Sopivasti taikaa: Telma ja taikojen talvi

Hykerryttävä, hilpeä, kepeä, salaperäinen, ilahduttava... Nämä kaikki adjektiivit pyörivät päässäni, kun luin Mila Teräksen neljättä Telma-kirjaa Telma ja taikojen talvi (Otava, 2014). Sanat kuvaavat sekä Teräksen kuplivaa hilpeää tekstiä että Karoliina Pertamon viihdyttävää kuvitusta. Telman maailmassa aikuisetkin saavat hupsutella ja ripaus taikuutta kuuluu tavalliseen arkeen.

Aikuislukija ehti juuri sopivasti lukea kirjan lasten tunninmittaisten päiväunien aikana, mutta uskon, että lukemaan oppineille ekaluokkalaisille kirjassa on luettavaa pidemmäksikin aikaa. Nämä pienet lapsilukijat oli huomioitu mitä mainioimmalla tavalla, eli pisimmät ja vaikeimmat sanat oli ta-vu-tet-tu. Ja olenpa kuullut, että vielä kolmasluokkalaisetkin viihtyvät hyvin Telma-kirjojen parissa.

Telma on ekaluokkalainen tyttö, jonka paras ystävä on samassa kerrostalossa asuva Eetu.  Telmalla itsellään on keijukaiskorva, jonka avulla hän kuulee sellaista, mitä tavalliset tallaajat eivät äkkäisi kuunnella. Kirjassa Telma ja taikojen talvi Telma kuuleekin kotitalonsa nurkilla jotain kummallista ja huomaa, että tavallisen talon, tavalliseen seinään on yhtäkkiä ilmestynyt salaperäinen ovi. Ovi kuitenkin katoilee yhtenään, vaikka sitä hälytetään etsimään ja vartioimaan myös Puhurin perheen lapsetkin. Tuntuu kuin koko kerrostalossa sen putkistoa myöten olisi jotain kummallista taikaa...

Oven lisäksi Telmalle ja muille lapsille aiheuttavat päänvaivaa tapakasvattajat Kaulinvaaran Onerva ja Kanerva sekä kuivaushuoneessa tapahtunut rikos. Vauhtia pihan lasten elämään tuovat myös talviolympialaiset, joissa kissatkin kisaavat omassa sarjassaan ja joissa naapurin mummokin innostuu potkuttelemaan kelkallaan kilpaa. Kaiken tämän keskellä Telmalla on lisäksi tavallisen ekaluokkalaisen tytön huolia: koulussa pitää osata noudattaa kaikkia satoja sääntöjä, syödä supervauhtia ja oppia uutta. Ja lisäksi pitäisi vielä opetella joulujuhlarunokin ulkoa...

Kirja on kirjoitettu ekaluokkalaisen Telman näkökulmasta, ja lukiessani sitä meinasin ryystää päiväkahvin väärään kurkkuun, sillä jotkin kuvaukset koulusta, säännöistä ja aikuisten löpinöistä tuntuivat niin osuvilta. Hopi hopi, höpön löpön ja kiire kiire!

Karoliina Pertamon kuvitus elävöittää mukavasti
Mila Teräksen Telma ja taikojen talvi -kirjaa.

Tartuin tähän kirjaan Sinisen linnan kirjasto -blogin Marian esittelyn innoittamana.

ps. Blogger ei suostu yhteistyöhön ja heittää omiaan fontin suhteen... Pahoittelut!

Tämä kirja osallistuu Ullan Luetut kirjat -blogin Talven lukuhaaste -haasteeseen.