikeasti ollut hieman kauhuissani tästä uudistuksesta. Miten ihmeessä voin opettaa oppilaille ohjelmointia, kun en edes itse tiedä siitä mitään?! Siksi hihkuinkin riemusta, kun huomasin keväällä, että Otava julkaiseen tänä syksynä Linda Liukkaan kirjoittaman ja kuvittaman (suom. Kirsikka Myllyrinne) koodisatukirjan Hello Ruby, joka lupaa opettaa lapsille ohjelmoinnillisen ajattelun perusteita.

Linda Liukas: Hello Ruby (Otava 2015)*

Kirjan päähenkilö on Ruby-tyttö, jolla on huikea mielikuvitus ja jonka lempisana on miksi. Hän ei pidä komentelusta, ja saattaa esimerkiksi jättää yöpuvun päälle, jos isä käskee häntä pukemaan kouluvaatteet päälle, mutta unohtaa erikseen mainita, että pyjama pitää ensin riisua. Ruby taitaa kuitenkin olla hieman yksinäinen, sillä hänen isänsä on paljon töissä, ja Ruby viettää sen ajan omassa pikku maailmassaan.

Onneksi tytön isä on hyvä järjestämään yllätyksiä, ja eräänä päivänä Ruby löytää postikortin, jossa isä kertoo piilottaneensa viisi aarretta. Tämä lupaa, että ratkottuaan tehtäviä ja etsittyään tarpeeksi, Ruby löytää aarteet. Isä muistuttaa, että aina kannattaa seurata parasta ratkaisuvaihtoehtoa ja tarvittaessa turvautua ystävien apuun. Ruby tekee tarkan toimintasuunnitelman ja kartan, jonka jälkeen aarteenetsintä alkaa! Etsiessään aareita Ruby kohtaa erilaisia ongelmia ja hauskoja olentoja. Ongelmia ratkoessaan Ruby oppii muun muassa esittämään tarkkoja kysymyksiä, jakamaan ison ongelman pienempiin osiin, keskittymään ongelman kannalta olennaisiin asioihin ja antamaan toisille selkeitä tehtäviä. Hän onnistuu tietysti myös löytämään aarteet ja mikä tärkeintä, löytää joukon uusia ystäviä!

Linda Liukas: Hello Ruby (Otava 2015)

Linda Liukas: Hello Ruby (Otava 2015)

Kirja on jaettu kymmeneen lukuun, joissa jokaisessa on selkeä, ohjelmoinnin kannalta tärkeä, oma teemansa. Tarinan jälkeen kirjassa on paksu tehtäväkirja, jossa on yhtä monta lukua kuin tarinassa. Kirjan voikin lukea niin, että lukee yhden luvun kerrallaan ja tekee sitten kyseiseen lukuun liittyvät tehtävät. Oppilaiden kanssa luultavasti etenisin juuri niin, että lukisin tarinan osissa ja tekisin tehtäviä sen lomassa. Siten ne kytkeytyisivät vahvemmin tarinan luomiin mielikuviin. Vanhempia varten tehtäväsivuilla on työkalupakkeja, joista aikuiset saavat lisätietoja ohjelmoinnista ja keskeisistä käsitteistä. Kirja onkin tarkoitettu luettavaksi yhdessä aikuisen kanssa.

Linda Liukas: Hello Ruby (Otava 2015)

Vaikka Hello Ruby on suunnattu alle kouluikäisille, sanoisin, että se sopii mainiosti myös alakoulun 1.-3.-luokkalaisillekin lapsille. Monet kirjan tehtävistä kuuluu tehdä suoraan tähän kirjaan, joten aivan kaikkia tehtävistä ei voi toteuttaa sellaisenaan koulussa. Kirjan parasta antia opettajalle onkin se, että se antaa opettajalle vinkkejä, millaisilla tehtävillä voi kehittää oppilaiden ohjelmoinnillista ajattelua ja kekseliäisyyttä. Monet harjoituksista ovat itseasiassa sellaisia, jotka ovat tuttuja jo matematiikan ja äidinkielenkin tunneilta (sarjoittaminen, ohjeen osien uudelleenjärjestäminen, enemmän - vähemmän tehtävät, luokittelu jne.). Hello Ruby on kirja, jonka avulla lukija ymmrtää, miten nämä tehtävät kytkeytyvät ohjelmoinnillisen ajattelun kehittämiseen ja miten ne tukevat koodaamisen oppimista.

