maanantai 22. kesäkuuta 2015

Huomenna mennään Korkeasaareen

Noh, ehkä emme ihan huomenna ole vielä sinne matkaamassa, mutta tällä viikolla kuitenkin. Siksi olikin hyvä sattuma, että löysimme uutuushyllystä tämän Jusa Hämäläisen kuvittaman ja Katariina Heilalan käsikirjoittaman (graafinen suunnitelu: Riikka Turkulainen) kirjan Päivä Korkeasaaressa Eläintarhan elämää (Tammi, 2015). Voitte arvata, että esikoinen odottaa innolla matkaa eläintarhaan ja oli siksi niin innoissaan, kun tämä kirja löytyi. Luimme sen juuri päikkärisaduksi, ja nyt Korkeasaaripäivää odotetaan entistä enemmän (tämä lienee myös eräs kirjan tarkoituksista...).



Kirja on rakennettu Jaden ja Jannen sekä heidän isoäitinsä Korkeasaarivierailun ympärille. Tarinan edetessä he tuttustuvat eläintarhan eläimiin, sen työntekijöihin, toimintatapoihin ja historiaan. Kirja on kattava tietopaketti Korkeasaaresta ja sen toiminnasta, ja kirjan tarinan ensisijainen tarkoitus on jakaa lukijalle tietoa. Jokaisella kirjan aukeamalla on valokuvia eläimistä ja Korkeasaaresta sekä lyhyitä tietotekstejä. Valokuvat ovat muuten peräisin Korkeasaaren omasta arkistosta.



Jade, Janne ja isoäiti matkustavat Korkeasaareen vesibussilla, mutta lapset muistelevat, että edellisellä vierailullaan he tulivat saareen Mustikkamaan sillan kautta. Perillä heidän oppaakseensa ryhtyy eläintenhoitajana työskentelevä Meeri, johon lasten isoäiti on tutustunut vesijumpassa. He aloittavat tutustumisretken Amazoniasta, ja Meeri kertoo lapsille työstään eläintenhoitajana. Ryhmään liittyy myös Turo, joka on ympäristökasvattaja ja suunnittelee työkseen muun muassa koululaisvierailuja. Turo onkin juuri oikea henkilö vastaamaan Jannen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, eivätkö eläimet viihtyisi paremmin luonnossa kuin ihmisten töllisteltävänä vankeudessa.



Kysymys on hyvä, ja eittämättä se on käynyt monen Korkeasaaressa vierailleen kävijän mielessä. Kirjassa vastataan siis tähänkin kysymykseen, kun Turo kertoo lapsille, että eläintarhassa tehdään paljon eläintensuojelutyötä ja kasvatetaan eläimiä, jotka muuten olisivat saattaneet kuolla sukupuuttoon. Eläintarhojen tehtävä ei siis suinkaan ole pelkästään ihmisten viihdyttäminen.

Jade ja Janne sekä kirjan lukija oppivat paljon muun muassa siitä, kuinka tärkeää on, että eläimet viihtyvät eläintarhassa ja tarvitsevat siksi erilaisia virikkeitä sekä mahdollisimman luonnonmukaiset elinolosuhteet. Samalla selviää, miksi Korkeasaaressa ei ole esimerkiksi kirahveja ja norsuja, vaikka ihmiset kuulemma toisinaan sellaisia sinne toivoisivatkin. Teoksessa sivutaan myös muiden eläintarhojen toimintaa ja kerrotaan, miten eläimet tulevat Korkeasaareen (vaihtokaupan kautta tai syntyvät sinne) ja esitellään lyhyesti eläinsairaalan toimintaa.



Päivä Korkeasaaressa, Eläintarhan elämää on niin kattava tietokirja, ja se sisältää niin paljon tekstiä, että kolmevuotiaan kanssa emme lukeneet ihan kaikkea, mutta keskustelimme ja tutkimme kuvia sitäkin innokkaammin. Hän tutkaili kirjan alussa olevaa Korkeasaaren karttaa ja pohti, miten me sitten Korkeasaareen menemme (autolla kuulemma). Hän myös muisteli kirjaa lukiessamme edellistä, vuoden takaista Korkeasaarireissuamme, joten kirjaa lukiessa voikin yhtä hyvin suunnitella omaa Korkeasaarivierailuaan, muistella jo mennyttä vierailua tai muuten vaan tutustua eläintarhan toimintaan ja joihinkin sen eläimiin.


2 kommenttia:

  1. Tuo on ihana teos ! Olin nähnyt siitä vasta kansikuvan kun jo halusin mennä eläintarhaan :) Oli mukava käynti josta tein neljä eri bloggausta. Annoin kirjan lahjaksi 9-vuotiaalle ystävälleni ja nyt hänen perheensä on menossa Korkeasaareen. Kyllä on vetävä kirja !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijaksi! Kävin lukemassa kirjoituksesi kirjasta ja Korkeasaarireissusta, ja ai että, miten toivon, että pääsemme retkelle sinne perjantaina. Peukut ja varpaat siis pystyyn, että ei sada kaatamalla! Ei kyllä ole ihme, että tämä kirja innostaa tekemään retkiä Korkeasaareen. :)

      Poista