Kuopus syntyi perheeseemme kesän kynnyksellä, kun esikoinen oli kahden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Koitin hienovaraisesti valmistella häntä vauvan tuloon lukemalla hänelle kirjoja, joissa perheeseen tulee vauva. Eihän mikään kirja kuitenkaan pysty valmistelemaan esikoislasta (ja muuta perhettä) siihen, mikä on edessä, joten edelläkuvailemistani tunteista johtuvia (mielen)ilmaisuja on ainakin meillä ollut nähtävissä paljonkin. Olen kuitenkin sitkeästi tuputtanut esikoiselle kirjoja, joissa olisi perheitä samankaltaisessa elämtilanteessa, kuin me olemme. Ja kyllä lapsemme on ihmeen monta kertaa valinnutkin juuri näitä kirjoja luettavaksi, kun olen tiedustellut, mitä nyt luettaisiin. Jokin niissä kirjoissa selvästi häneen siis vetoaa.. Ja onpahan hän ihan itse osannut löytää ja kielellistääkin niistä muutaman yhtymäkohdan omaan elämäänsä.
Kristiina Louhi: Aino ja Pakkasen Poika (Tammi, 1985) Meillä on vauva (Tammi 1984, alkuteos 1975) |
Esther Wilkin: Vauva kulta (Tammi) Patsy Scarry: Pikkuveli ja minä (Tammi) Molemmat on kuvittanut Eloise Wilkin |
Eeva Huikko ja Ritva Tuomisto: Vauva tulee valtakuntaan (Psykologien kustannus Oy, 2006) Harry Horse: Pikkukani ja uudet vauvat (Mäkelä, 2012) |
Meidän perheen ehdoton suosikki näistä ylläolevista kirjoista on tuo Kristiina Louhen ihana Aino ja Pakkasen Poika. Olen jo kirjoittanut, miten se kiinnosti esikoistamme kovin, jopa niin paljon, että hän halusi sitä lukea ihan itse, omin sanoin. Tätä kirjaa luin vauvan jo synnyttyä.
Ennen vauva syntymää luin esikoiselle kirjoja Meillä on vauva ja Pikkukani ja uudet vauvat. Meillä on vauva -kirja on ostettu minulle joskus silloin kauan, kauan sitten, kun minä sain pikkusiskon. En muista itse tykänneeni kirjasta mitenkään erikoisesti, mutta jotenkin tämä vetosi omaan poikaani kovasti. Ehkä siksi, että yhtymäkohtia omaan elämäämme (tai poikamme elämään) oli useita. Kirjassa pieni poika saa tietää, että heille on tulossa vauva, joka kasvaa äidin isossa mahassa (lukiessani tätä olin vielä ison mahani kanssa samanlainen, kun kirjan pojan äiti). Kirjassa poika siirtyi nukkumaan isojen poikien sänkyyn - ihan kuten esikoisemmekin teki ennen vauvan syntymää... Ja kirjan poika odotti myös vauvan syntymää oikein innoissaan. Nyt oman vauvamme jo synnyttyä esikoinen ei ole enää kovin usein hakenut tätä kirjaa luettavaksi....
Pikkukani ja uudet vauvat -kirja ei kiinnostanut esikoistamme juuri nimeksikään. Se onkin tarkoitettu hieman vanhemmille lapsille kuin lukuhetkellä piirun yli kaksivuotias poikamme. Nyt lainasimme ja luimme kirjan uudellee, ja tällä kertaa hän jaksoi kuunnella sen loppuun asti, mutta ei kyllä pyytänyt sitä uudelleen luettavaksi.
Vauva kulta ja Pikkuveli ja minä ovat sellaisia kirjoja, joita minä en välittäisi useaan otteeseen lukea. Niiden arvomaailma on kovin vanhahtava, ja pikkutytöt ovat niissä äidin pieniä apureita - oikeita pikkuäitejä. Nämä kirjat valitsin luettavaksi oikeastaan vaan siksi, että niissä isosisko hoivaa oikein kiltisti omaa vauvaansa (nukkea) ja toisessa pikkuveljeään. Ajattelin, että jospa nämä vetoaisivat johonkin oman lapsemme hoivaviettiin... ;) *kröhöm*
Tuo Vauva tulee valtakuntaan on ainoa kirja ylläolevista, joka on ihan tosissaan kirjoitettu tarkoituksena helpottaa uuden vauvan syntymän tuomaa hämmennystä ja muita aiheesta esiin nousevia tunteita. Kirja on tarkoitettu vanhempien ja lasten välisen keskustelun tueksi. Kirjan tekemistä varten on kuultu joukkoa asiantuntijoita, kuten esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkosta. Meillä tämä kirja jäi kuitenkin lähes kokonaan lukematta, sillä se oli vielä liian vaikea teos kaksivuotiaalle. Hieman vanhemman lapsen kanssa tämä kirja kyllä varmasti toimii!
Tällaisia kirjoja minä olen löytänyt. Niissä käsitellään vauvan tuloa ja isosisaruksen roolia. Noissa Tammen kultaisissa kirjoissa ko. teema tuntuu olevan varsin paljon käsitelty aihe. Sen verran monta kirjaa kyseisestä sarjasta käsitteli uuden sisaruksen syntymää tai isoveljen/isosiskon roolia. Varmasti kirjastosta löytyisi paljon tuoreempiakin aihetta käsitteleviä teoksia, kun oikein sitkeästi etsisi. Minä en parilla penkomiskerrallani onnistunut löytämään kuin nämä. Vinkatkaa toki, jos tiedätte jonkin hyvän kirjan, joka käsittelee tätä aihetta!
Edit. 11.5.2015 Katso uusimmat aihetta käsittelevät kirjavinkit täältä ja täältä.
Edit. 17.6.2015 Katso Tomppa ja Piimänakki täältä.
Meillä luettiin Ainoa ja Pakkasen poikaa myös kovasti, ja lisäksi meillä oli tuo Pikkuveli ja minä. Siinä minäkin tykkäsin siitä, että isompi sisarus niin hoivaa hellästi pienempää, ja siksi sitä luettiin ahkeraan. Luin kaikki tyhmästi sukupuolittavat tai muuten ankeat asiat omilla sanoillani – ainakin kun siinä puhuttiin jotenkin että pikkupojat eivät tykkää kasvojen pesemisestä, meillä vaihdettiin että pienet lapset eivät aina pidä sellaisesta.
VastaaPoistaTammen kultaisissa kirjoissa on paljon noita sukupuolittavia kirjoja, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun ajattelee niiden ilmestymisaikaa. Tuo omin sanoin lukeminen on kyllä hyvä konsti kiertää tylsiä ilmauksia, meilläkin harrastetaan sitä. :)
PoistaAika monia vähän vanhempia kirjoja pitää lukea niin, että on itse hereillä. Ei voi antaa autopilotin lukea samalla kun miettii muuta. Esimerkiksi Barbapapat ovat aika pahoja - tytöt saavat kivasti siivota kotona sillä välin kun pojat lähtevät seikkailulle, ja kuvio toistuu kirja toisensa jälkeen. Muuten kyllä tykkään niistä.
PoistaMinä en olekaan barbapapoja lukenut kuin itse lapsena. On kyllä totta, että aika monista kirjoista löytyy aika karkeitakin jakoja tyttöjen ja poikien tehtäviin yms. Uudemmissa kirjoissa onneksi tämä asia on onneksi jo usein korjattu, ja tytötkin ovat mukana seikkailuissa. Mutta niissäkin äideillä ja isillä on vielä monesti aika perinteiset roolit.
Poista