Pienten leikki-ikäisten supersankarikirjat ja taisteluleikit

Supersankarit, taistelijat, ninjat, ritarit - nämä kaikki ovat kovin suosittuja ja vahvasti läsnä nelivuotiaan esikoisemme leikeissä. Ei hän oikeastaan vielä osaa tehdä eroa ritarin, ninjan tai supersankarin välillä, mutta leikkii niitä siitä huolimatta. Tämä vaihe alkoi selvästi tuossa maaliskuussa, kun leikki-ikäisemme siirtyi päiväkodissa isompien lasten ryhmään. Yhtäkkiä hänen puheessaan alkoivat vilistä Ninjagot ja Batman, pahikset ja taistelut. Leikkeihin kuuluu paljon "tsuuh" ja "pang"  -ääniä, hyppimistä sekä huitomista.

Tällaiset leikit taitavat olla aika yleisiä kyseisen ikäryhmän lapsille. Muistan hyvin yliopistoajoiltani sen varhaiskasvatuksen kurssin, jossa lastentarhanopettajien kouluttaja, dosentti Marjatta Kalliala luennoi meille siitä, miten pienet lapset tarvitsevat näitä sota- ja taisteluleikkejä. Niiden avulla lapset käsittelevät omia pelkojaan ja pelon tunteitaan turvallisella tavalla. Hän kertoi meille päiväkodista, jossa rauhanomaisen kasvatuksen nimissä kiellettiin kaikki leikkiaseet ja aseleikit. Nerokkaat pikkulapset olivat kuitenkin nakertaneet itselleen pistoolit näkkileivistä, sillä niin kova tarve heillä oli leikkiä niitä kiellettyjä aseleikkejä.

Minä itsekin vierastan ase- ja taisteluleikkejä, mutta koetan kyllä itse pitää Kallialan opetukset mielessäni, enkä ole sormi pystyssä kieltämässä oman lapsemme väliin riehakkaitakin taisteluharjoituksia. Olemme tietysti sopineet, että ketään (lue: erityisesti pikkusisarusta) ei näissä leikeissä saa satuttaa, enkä ole ostanut leikkiaseita kotiin. Hellyin kuitenkin, kun lapsi itse bongasi Tactiin kuvastosta kaksi pahvikantista supersankarikirjaa ja kysyi, josko voisimme lukea niitä kotona. Pyysin kirjoista Tacticilta arvostelukappaleet, ja ne tulivat postissa jokin aikaa sitten. Teräsmies tulee apuun! ja Batman on urhea! ovat Donald Lemken ja Ethen Beaversin yhdessä tekemät pahvikantiset kuvakirjat, jotka on suomeksi kääntänyt Vesa Korpela. Suomessa kustantaja on siis Tactic Publishing (2015), mutta sekä Batman että Teräsmies ovat yhdysvaltalaisen DC Comicsin hahmoja.

Kirjat ilahduttavan lapsentasoisesti kirjoitettuja, ja ne esittelevät kunkin supersankarin erikoisvoimia. Batmanin kohdalla korostetaan sitä, että edes yön pimeys ja siellä väijyvät pahikset eivät lepakkomiestä pelota. Hän voittaa hirviöt supervempeleidensä avulla ja tuo rauhan Gotham Cityyn. Batman-kirja loppuu Batmanille piirrettyyn puhekuplaan, jossa tämä kertoo, kuinka rohkea pieni lukija itsekin on. Tämä kohta saa meidän esikoisemme aina virnistelemään ylepeydestä. Teräsmiess-kirjasta voi puolestaan lukea, että Teräsmies on hieman erilainen supersankari kuin Batman, eli hänellä on ihan oikeita supervoimia. Teräsmies vaikuttaa kaikkivoivalta ja auttaa kaikkia avuntarvitsijoita ja pelastaa ihmisiä suurkatastrofeilta.

Teräsmies tulee apuun! ja Batman on urhea! eivät ole pitkiä kirjoja, ja ajattelin ensin, että ne voivat olla jopa hieman liian lapsellisia melko pitkiäkin tarinoita kuuntelemaan tottuneelle esikoisellemme. Epäilys oli turha, sillä hän innostui kirjoista valtavasti ja vaati heti monta uusintalukukertaa. Lukemisen jälkeen hän lähti piirtämään Batmaneita sekä tämän erikoisvarusteita ja ryhtyi ideoimaan Batman- aiheisia leikkejä. Kirjat sopivat siis oikein mainiosti kaikille pienille leikki-ikäisille, jotka itse kaipaavat luettavaksi lapsentasoisia ja sarjakuvamaisia supersankaritarinoita.