Herää koulu!

Nyt olen kuulkaa lukenut tässä miehen syysloman aikana aikana sellaisen teoksen, että oksat pois ja osa latvaakin vielä. Luokanopettaja Maarit Korhosen pamfletti Herää koulu! (Into Kustannus Oy, 2014) on todella ajatuksia herättävä puheenvuoro nykykoulun tilasta ja tehtävästä nyt ja tulevaisuudessa. Harvoin olen lukenut mitään kirjaa ja nyökkäillyt niin moneen otteeseen "olen ihan samaa mieltä", lukenut miehelle katkelmia ääneen ja alleviivannut (tätä en hei harrasta ikinä!) kirjasta kohtia, jotka kolahtavat.

Luettuani Korhosen pamfletin aloin heti hänen ajatustensa pohjalta suunnitella seuraavaa lukuvuotta jona palaan äitiyslomalta töihin. Heivaisinko minäkin pulpetit, ryhtyisinkö yhdessä vanhempien kanssa kartoittamaan oppilaiden tapaa oppia ja jakaisin heille sen perusteella mahdollisuuksia valita, miten he kunkin asian opiskelevat? Koittaisinko lisätä tunneille yrittäjyyskasvatusta esimerkiksi yhteisten varainkeruuprojektien tai verkossa skypen avulla tapahtuvien ammattiesittelyjen kautta?

Korhosen ajatukset ovat ajatuksia herättäviä ja jopa radikaaleja. Hän esimerkiksi esittää ajatuksen, että koska tieto on netissä koko ajan oppilaiden ulottuvilla, mobiilioppiminen on uusi tapa oppia, ja perinteiset kirjat vaan rajaavat oppimista. Uh, mikä väite, mutta luultavasti niin totta! Kirja sisältää monia muitakin edellä olevan kaltaisia hurjia väittämiä, mutta jotka lähemmin tarkasteltuina osuvat monesti nykykoulun ongelmien ytimeen.

Kärjistetysti sanottuna kirjojen ja pulpettien lisäksi Korhonen heivaisi pois nykykoulusta puolet opetussuunnitelman oppisisällöistä ja toisi kouluihin tilalle valinnaisaineita, jotka perustuisivat oppilaiden lahjakkuuksiin ja kiinnostuksenkohteisiin. Hän haluaa kasvattaa lapsista aikuisia, jotka ovat tietoisia omista vahvuuksistaan, ovat saaneet kehittyä niissä, opiskella itseään kiinnostavia asioita ja omaavat siksi vahvan itsetunnon. Näitä lapsia ei olisi lannistettu ajatuksella, että he ovat huonoja matematiikassa tai sillä, että he eivät ole koskaan oppineet muistamaan englannin sanastoa tai äidinkielen sijamuotoja. Korhonen esittää kysymyksen, miksi kaikkien pitäisi opiskella samoja, jo vuosikymmeniä sitten lukkoonlytötyjä oppisisältöjä, kun tiedon löytää niin helposti netistä. Korhonen haluaa siis keikauttaa koko nykyisen, omien sanojensa mukaan preussilaisen koulujärjestelmän jengoiltaa ja luoda tilalle aivan uudenlaisen koulun.

"Koulutuksen pitäisi kehittää jokaisen kykyjä ja herkkyyksiä, ei pakottaa kaikkia samaan muottiin. Koulun pitäisi valmistaa oppilaita tulevaisuutta varten. On pyrittävä myös henkilökohtaisiin suunnitelmiin, lukujärjestyksiin." (Korhonen: Herää koulu, s.83)

Tämä on ehdottomasti kirja, joka kaikkien opettajien, rehtoreiden ja päättäjien kannattaisi lukea. Oikeastaan kaikkien, joiden elämä jollain tavalla sivuaa koulumaailmaa, kannattaisi lukea tämä kirja. Ehdottomasti.