Päivä kansallismuseossa. Historia on tässä!

Katariina Heilalan ja Maiju Tuiskun yhdessä kirjoittama kirja Päivä Kansallismuseossa. Historia on tässä! (Tammi 2016, arvostelukappale kustantajalta) on kuvakirjan muotoon puettu tietokirja, joka esittelee lapsilukijoille Helsingissä sijaitsevaa Kansallismuseota.

Kirjan kansikuvasta vastaa Riikka Turkulainen.

Kirjan kehyskertomuksessa Kansallismuseon oppaat esittelevät erikoiselle museovieraalleen Kansallismuseon esineistöä ja toimintaa. Oppaina esittelykierroksella toimivat Kansallismuseota jo sata vuotta vartioinut karhuveistos (Karhu) ja sen hyvä ystävä sekä työtoveri mamsellikello (Mamselli). Tarinan lisäksi kirjassa on kehystettyihin laatikoihin kirjoitettuja tietotekstejä, jotka tarkentavat Karhun ja Mamsellin kulloinkin esitteleman esineen historiaa tai antavat muuta lisätietoa oppaiden kertomasta aiheesta. Lopuksi kirjassa esitellään museon lapsikävijöille rakennettu mainio Vintti-työpaja.

Tarina alkaa varhaisena aamuhetkenä Karhun lähtiessä tekemään tarkistuskierrosta rakkaassa museossaan. Karhu sekä Mamselli ovat huolehtineet museosta jo iät kaiket ja nähneet siellä yhtä sun toista. Nyt kuitenkin aamu tuo tullessaan yllättävän museovieraan, sillä muuan herra hirvi Huittisista on kuullut huhun, jonka mukaan Kansallismuseossa säilytetään kuvaa sen esi-isästä. Ja tottahan Karhu ja Mamselli arvaavat, mitä kuva Hirvi tarkoittaa. He johdattavat Hirven tutkimaan Huittisista löytynytta hirvenpään muotoista kiviveistosta. Mamselli ja Karhu kertovat Hirvelle esineen tarinan, ja käy selväksi, että vaikka tutkijat ovat kovasti yrittäneet selvittää esineen tarkoitusta, ei sitä täysin tiedetä. Mitä kauemmas historiassa kuljemme, sen vaikeampi on tutkijoiden selvittää löytämiensä esineiden eli lähteiden käyttötarkoitusta. Hirvi on kuitenkin tyytyväinen, kun sai nähdä kuvan esi-isästää ja tarhtoo kernaasti tutustua muuhunkin museoon. 

Piirroskuvat kirjaan on tehnyt Päivi Arenius. Valokuvat ovat Kansallismuseon kokoelmasta.

Tutustumiskierros etenee teemoittain, läpi Suomen historian eri aikakausien. Hirvi pääsee muun muassa kuulemaan Pyhän Yrjänän legendasta itsensä lohikäärmeen kertomana (minisarjakuva tarinan sisällä), etsimään eri eläinlajeja Kansallismuseon kokoelmista (tämä etsiminen on kuulemma oikeastikin Kansallismuseon lapsikävijöiden mielipuuhaa) ja tutustumaan sekä hienomman väen kartanoon että rahvaan savupirttiin. 

Kirjan sisällisluettelosta näkee, mitä kaikkea Karhu ja Mamselli Hirvelle näyttävät museokierroksen aikana.

Lopuksi Mamselli ja Karhu esittelevät hirvelle Kansallismuseon yksittäisiä esineitä sekä ihan oikeita aarteitakin. Kierroksen aikana Hirvi oppiikin, että museon tehtävä ei ole pelkästään esitellä historiallisia esineitä, vaan myös säilyttää, kunnostaa ja tutkia niitä sekä välittää tietoa. Kansallismuseoon on tallennettu ihan tavallista esineistöä, joista on tullut ajan saatoissa arvokkaita niiden tietoarvon takia.

Minä luin tämän kirjan nelivuotiaan esikoisen kanssa, ja hän jaksoi hienosti keskittyä tarinaosuuteen, vaikka siinä ei itse asiassa mitään kovin jännittävää tapahdukaan. Tarinan tarkoitus onkin selvästi ensisijaisesti esitellä Kansallismuseon esineistöä ja museon toimintaa. Mietinkin nyt, lähtisimmekö lasten kanssa käymään Kansallismuseossa ja koittaisimme löytyää sieltä kirjassa esiteltyjä esineitä ja asioita. Kansallismuseo on suuri museo, jonka kokoelmissa on valtavasti esineitä. Varsinkin pienen lapsen kanssa koko Kansallismuseoon tutustuminen kerralla on hieman turhan kunnianhimoinen tehtävä, mutta erilaiset etsijä- ja salapoliisitehtävät (esim. etsitään kirjassa esiteltyjä asioita, etsitään eri eläinlajeja, etsitään erilaisia kulkupelejä, etsitään kummallisia esineitä ja selvitetään niiden käyttötarkoituksiajne.) voisivat olla hauskoja tapoja tutustua ainakin osaan Kansallismuseota.

Nelivuotiaan aikakäsitys ei vielä riitä siihen, että lapsi ymmärtäisi millaisia ajanjaksoja kirjassa ja museossa esitellään, tai kuinka vanhoja esineet ovat, mutta kiinnostuksen vanhoihin esineisiin ja niiden kautta historiaan voi toki jo yrittää lapsessa herättää. Olikin hauska tutkia lapsen kanssa pelkkiä kuvia vanhoista esineistä (kirjassa s. 31) ja arvuutella yhdessä, mihin tarkoitukseen kyseinen esine on tehty. 

Kansallismuseon käytännön kapistuksia (Päivä Kansallismuseossa. Historia on tässä! s.31)

Kirja soveltuu parhaiten luettavaksi alakouluikäisten lasten kanssa, mutta kuten kirjoitin, alle kouluikäisetkin varmasti saavat tästä irti yhtä sun toista - omalla tasollaan. Kaiken kaikkiaan uskon, että kirja on onnistunut tehtävässään: se jakaa tietoa Kansallismuseosta ja innostaa lapsiperheitä vierailemaan siellä.

Tammi on julkaissut aiemmin teokset Päivä Muumimaailmassa, Päivä Linnanmäellä ja Päivä Korkeasaaressa (esittelyn voi lukea tästä linkistä).