Toki Hello Ruby on myös mukavan aktivoiva satukirja myös kaikille niille, jotka eivät edes varsinaisesti ole kiinnostuneita koodaamisesta. Kirjan värikäs ilme ja Liukkaan luomat suloiset hahmot saivat ainakin minut hyvälle tuulelle! Onkin helppo ymmärtää, miksi Liukas onnistui tammikuussa 2014 keräämään joukkorahoituspalvelusivusto Kickstarterissa - vain vaivaisessa kolmessa ja puolessa tunnissa - kirjalleen sen tarvitsemat 10 000 dollaria editointiapua ja painokustannuksia varten. Hello Ruby vaan on niin hyvä koodisatukirja!

ps. Opettajille vinkkinä, että sivulta http://koodi2016.fi/ voi käydä ilmaiseksi lataamassa Linda Liukkaan ja Juhani Mykkäsen laatiman ohjelmointipetusoppaan, joka on tarkoitettu peruskoun opettajille.

*Arvostelukappale saatu kustantajalta

Kaksi hyvää eläintietokirjaa

Luemme kotona tietokirjoja yhdessä esikoisen kanssa, vaikka kolme ja puolivuotias lapsi ei tietysti ihan kaikkea niistä vielä ymmärräkään. Hän tutkii kuitenkin mielellään kuvia ja ihmettelee monia monia niistä kuulemiaan asioita. 

Myös koululuokissa on kokemukseni mukaan oppilaita, jotka mieluummin tarttuvat tietokirjaan kuin lasten tai nuorten romaaniin tai kuvakirjaan. Oma toiveeni onkin, että lapsille tarjottaisiin koulussa (ja päiväkodissa sekä kotonakin) mahdollisuuksia tutustua erilaiseen kirjallisuuteen ja etsiä itseään kiinnostavaa luettavaa.

Oman poikamme suosikkitietokirjoja tällä hetkellä ovat junakirja, yhteiskunnan historiaa kulkuneuvojen kautta käsittelevä tietokirja (niiden kulkuneuvojen takia tietenkin!), dinosauruskirja sekä erilaiset eläintietokirjat. Tuon juna- ja kulkuneuvokirjan toivon ehtiväni esitellä myöhemmin syksyllä, mutta nyt haluan vinkata kahdesta kivasta - joskin keskenään todella erilaisesta - eläintietokirjasta. 

Asgeir Helgestadin kirjoittama tietokirja Metsän eläimiä (Karisto Oy 2015, 7.painos*, arvostelukappale) on hyvin perinteinen eläintietokirja, jossa hienot valokuvat elävöittävät noin sivun mittaisia tekstejä. Kuvat ovat ilmeisesti Helgestadin itsensä ottamia, ja kirjan suomennoksen on tehnyt Tuula Syvänperä. 

Metsän eläimiä -kirjassa kerrotaan aluksi lyhyesti, mikä on ikimetsä ja mikä puolestaan ihmisen käsittelemä metsä. Tämän jälkeen kirja esittelee reilut parikymmentä eri eläintä, joista osa on metsälammen asukkaita. Pääosassa ovat kuitenkin metsän nisäkkäät. Jokaista eläintä kohden on noin sivun verran tekstiä, jossa kerrotaan eläimen tuntomerkeistä, ravinnosta, talvehtimisestä, pesimisestä ja muista vastaavista asioista. Teksti on faktapainotteista, mutta kuitenkin rentoa ja miellyttävää lukea. Sivulta löytyy myös eläintietokiroille tyypillinen faktalaatikko, josta tärkeimmät tiedot voi lukea nopeasti. Tämän kirja on hyvä perusteos, jonka avulla alakouluikäinen lapsi voi tutustua luonnonvaraiseen eläimistöömme. Kotona olemme selailleet kirjaa ja pääosin tutkineet sen kuvia, sillä tekstiä on leikki-ikäiselle vielä liikaa.

Asgeir Helgestad: Metsän eläimiä (Karisto 2015)

Asgeir Helgestad: Metsän eläimiä (Karisto 2015)

Vau! Tiesitkö tämän? Ihmeelliset eläimet (Tactiv Publishing 2014) onkin sitten vähemmän perinteinen eläintietokirja. Siinä kerrotaan maapallon eri eläimistä vähemmän tunnettuja faktoja. Tietoiskumaiset tekstit on kirjoitettu erilaisilla ja kokoisilla fonteilla, ja osa niistä kiertelee ja kaartelee kuvien lomassa. Jokainen sivu on siis omannäköisensä, ja kirjan visuaalinen ilme onkin mielestäni hauska ja leikkisä. Kirjan tekijäkaarti on aika mittava: Tekstin on kirjoittanut Emma Dods, sen on suomentanut Anu Karvinen, ulkoasusta on vastannut Amy McSimpson, kuvituksen on tehnyt Marc Aspinall, mutta kannen on tehnyt Mike Davis. Asiantuntijana kirjassa on ollut John Woodward.

Tactic Publishing: Vau! Tiesitkö tämän? Ihmeelliset eläimet

Tätä kirjaa olemme tutkineet paljon esikoisemme kanssa, vaikka hän ei vielä ymmärräkään esimerkiksi kaikkia lukuja, joita kirjassa kerrotaan (Tiesitko esimerkiksi, että yksi 30 miljoonasta hummerista on keltainen?). Kirjassa on kuitenkin paljon sellaista asiaa, jonka hän jo ymmärtää, ja esimerkiksi tieto siitä, että jotkin kissat ovat oikeakäpäläisiä ja toiset puolestaan vasenkäpäläisiä, on jäänyt hyvin hänen mieleensä. Hän onkin jo useaan kertaan pohtinut, kummallakohan käpälällä meidän kissamme ensin kurittaa leluhiirtään. 

Loistavia ja lukijaa kiinnostavia yksityiskohtia ovat myös erilaiset katkoviivat ja eläinten osat, jotka jatkuvat aukeamalta toiselle. Niitä on hauska seurata sivulta toiselle, ja arvuutella, mistä eläimestä kulloinkin on kyse. Tämä kirja kiinnostaa varmasti kaikkia lapsia - ja miksei aikuisiakin -, jotka ovat kiinnostuneita triviatiedosta!

Tactic Publishing: Vau! Tiesitkö tämän? Ihmeelliset eläimet

Miten on, luetaanko teillä tietokirjoja? Mitkä ovat teidän suosikkinne?

*Kirjan alkuteos on norjalainen Dyr i skogen, ja sen on suunnitellut Camilla Foss

Innostava kirjoittamisopas: Käsikirja mielikuvituksen matkaajille

"Osatakseen kirjoittaa ei tarvitse olla hyvä oppilas. On olemassa kirjailijoita, joilla on lukihäiriö, ja kirjailijoita, jotka eivät koskaan opi pilkkusääntöjä. Kirjoittamisessa saa olla rosoa ja särmää, eikä kirjoittajan tarvitse välttämättä olla hyvä matikassa tai äidinkielessä. Tarinan keksiminen tai silkka ilo siitä, että kirjoittaa mitä huvittaa, on tärkeämpää kuin kumi, oikeinkirjoitus tai pilkkusäännöt." (Arja ja Emma Puikkonen: Käsikirja mielikuvituksen matkaajalle, Kirjoittamisen seikkailuopas, s.13, Kirjapaja 2015)

