Tervetullut uutuuskirja POIKA ja mekko

David Walliamsin kirjoittama POIKA ja mekko (Tammi, 2015) kertoo 12-vuotiaasta Dennisistä, joka asuu kolmistaan isänsä ja isoveljensä kanssa. Kuten moni muukin poika, myös Dennis rakastaa jalkapalloa ja on siinä erittäin hyvä. Vaikka hän näyttää tavalliselta kaksitoistavuotiaalta pojalta, tuntee hän kuitenkin itsensä erilaiseksi. Hän nimittäin rakastaa kaikkea kaunista, lukee salaa Vogue-lehteä ja seuraa innolla erilaisia tunteita ja ihmissuhteita käsitteleviä sarjoja tv:stä.


Dennisin elämä ei ole kovin helppoa, sillä hänen äitinsä on häipynyt ja jättänyt perheen miesten elämään ison tyhjiön. Dennis kaipaa äitiään ja itkee iltaisin peiton alla, jotta isoveli ei kuulisi. Perheen sairaalloisesti ylipainoinen isä yrittää täyttää vaimonsa lähdön jättämää aukkoa syömällä valtavat määrät epäterveellistä ruokaa ja polttamalla kaikki kuvat vaimostaan. Dennis on onneksi onnistunut pelastamaan yhden kuvan - sen, jossa äidillä on päällä kaunis keltainen mekko. Lukijan onkin helppo aistia ahdistava ilmapiiri, joka poikien kotona vallitsee. Tunteista ei sovi puhua eikä niitä saa näyttää.


Dennis käy hyvin tyypillisen oloista englantilaista koulua, jossa oppilaat pukeutuvat koulupukuihin ja voivat joutua nuhdeltaviksi, jos puku ei ole päällä prikulleen sääntöjen vaatimalla tavalla. Koulun rehtori on varsinainen diktaattori, joka ei epäile potkia sellaista oppilasta ulos koulusta, joka ei noudata koulun sääntöjä. Kirjan erikoinen tapahtumaketju alkaakin siitä, kun Dennis joutuu jälki-istuntoon, jossa on myös hänen ihastuksensa Lisa ylemmältä luokalta.

Lisa on tyttö, joka Dennisin tavoin rakastaa muotia ja onkin jo suunnitellut liudan toinen toistaan ihanampia iltapukuja. Lisa on myös ihanan ennakkoluuloton ja avarakatseinen nuori, sillä hänestä on täysin normaalia, että Dennis rakastaa kauniita naisten vaatteita ja tahtoo lukea muotilehtiä. Tytön kannustamana Dennis päätyy lopulta jopa sovittamaan Lisan leninkejä, eikä pukuleikki lopu pelkkään vaatteiden sovitteluun. Lisa loihtii meikillä ja peruukilla Dennisistä kauniin, ranskalaisen Denise-tytön, joka lähtee näyttäytymään Dennisin kouluun...


Dennis tuntee itsensä valtavan iloiseksi ja hyväksi Deniseksi pukeutuneena. Hän nauttii olostaa, mutta tietysti on väistämätöntä, että tapahtumat saavat aika ikävän käänteen. Tämän seurauksena Dennis ei pelkästään joudu naurunalaiseksi vaan tulee myös erotetuksi koulusta ja joutuu kotiarestiin. Mikä pahinta, häneltä kielletään osallistuminen tärkeääkin tärkeämpään jalkapallo-otteluun. Onneksi tapahtumat ratkeavat loppujen lopuksi hyvin - vaikkakin sellaisella tavalla, jota ainakaan minä en lukijana osannut ihan arvata.

Walliams on onnistunut kirjoittamaan aiheeltaan piristävän erilaisen nuortenkirjan, joka sai ainakin minun silmäni kyyneltymään pariinkin otteeseen. Kirja herättää pohtimaan sukupuolirooleja ja niihin liittyviä vahvoja tabuja sekä ennakko-odotuksia. Kaikkia tietävät, mikä on sallittua ja mikä outoa. Valtavirrasta on hyvin vaikea poiketa ja se vaatii hyvin paljon rohkeutta. Kirjassa ei oteta kantaa, miksi Dennis haluaa pukeutua mekkoon. Häntä ei lokeroida transvestiitiksi tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan. Dennisistä tuntuu hauskalta mekko päällä ja hän pitää kauniista asioista. Piste. Ihastuttavaa on myös se, että feminiinisinä pidettyjen ominaisuuksiensa (kauneuden kaipuunsa ja tunteellisuutensa) lisäksi Dennisissä on urheilullinen, perimaskuliininen puoli. Uskon, että tosielämässä poikien on tyttöjä vaikeampi poiketa perinteisestä pojan roolista. Siksi on mahtavaa, että tälläisesta aiheesta on kirjoitettu kirja, joka aiheen erikoisuudeta huolimatta on itseasissa melko tavallinen nuortenkirja. Kirjassa on myös tarpeeksi huumoria, jotta vakavatkaan aiheet eivät jätä lukijalle ahdistunutta oloa.

Oletan, että tämä kirja on suunnattu lähinnä Dennisin ikäisille nuorille eli alakoulun yläluokkalaisille. Kirjan kohderyhmää ovat sekä tytöt että pojat. Sen on suomentanut Jaana Kapari-Jatta ja kuvittanut Quentin Blake. Kuvitus ei ole varsinaisesti minun makuuni, se on jotenkin kovin raffia. Toisaalta kuvitus kyllä sopii tähän kirjaan ihan hyvin. Voisin kuvitella, että kuvitus passaa etenkin poikalukijoille (hah, nyt sorrun itse ennakkoluuloihin, kun oletan että pojat eivät kaipaa hempeää kuvitusta...).

POIKA ja mekko on kaikenkaikkiaan oikein hyvä kirja.

2 kommenttia:

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.