 |
| Tuota Siuntio Silosäkeen tarinoita en yrityksestä huolimatta ehtinyt lukea. |
Tasot näet tästä:
0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)
1 kirja: Jästi.
2 kirjaa: Surkki.
3 kirjaa: Kotitonttu.
4 kirjaa: Huispaaja.
5 kirjaa: Aurori.
6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,
7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.
8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri
Minun tavoitteeni oli tulla peräti Taikaministeriksi, mutta jäin kyllä hieman tavoitteestani. Luin haastetta varten seuraavat viisi kirjaa:
J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi
J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
(Näistä kirjoituksnei täällä.)
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child
Tomi Kontio, Heta Mulari, Riitta Oittinen, Jari Sinkkonen & Sisko Ylimartimo: Kuka Harry Potter? Avain fantasian maailmaan (Minerva 2008)
Tämän kirjan luin Eläköön essee! -haastetta varten. Kirja on kirjoitettu hieman kirjasarjan seitsemännen kirjan ilmestymisen jälkeen, jolloin Potter-huuma oli kova. Olemme oikeastaan nyt hieman vastaavassa tilanteessa, sillä yllättäen Harryn tarinalle julkaistiin taas jatkoa. Noin viikon kulutta julkaistaan suomenkielinen laitos teoksesta Harry Potter and the Cursed Child. Odotettavissa on jonotusta kirjakauppojen ovilla, ja ainakin Kansallismuseossa järjestetään suuri Harry Potter -tapahtuma, joka on kuulemma jo aivan täynnä. Siksi olikin mielenkiintoista lukea tätä esseekokoelmaa, joka käsittelee Harry Potter -ilmiötä monelta eri kantilta.
Ensimmäisessä esseessä Sisko Ylimartimo kysyy, miksi ihmiset innostuvat fantasiasta ja miksi juuri nyt. Hänen mukaansa fantasia lumoaa, kun se saa tavallisen näyttämään epätavalliselta. Realistisen ja fantasiamaailman liitto Potter-kirjoissa on oiva ja lisäksi moniin lukijoihin vetoaa Potterien huumori. Meidän postmoderni aikamme tarjoaa ihmisille sopivasti mahdollisuuksia kiinnostua muun muassa historiasta, vintagesta ja fantasiasta. Historiassa on muitakin ajanjaksoja, joilloin fantasia on tuntunut erityisen kiinnostavalta esim. 1920-30-lukujen Englannissa.
Toisessa esseessä Tomi Kontio miettii, kuinka fantasiaa kannattaa kirjoittaa. Fantasiakirjassa on selviä elementtejä, joista se on tunnistettavissa fantasiaksi. Fantasiahahmoilla on kykyjä, jotka erottavat hänen tavallisista tallaajista. Usein osa hahmoista on myös ns. mielikuvitushahmoja. Jos tapahtumat sijoittuvat omaan maailmaamme, on kirjailija usein luonut myös jonkin rinnakkaistodellisuuden tai muuttanut maamme luonnonlakeja. Jotta fantasiakirjasta tulee menestys, kanttaa Kontion mukaan ainakin: kirjoittaa hyvin (lauserakenteet jne.), kirjoittaa hyvä tarina (kronologinen juoni on yleensä seikkailukertomuksissa toimiva ratkaisu) ja kirjoittaa hyvä henkilökuvaus.
Kolmas essee on mielestäni mielenkiintoisin. Siinä Jari Sinkkonen käsittelee Harryn elämää ja pohtii, mikä merkitys Harryn orpoudella on hänen hahmolleen ja kirjojen tarinalle. Sinkkosen mukaan orpo sankari saa ja joutuu selviämään vaikeuksista itse. Hän ei tarvitse ketään, vaan oppii pärjäämään. Harry Potter onnistuu elämässään, vaikka hänen lähtökohtansa ovat niin huonot, hän on orpo, jonka sijaisperhe on täysin kelvoton. Toisaalta Harry löytää Tylypahkan rehtorista itselleen eräänlaisen isähahmon, mutta joutuu tarinan edetessä punnitsemaan myös tämän luotettavuutta ja hyvyyttä. Kun miettii jästimaailmaa, jossa Harry elää ensimmäiset 11 elinvuottaa on suorastaan ihme, että hän kasvaa kohtuullisen ehjäksi ihmiseksi. Harry on kiusattu ja hylätty. Kaikki muuttu, kun hän menee Tylypahkaan. Siellä hän saa hyväksyntää ja tuntee kuuluvansa joukkoon. Toisaalta myös Tylypahkassa Harry joutuu ajoittain kiusaamisen kohteeksi. Harry Potter kirjat ovat tarina pojasta, joka etsii jatkuvasti omaa identitettiään ja joutuu rakentamaan sen hyvin hajallaan olevista palasista.
