 |
Kirjan päähenkilö Willowdean on 16-vuotias koululainen, jolle oma äiti on antanut vähemmän imartelevan hellittelynimen Dumplin tytön ollessa vielä pieni. Dumplin asuu äitinsä kanssa teksasilaisessa pikkukaupungissa, joka on kuuluisa missikilpailuistaan. Dumplinin äiti on vanha kauneuskuningatar, ja hänen vuotuinen kohokohtansa on sonnustautuminen vanhaan missipukuunsa ja uuden missin kruunaaminen vuosittain järjestettävissä kauneuskilpailuissa. Dumplin ei ole koskaan edes harkinnut missikilpailuihin osallistumista - toisin kuin suurin osa muista kaupungin tytöistä - sillä hän on lihava. Itse hän sanoo olevansa läski, eikä häpeile sitä lainkaan. Will nautti elämästään, hengailee parhaan ystävänsä Ellenin kanssa, työskentelee pikaruokalassa ja kuuntelee ihailemaansa Dolly Partonia.
Dumplinin elämä menee kuitenkin sekaisin, kun työpaikan komistus Bo ihastuu häneen. Mitä enemmän Bo ihailee Dumplinia sitä voimakkaampaa epävarmuutta tyttö alkaa tuntea. Tilannetta pahentaa se, että Dumplin on aina saanut vahvuutta ja itseluottamusta tädiltään Lucylta, joka omasta sairaalloisesta lihavuudestaan huolimatta vaikutti Dumplinista onnelliselta. Lucy kuitenkin kuoli yllättäen, eikä Dumplin osaa elää laiheliineja ihailevan äitinsä kanssa. Kaiken huipuksi Dumplin ja hänen paras ystävänsä alkavat ajautua erilleen. Niinpä tyttö ei enää tiedä, kuka hän on. Hän kuitenkin haluaisi oman entisen itsevarmuutensa takaisin ja päätyy siksi tekemään hullulta vaikuttavan tempun: Dunplin ilmoittautuu äitinsä organisoimiin missikilpailuihin.
Missikilpailuihin osallistuminen saattaa vaikuttaa vain hetken päähänpistolta tai kapinoinnin keinolta, mutta koko touhulla on Dumplinille syvempi merkitys, mitä aluksi voisi kuvitella. Lukijalla käy nimittäin tarinan edetessä selväksi, että Dumplin ei pelkästään etsi itseään vaan hakee myös äitinsä hyväksyntää tai ainakin uudenlaista yhteyttä tähän. Olisin varmasti itse yläasteikäisenä lukenut Dumplinin tarinan oikein mielelläni, sillä Dumplinin tarina on varsin samastuttava; tyttö vaikuttaa ulospäin rohkealta ja itsevarmalta, mutta sisimmässään hän on myös epävarma ja pelokas. Jokainen meistä tarvitsee valtavasti rohkeutta ollakseen oma itsensä juuri sellaisena kuin on. On kuitenkin silkkaa hulluutta asettaa muiden mielipiteet (oikeat tai kuvitellut) oman onnellisuutensa esteeksi. Sen Dumplin. Isosti tai ei ollenkaan haluaa lukijalleen opettaa.
Hauska kuulla, ettei kirja olekaan niin ennalta-arvattava, kuin millaiseksi minäkin sen heti leimasin. Pitääpäs ihan harkita lukemista :)
VastaaPoistaPaljon tässä on niitä ennelta-arvattaviakin elemnettejä, mutta kirjailija on saanut mukaan vähän jotain uuttakin. :)
PoistaJuuri tuollaisia tarinoita teini-ikäiset tarvitsevat. Ulkonäkö, sisäinen kasvu,
VastaaPoistaonnellisuuden tavoittelu, vertaispaineet jne. USA:ssa nuo kauneuskilpailut
ja myös lihavuus ovat saaneet kamalat mittasuhteet.
Minusta oli hauska lukea kun kerroit miten koko ajan etukäteen "pelkäsit" lukea :)
Tajuan hyvin. En minäkään halua tuhlata aikaani enkä pettyä. Nämä kirja-arviot ovat
hyviä koska niistä voi päätellä kannattaako lukea. Tämä on ilmeisesti lukemisen
arvoinen.
