Helsingin Kirjamessuilla viihdyin minäkin

Monen kanssabloggarini tavoin minäkin vietin tämän viikonlopun kävelemällä eestaas Helsingin Messukeskuksen käytäviä, kuuntelemalla mielenkiintoisia haastatteluja ja paneelikeskusteluja, tutkimalla valtavia kirjapinoja sekä tapamaalla ihania, kirjoista kiinnostuneita ihmisiä. Pääsin Helsingin Kirjamessuille vasta perjantaina kahden aikaan, ja kiirehdin ensitöikseni kuuntelemaan, kun kirjailija Elina Hiltunen luki Tarinalaakson teltassa kirjaansa Dibitassut, Matka ohjelmoinnin maailmaan - opaskirja lapsille. Kirjan aihe kiinnostaa minua kovasti päivätyöni takia. :)

Koska olen vannoutunut Tiina-fani, suuntasin seuraavaksi seuraamaan mielenkiintoista keskustelua, kun Päivi Heikkilä-Halttunen, Anneli Kivelä ja Anneli Mäkelä-Alitalo keskustelivat Anni Polvasta ja hänen tuotannostaan. Kriitikko ja tutkija Heikkilä-Halttunen tuntee työnsä puolesta Polvan tuotannon erittäin hyvin, Kivelä oli Polvan kustannustoimittaja ja Mäkelä-Alitalo puolestaan Annin ystävä ja pikkuserkku. Keskustelu oli oikein lämminhenkinen, ja Polvasta sai sen perusteella oikein persoonallisen, tuotteliaan ja määrätietoisen mutta maanläheisen kuvan.

Kävin myös kuuntelemassa Louhi-lavalla käytyä keskustelua siitä, miksi nuorille kirjoitetaan dystopiaa, jossa tulevaisuuskuvat ovat synkkiä ja yhteiskuntamme rakenteet tuhoutuneet. Kekustelussa esimerkeiksi nostettiin muun muassa Outolintu- ja Nälkäpeli-trilogiat. Päällimmäisenä jäi mieleeni fiilis, että monet nuorille suunnatut dystopia-kirjat ovat keskenään samankaltaisia (ainakin peruselementeiltään), ja niihin toivottaisiin hieman vaihtelua.

Loppuillan kulutin piipahtamalla pariin otteeseen bloggaripisteellä, jossa mahtavat kirjabloggaajat jakoivat lukuvinkkejä, kartuttamalla omaa ja lasteni kirjahyllyä muutamalla oikein hyvällä kirjalöydöllä sekä haahuilemalla ympäriinsä messutungoksessa (joka onneksi ei ollut niin paha kuin aluksi pelkäsin).

Uskalla olla kiltti!

Lauantai alkoi mukavasti kirjabloggareiden messubrunssilla, jossa kahdeksan esikoiskirjailijaa -  Kaisa Haatanen, Simo Hiltunen, Erkka Mykkänen, Inga Röning, Vuokko Sajaniemi, Roope Sarvilinna, Jussi Seppänen ja Saara Turunen - kertoivat romaaneistaan ja niiden syntyprosesseista. Vaihdoin muutaman sanasen Inga Röningin kanssa, jonka romaani Hippiäinen sekä nauratti että itketti minua sitä lukiessani. Ilokseni sain kuulla, että hänen kirjansa päähenkilön, Kreetan, tarinalle on luvassa jatkoa.

Ella Kanninen haastattelee Inga Röningiä.

Myös Katja Kettu tuli kertomaan Yöperhonen-romaanistaan, ja saimme kuulla myös mielenkiintoisia yksityiskohtia Ketun oman suvun historiasta ja siitä, miten sen vaiheet ovat vaikuttaneet hänen kirjoihinsa. Lopuksi Mihail Siskin (pahoittelut nimen väärästä kirjoitusasusta, en onnistu näppäimistöstä löytämään oikeaa merkkiä) kertoi romaanistaan Neidonhius ja sen kirjoittamiseen liittyneistä vaiheista. Hän kertoi ammentavansa aiheita tekstiinsä oikeasta elämästä ja nauratti meitä toteamalla, ettei edes ole oikea ammattikirjailija, kun ei osaa keksiä asioita.

Lauantain aikana kävin vielä kuuntelemassa, kun Anja Salokannel, Laila Hirvisaari ja Siri Kolu keskustelivat saduista ja lapsille lukemisen tärkeydestä. Haamu Kustannuksen osastolla Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen kertoivat Kummajaisten kylän kuuma -kesä romaanistaan, ja lupailivat teokselle myös jatkoa. Lopuksi ehdin vielä seuraamaan, kun Kirsti Mäkistä haastateltiin hänen kirjastaan Pulpetin henki.

Tänään sunnuntaina messuilin alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen lasteni kanssa, enkä ehtinyt kuuntelemaan ainuttakaan haastattelua. Koitin kyllä juosta lapset helmoissani roikkuen kuuntelemaan Kunnaksen kirjailijaperhettä, mutta heidän nopeutensa päihitti meidän hitautemme. Päivän kohokohtia olivat siis Herra Hakkaraisen, Pekka Töpöhännän, Pepin ja Sängynaluskansan kuninkaan tapaamiset. Niin ja tietysti se lyhyt pätkä, jonka onnistuin kuulemaan Mauri Kunnaksen haastattelusta. Siinä hän pohti mahdollista lähettää Koiramäen Tuomas (? tämä oli se kohta, jota en kuullut kunnolla) Amerikkaan kultaa huuhtomaan. Siinäpä olisikin hauska näkökulma uuteen Koiramäki-kirjaan!

Messut olivat antoisat, vaikka en ehtinytkään kuuntelemaan puoliakaan siitä, mitä olin aikonut. Mukavien ja ystävällisten ihmisten tapaaminen jäi mieleeni messujen kohokohtana, ja nyt minä ja vanhin lapsistamme melkein jo laskemme päiviä ensi vuoden messuihin. Kiitokset vielä Helsingin Kirjamessuille bloggaripassista, joka mahdollisti sen, että pääsin seuraamaan messuja koko viikonlopun ajan.