Myös Heta Mularin essee on varsin kiinnostava, sillä hän käsittelee tyttöjä Harryn maailmassa. Millaisia rooleja tytöille on annettu? Noudattavatko ne ns. perinteisin sukupuolirooleja, vai pyrkiikö J.K. Rowling luomaan erilaisia tyttöjä. Tylypahkan koulussa tytöt ja pojat osallistuvat samoille oppitunneille ja heillä on samanlaiset lähtökohdat loistaa. Eroja oppilaiden välille tekevät heidän syntyperänsä ja se, mihin tupaan he kuuluvat. Vaikka näyttää siltä, että sukupuoli on näennäisesti toissijainen tekijä, kuvataan Mularin mukaan tyttöjä ja poikia silti sukupuolitetusti. Hermione on yksi sarjan keskeisistä hahmoista, ja hänen hahmonsa onkin herättänyt paljon keskustelua. Häneen liitetään hyvin tyypillisiä tyttöjen ominaisuuksia: Hän on perfektionisti, tunnollinen ja hyvä koulussa. Hän välittää aluksi hyvin vähän ulkonäöstään, mutta kolmivelhoturnauksen tanssiaisissa hän on loihtinut "vikansa" piiloon. Kuitenkin Hermione on myös vahva ja itsetietoinen, eikä häpeile koulussa pärjäämistään. Toisaalta hän myös vähättelee sitä ja nostaa Harryn rohkeuden ja urheuden kirjatietämyksensä edelle. Toinen tärkeä hahmo on punatukkainen Ginny. hän on aluksi epävarma, mutta muuttuu kasvaessaan itsevarmaksi, ja myös poikien suosikiksi. Ginny tekee veljelleen selväksi, että tekee itse omat valintansa, eikä suostu kuuntelemaan Ronin määräilyitä.
Riitta Oittinen kirjoittaa omassa esseessään Potter-kirjojen suomentamisesta ja valottaa, millaisia ratkaisuja kääntäjä joutuu työssään tekemään. Hän joutuu huomioimaan paitsi genren, johon hänen kääntämänsä kirja kuuluu, mutta myös sen, millaiselle yleisölle hän kirjaa kääntää. Potter-kirjoissa Kapari-Jatta on tehnyt mielenkiintoisen ratkaisun ja suomentanut osan termeistä ja nimistä, osan jättänyt ennalleen. Nimet ovat tärkeä tekijä henkilöhahmojen karakterisaatiossa. Miettikääpä vaikka, kuinka paljon Kalkaroksen nimi kertoo hänen hahmostaan.
Viimeisen esseen on niin ikään kirjoittanut Heta Mulari. Hän kirjoittaa siitä valtavasta fanikulttuurista, joka Harry Potter -kirjojen ympärille on syntynyt. Mulari puhuu Harry-ilmiöstä. Kirjoja lukevat kaikenikäiset ihmiset ympäri maailmaa. Harry Potter kirjoista on tehty elokuvia, erilaiset Harry-tuotteet menevät loistavasti kaupaksi ja fanit ympäri maailmaa pitävät yllä valtavaa fanikulttuuria, johon kuuluvat muun muassa liveroolipelit, fanifiktion kirjoittaminen ja aktiivinen keksusteleminen erilaisilla Potter-foorumeilla. Harry-ilmiötä ei itseasiassa edes olisi ilman niitä tuhansia ja taas tuhansia lukijoita, jotka jostain syystä ovat ottaneet Potter-kirjat omakseen. Tämä viimeinen essee itseasiassa linkittyy hyvin tuohon kirjan ensimmäiseen esseeseen ja jollain tavalla myös tähän Okklumeus-lukuhaasteeseen. Tässähän mekin ylläpidämme Potter-kirjojen suosiota ja niiden ympärille rakentunutta Harry-ilmiötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.