maanantai 23. marraskuuta 2015

Anna ja Elvis leirillä

Enpä muista, milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon ääneen kirjaa lukiessani, kun tein lukiessani Maria Kuutin kirjoittaman Anna ja Elvis -sarjan kolmatta osaa Anna ja Elvis leirillä (Karisto 2015, arvostelukappale kustantajalta). Kirjassa naureskellaan lempeästi sekä aikuisten hassuille tavoille että lasten vauhdikkaille tempauksille. Tässä sarjan kolmannessa osassa Annan äiti ilmoittaa koko konkkaronkan perheleirille isän vastustelumuminoista pahemmin välittämättä. Äidillä on näet kova tarve olla parempi kuin Muttisen Tarja, joka osallistui leirille kymmenen lapsensa kera. Annan isoveli jää kotiin, joten Elvis lähtee paikkaamaan Ilarin jättämää aukkoa. Tämä sopii Annalle, joka iloitsee saadessaan lomailla yhdessä parhaan ystävänsä kanssa.

Kirjan kuvat ovat Katri Kirkkopellon käsialaa.

Annan ja Elviksen sukset menevät kuitenkin pahemman kerran ristiin, kun Piitu-tyttö lyöttäytyy kaverusten seuraan. Piitu - ja yllättäen myös Elvis - höpisevät kaikkea kummallista tykkäämisistä ja rakastumisista, mutta Annasta tuntuu, että ainakaan Elvis ei kerro hänelle ihan kaikkea. Anna koettaa urkkia Elviksen salaisuutta ja onnistuu suututtamaan parhaan ystävänsä. Annaa kyllä harmittaa, mutta toisaalta hänestä on ihanaa, kun on saanut uuden ystävän, jonka kanssa hänellä tuntuu olevan ihmeen paljon yhteistä.

Meno leirillä on niin hulvatonta, että lastenryhmän vetäjä sairastuu äkillisesti, ja hätiin kutsutaan sarjan aikaisemmissakin osissa hulvattomia käänteitä aikaansaanut mummo. Mummo tekee parhaansa leirinvetäjänä ja haikailee samalla moottoripyörällä päristelevän Ilkka-poikaystävän perään. Leirin lopuksi salaisuudet selviävät, ja Annan vanhemmatkin näyttävät oppineen parisuhdekurssilla jotakin hyödyllistä.

Maria Kuutti on äidinkielenopettaja, ja hän osaa mielestäni todella hyvin kirjoittaa lasten elämästä ja aivoituksista. Anna ja Elvis leirillä käsittelee alakouluikäisten maailmaan vahvasti kuuluvia teemoja kuten kaverisuhteita, tykkäämisiä ja sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä. Kuutti nostaa kärjiestäen esiin myös meitä aikusia naurattavia aiheita. Annan äiti esimerkiksi vaikuttaa jo hieman hassahtaneelta verratessaan itseään ja perhettään Muttisten perheeseen, joiden elämä vaikuttaa pällepäin lähes yliluonnollisen täydelliseltä aina perheen yhteistä sahansoittoharrastusta myöten.

Kirjassa minua ilahdutti sen huumorin lisäksi myös Annan rakkaus kirjoja ja sanataidetta kohtaan. Tyttö kirjoittelee omia runoja ja unohtuu piiloleikin ajaksi ämpäriin lukemaan kirjaa. Anna löytää tosielämästä yhtläisyyksiä lukuisiin kirjoihin, ja Kuutti on taitavasti kirjoittanut tarinaan useiden tunnettujen lastenkirjojen nimiä. Hän tarjoilee lukijoille hulvattoman tarinan lisäksi runsaasti kirjavinkkejä.

Kirjasta ovat pitäneet myös Niina T. ja Lukutoukka-Krista. Ovatko Anna ja Elvis sinulle jo tuttuja hahmoja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti