sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Leikkisä luuranko vie merisorvoseikkailulle Majakkasaarelle

Tiina Hautalan kirjoittama ja Suvi Karin kuvittama Saaristoseikkailu-sarja on saanut jatkoa kirjasta Leikkisä luuranko (Haamu Kustannus 2015, arvostelukappale kustantajalta). Sarjan aiemmista osista tutut kaverukset Saaga ja Veikko seikkailevat tällä kertaa Majakkasaarella, jossa koko heidän luokkansa on päässyt osallistumaan merirosvoteemaiselle tutkimusretkelle. Saarella on vanha majakka ja tutkimusasema, mutta myös suuri hautaröykkiö, johon on haudattu kaksisataa vuotta sitten kuolleiden venäläisten sotilaiden luita (hui!).


Oppilaiden tehtävä on tutustua pareittain saareen ja etsiä samalla mustia pääkallolippuja, jotka antavat vinkkejä kätketyn kallon sijainnista. Saaga saa parikseen Veikon, vaikka olisi mielellään ollut myös ihanan Oliverin pari. Saagan ja Veikon yhteistyö sujuu hyvin, ja kaksikko onnistuu löytämään monia vihjeitä muiden lasten nenän edestä. Osa vihjeistä on kuitenkin kirjoitettu merkillisen vanhalle paperille, vanhalla käsialalla. Lisäksi Veikko kuvittelee kuulevansa takaansa kummalista kuiskintaa ja tuntevansa olallaan koputuksia, vaikka kukaan ei ole häntä lähelläkään.

Suvi Karin kuvitusta kirjassa Leikkisä luuranko (Haamu Kustannus 2015)

Suvi Karin kuvitusta kirjassa Leikkisä luuranko (Haamu Kustannus 2015)
Saaga ja Veikko onnistuvat kuin onnistuvatkin löytämään pääkallon, mutta aika pian heille paljastuu, että kyseessä ei ole seikkailuun kuuluva muovinne palkintokallo, vaan ihka oikein luurankohaamun kallo, joka on jäänyt hautaamatta hänen muun ruumiinsa kanssa. Onneksi Saaga ja Veikko ovat jo aikaisemmissa seikkailuissaan tottuneet henkiin ja muihin aaveisiin, eivätkä kavahda tämänkään luurangon ilmestymistä. He onnistuvat toimittamaan pääkallon hautapaikkaan, ja saavat siitä hyvästä seikkailunsa lopuksi myös arvokkaan palkinnon.

Suvi Karin kuvitusta kirjassa Leikkisä luuranko (Haamu Kustannus 2015)
 
Suvi Karin kuvitusta kirjassa Leikkisä luuranko (Haamu Kustannus 2015)
Kuten sarjan kahdessa edeltävässä osassa myös tässä kirjassa tapahtumat sijoittuvat Merenkurkun saaristoon. Majakkasaari on kuvitteellinen paikka, mutta sen esikuva on Merenkurkun ulkosaaristossa sijaitseva Valassaaren pääsaari ja sen luonto sekä historia. Minua viehättää Saaristoseikkailu-sarjassa Hautalan tapa kirjoittaa tarinoita, joissa on hivenen jännitystä, mutta jotka sen lisäksi sijoittuvat todellisiin maisemiin ja joita lukemalla lukija saa kuin huomaamatta paljon tietoa muun muassa historiasta ja tässä tapauksessa myös Merenkurkun saaristosta. Leikkisä luuranko sisältää - kuten kaksi edellistäkin sarjan kirjaa - runsaasti tehtäviä, joita lasten kanssa voi tehdä lukemisen ohessa. Me tulemme ensi viikolla koulussa tekemään mitä luultavammin joko marionettiluurangon tai luurankokäden, sillä teemanamme on tällä hetkellä luokassa "Ihmeellinen ihminen"


Kirjassa on myös ohjeet wanhanajan wiestin tekemiseen.
Tätäkin kokeilemme varmasti oppilaiden kanssa.

Kirjan päähenkilöt Saaga ja Veikko ovat selvästi kasvaneet näiden kolmen kirjan aikana, ja tässä viimeisessä on mukana jo hieman alakoulun viides- ja kuudesluokkalaisille lapsille tyypillisiä ihastumiskuvioitakin. Merenkurkun saaristo on varmasti sellainen miljöö, josta voi ammentaa vaikka kuinka paljon aiheita uusiin tarinoihin, mutta toisaalta olisi hauska lukea Saagan ja Veikon seikkailuista välillä myös jossain muualla päin Suomea. Löytyyhän Suomesta monia hienoja, luontonsa tai historiansa puolesta ainutlaatuisia kohteita. Yhtä kaikki, toivottavasti Saaristoseikkailu-sarja saa vielä jatkoa.

2 kommenttia:

  1. Tämä on ensimmäinen Saaristoseikkailu-kirja jonka olen lukenut. Mainio kirja ja tehtävät ovat erityisen hauskoja.

    VastaaPoista