keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Loistava lasten tietokirja: Miljan syksy

Miljan syksy (Otava, 2003) on aivan yhtä taitavasti ja jotenkin lempeästi sadun muotoon puettu lasten tietokirja kuin sen edeltä Milja talvikin mielestäni oli. Reetta Niemelän teksti ja Leena Lumpeen kuvitus sopivat hyvin yhteen ja luovat yhdessä erittäin informatiivisen ja lasta varmasti kiehtovan tietokirjan. Kirjassa on todella huiman paljon tietoa luonnosta, kasveista ja eläimistä sekä valtavasti ns. vanhan kansan perinnetietoutta, jota Miljan isoisä Ukko Maniskka jakaa lapsenlapselleen. Tekstin sekaan on ripoteltu erilaisia askarteluohjeita, joitakin reseptejä ja muita pieniä niksejä, joita lukija voi kokeilla.


Milja ja Ukko ovat lähteneet yhdessä viettämään syksyä Mansikkamökille luonnon keskelle. Alkusyksyn sää on vielä kesäinen, ja luonto on hereillä ja syyskasvit kukkivat. Milja tutkii pihan eliöitä ja kasveja ja kerää luonnosta löytyviä aarteita taskunsa pullolleen. Miljan isoisä on viisas ja vaikuttaa kaikkitietävältä. Hän osaakin kertoa, että Miljan löytämä munankuori on laulurastaan muna ja sulka on sepelkyyhkyn sulka.

Koska on syksy, on luonnonllisesti sadonkorjuun aika, ja Mansikkamökilläkin poimitaan kriikunoita ja kurpitsoja. Yhdessä naapurin Iita-muorin kanssa Milja ja Ukko käyvät ensimmäisten yöpakkasten aikanaa puolukka- ja sienimetsällä, ja niin Milja kuin lukijatkin oppivat, miten hillotaan, kuivatetaan ja säilötään. Löytyypä kirjasta jopa ohjeet kurpitsahillon keittämiseen ja marjanamujen tekemiseen. Sadonkorjuun jälkeen ukko opettaa Miljalle, miten puutarha valmistellaan talvea varten ja istuttaa kevätsipuleita maahan. Milja taiteilee savimaasta savieläimiä, jotka hän panee lämpimään paikkaan kuivumaan.

Miljan ja Ukon ollessa mökillä muuttuu sää ja sen myötä luonto syksyisemmaksi ja lopuksi jopa synkäksi. Puut saavat kauniin ruskan, ja Milja kerää ja prässää lehtiä talteen askarteluja varten. Kun Ukon ja Miljan oleilu alkaa lähestyä loppuaan repii raivoisa syysmyrsky kaikki lehdet puusta. Eläimetkin valmistautuvat talven tuloon, ja metsästä löytyneessä muurahaispesässä on hiljaista, sillä muurahaiset ovat Ukon mukaan käyneet jo nukkumaan. Ukko nikkaroi Miljan kanssa linnuille pönttojä, ja sekä Milja että varmasti moni lukijakin saa ihmetellä, miten eri lintulajit tarvitsevat itselleen erilaiset linnunpöntöt. Kirjassa onkin ohje, jonka avulla jokainen voi itse rakentaa tarkkojen mittojen mukaan pöntön kirjosiepolle ja talitiaiselle.


Naapurin Iita-muorilla on maatila, jossa Milja pääsee näkemään, miten lampaalta keritään villa, ja kuinka keritty villa voidaan sitten huovuttaa. Milja saa hakea maitoa suoraan Iitan navetasta, jossa Iita rauhallisesti ja lempeästi hoitaa lehmiään.

Tässä kirjassa nautinkin erityisesti siitä, miten luonnon ja kaikkien eläinten kunnioitus on luettavissa jokaiselta sivulta. Kirja opettaa, että jokaisella eläimellä - ihan pienelläkin - on oma tehtävänsä. Milja ei hätistä pois kärpäsiä tai hämähäkkejä eivätkä Ukko ja Milja kavahda edes komerossa asustavia lepakoita.

Milja-tyttö on itse alle kouluikäinen ja valtavan kiinnostunut kaikesta. Hänellä on hyvä mielikuvitus, ja aikuislukijaa ilahduttaa, miten mielellään Milja leikkii ulkona jopa ihan yksinään. Luonnossa hän osaa tehdä tarkkoja havaintoja ja tunnistaa itsekin jo nimeltä monia eri kasvi- ja eläinlajeja. Miljan kanssa lukijakin oppii jälleen paljon uutta.

Milja panee pystyyn kauppaleikin, jossa erilaiset kasvit toimittavat ruokatarpeiden virkaa.

Tämä kirja osallistuu Ullan Luetut kirjat -blogin Talven lukuhaaste -haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti