Tietokirja lasten tietokirjailijoista

Kari Vaijärvi esittelee tietokirjassaan Totta tosiaan, Kotimaisia lasten ja nuorten tietokirjailijoita (Avain 2015, saatu kustantajalta) joukon ammattimaisia suomalaisia lasten tietokirjailijoita. Vaijärven mukaan lasten ja nuorten tietokirjojen kehittymistä Suomessa on tutkittu vähän. Vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan lasten ja nuorten tietokirjat ovat saaneet tasavertaisemman aseman muun kirjallisuuden joukossa samalla, kun arvostus niiden tekijöitä kohtaan on noussut.

Vaijärvi on valikoinut teokseensa esiteltäväksi sellaisia lasten ja nuorten tietokirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet useita tietokirjoja tai teossarjoja. Moni heistä on myös saanut työstään erilaisia palkintoja. Kirjassa paikkansa ovat lunastaneet muun muassa omat lasten tietokirjailijasuosikkini Reetta Niemelä, Paula Moilanen ja Kirsti Manninen.

Kirjan lopussa Vaijärvi esittelee myös yhteisluvussa Mauri Kunnaksen, Aino Havukaisen ja Sami Toivosen, Maikki Harjanteen ja Kristiina Louhen, joiden kuvakirjoissa on paljon tietokirjoille ominaisia piirteitä. Varsinkin Kunnaksen Koiramäki-kirjat voidaan lukea lasten tietokirjoiksi. Vaijärvi toteaakin, että loppujen lopuksi rajanveto lasten teitokirjan ja kuvakirjan välillä on haastavaa, ja loppujen lopuksi siihen vaikuttavat sellaiset seikat kuin kohderyhmän ikä, teoksen tekstin tasot sekä kohteen, kirjan graafinen ilme ja opastavat lisätiedot. Loppujen lopuksi lapset ahmivat tietoa ja oppivat kaikesta lukemastaan.

Vaijärvi antaa teoksessaan myös lasten ja nuorten tietokirjojen kuvittajille sen kunnian, jonka he ansaitsevat. Kuvat ovat tietokirjoissa yhtä tärkeitä kuin tekstikin. Parhaillaan lapsi tai nuori voi tietokirjan kuvia lukemalla kehittää monilukutaitoaan ja jäsentää omaa kulttuuriaan.

Totta tosiaan, kotimaisia lasten ja nuorten tietokirjailijoita on mielenkiintoista ja antoisaa luettavaa. Opettajalle tämä kirja on varsinainen aarreaitta, sillä se kokoaa yksien kansien sisään tietoja kaikista niistä kirjoista, joita opettaja voi työssään hyödyntää. En voinut olla lukiessani alleviivamatta ja piirtämättä tekstin lomaan huutomerkkejä: "Tämäkin kirja minun pitää lainata! Tätäkin voisin käyttää opetuksessa!" Ennen kaikkea oli valtavan hienoa lukea, kuinka mahtavia lasten ja nuorten tietokirjailijoita meillä Suomessa on. Heille on kunnia-asia kirjoittaa korkeatasoista faktaa - tai joissain tapauksissa faktiota - juuri lapsille.