Näin hienoilla lauseilla Arja ja Emma Puikkonen kannustavat kaikkia tarttumaan rohkeasti kynään ja paperiin, tietokoneeseen, atblettiin tai vaikka älypuhelimeen ja ryhtymään rohkeasti kirjoittamaan. Kirjoittamassaan kirjassa Käsikirja mielikuvituksen matkaajalle, Kirjoittaamisen seikkailuopas (Kirjapaja 2015) he kertovat ja opastavat, miten kaikki halukkaat voivat ryhtyä kirjailijoiksi

Nimensä mukaan Käsikirja mielikuvituksen matkaajille, Kirjoittamisen seikkailuopas on kirjoitettu kuin matkaopas. Teos johdattaa lukijansa salaiselle matkalle mielikuvitukseen. Matkan aikana lukija saa tutustua toinen toistaan kiinnostavimpiin paikkoihin. Hän voi pysähtyä esimerkiksi kirjoittamaan Salaisten ajatusten kirjaa tai luoda kokonaisen omalakisen kuningaskuntansa. Tai jos matkaaja haluaa pysähtyä Suudelmien punaiseen linnaan kirjoittamaan oman riipivän rakkaustarinansa, onnistuu sekin matkan aikana oppaan ohjauksessa. Soivien sanojen maassa pysähtyy varmasti se mielikuvituksen matkaaja, joka on innostunut luomaan omia sanoituksiaan. Kulkuneuvoksi  tälle salaiselle ja innostavalle matkalle voi valita esimerkiksi proosabussin tai runojunan. Toki mielikuvituksen matkaaja voi hypätä myös draamapyörän kyytiin tai kokeilla sarjakuvalaukkaa. Tämän kirjan luettuaan ja sen tarjoaman seikkailun koettuaan mielikuvituksen matkaaja voi jatkaa aloittamaansa seikkailua itsenäisesti, reppu täynnä luovan kirjoittamisen työkaluja.

Teoksesta välityy vahva viesti siitä, että kirjoittaminen on hauska, monipuolinen ja luova harrastus, eikä kaikkien kirjoittajien tarvitse kirjoittaa kirjaa. Joku saattaa haluta kirjoittaa runon, toinen vaikkapa rap-lyriikan ja kolmas nauttii afrorismien ja neljäs listojen keksimisestä. Kaikkiin näihin ja moniin muihin kirjallisuuden lajeihin voi tutustua Puikkostensten kirjoittaman kirjoittamisoppaan avulla. Kirjassa on runsaasti konkreettisia harjoituksia, joiden avulla jokainen voi ryhtyä luomaan omaa tekstiään - oli tavoitteena sitten kirjoittaa kokonainen fantasiakirja tai vaikkapa vain leikitellä kielellä omaksi huvikseen. Sivua elävöittävät lasten itse kirjoittamat kirjoitustehtävät, tunnettujen kirjailijoiden haastattelupätkät ja katkelmat erilaisista esimerkkiteksteistä.

Vaikka Käsikirja mielikuvituksen matkaajille on kirjoitettu kirjoittamisoppaaksi itsenäiselle lukijalle, saa opettajakin tästä aivan valtavan paljon vinkkejä omaan sanataide- ja kirjoittamsiopetukseensa. Kirja on täynnä harjoituksia, joita opettaja voi teetättää koko luokalla, eikä näitä tehtäviä tarvitse tehdä järjestyksessä, ja osan voi hyvin jättää tekemättäkin. Kirjan kirjoittavat myös vinkkaavat, millä hakusanoilla milloinkin kannattaa netistä etsiä mallitekstejä omien kirjoitusten malliksi. 

Kirjan kuvituksen ja graafisen ilmeen on luonut Terese Bast.

Kirjan tehtävät ovat sellaisia, että ne sopivat mainiosti eri ikäisille ja tasoisille kirjoittajille. Isoa osaa tehtäväistä voi hyvin soveltaa jopa ekaluokkalaisten kanssa! Suosittelen tätä opasta oikein lämpimästi kaikille kirjallisuuden ja kirjoittamisen opettajille, mutta myös niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjoittamisesta, heille, joilla on hyvä mielikuvitus ja kaikille, jotka haluavat hurahtaa kirjoittamiseen!

Kirjasta piti myös Maria Sinisen linnan kirjastosta.