Tämä kannattaa lukea, jos High School -maailma ei ärsytä. Kirjailijan kohderyhmänä ovat juuri high school -nuoret, joten ihmekös tuo, että se maailma tanssiaisineen, pikaruokaloineen, autonrämineen, koulun urheilujoukkueineen jne. on niin vahvasti edustettuna. Syvällisempi tarina on siellä kaikkien näiden tuttujen juttujen seassa.
PoistaJes, suunnitelmissa oli jo lukea tämä, mutta nyt se halu vaan vahvistuu. Kunhan saan kaikki lukuprojektit alta pois, ihan varmasti tartun tähän. Tällä hetkellä on aika monta kirjaa kesken. Just tämmösiä tarinoita olisin itsekin tarvinnut peruskouluaikana, kun kestin kiusaamista 11 vuoden ajan, vaikka ei olisi tarvinnut. En ole mikään pienikokoinen nainen, mutta hyväksyn itseni näin (:
VastaaPoistaVarmasti tämä on hyvä voimakirja monelle - tai ainakin auttaa katsomaan itseään ja toisiaan uudessa valossa. Olet vahva, kun olet kestänyt kiusaamista noin järkyttävän pitkän ajan, etkä ole antanut sen lannistaa itseäsi! :)
PoistaNykyään tarvitaan kyllä kirjoja itsensä hyväksymisestä. Ja tv-ohjelmia, elokuvia, radiokuunnelmia ja ennen kaikkea lehtiartikkeleita. Asenne vähänkin erilaisiin, erityisesti ei-niin-laihoihin on kamala. Käytän tuota ilmausta enkä lihavaa, koska ei tarvi olla edes lihava, vaan normaalipainoisuus alipainon sijasta voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Ihanteet on ihan pyllyllään ja jo koko ihannepaino käsite vinoutunut, kun tutkimuksien mukaan lievä ylipaino on tervellisin paino. Eikö se normaalipainon käsite pitäisi silloin siirtää sinne. Huoh, hermostun tästä aiheesta aina turha kovasti. Tuo kirja on varmaan tutustumisen arvoinen.
VastaaPoistaYlipäänsä tuntuu, että nykyään on taas jotenkin sallitumpaa kommentoida ihmisten ulkonäköä. Vaikuttaakohan tähän se, että ihmiset itse julkaisevat itsestään paljon kuvia somessa odottaenkin niistä palautetta. Sitten ajatellaan, että kuvia saa kommentoida aivan, miten huvittaa. Tämä tapa puhua siirtyy myös koulumaailmaan jne.
PoistaMukavan kuuloinen vinkki. Kesällä olisi kiva lukea jotain hyvää nuortenkirjallisuutta, ja tämä kuulostaa kiinnostavalta. Missikilpailuaihe tuntuu niin periamerikkalaiselta kuin vain olla voi. :) Kansikin on aika näpsäkkä.
VastaaPoistaKansi oli minusta aluksi aika hämmentävä. Sain kirjan yllätyksenä, enkä siis tiennyt siitä mitään. Kansi hämäsi minua, enkä edes heti mieltänyt istä nuortenkirjaksi. Se ei ole mitenkään perinteinen nuortenkirjakansi.
PoistaKia, tulen sanomaan hei ja anteeksi! Olit jättänyt blogiini kommentin, kiitos siitä, mutta minä nakkisormi häsläsin jotain puhelimen bloggerilla, ja kommenttisi hävisi. Ei siis mitään sensuuria todellakaan. Ihana blogi sinulla, Kissanpissa on sellainen kirja, joka kirvoittaa vielä nelivuotaanakin kuopukseni naurut :)
VastaaPoistaKiitos Annika kivasta kommentista! Eipä huolta kommentin häviämisestä. Minä ajattelin, että se on kadonnut teknisistä ongelmusta johtuen bittiavaruuteen. (Syytän kaikesta aina bloggeria.)
Poista