Villi, viihdyttävä ja vauhdikas : Karoliina eskarissa

Karoliina eskarissa (Otava, 2015) on yhteisnide Tuula Kallioniemen kahdesta ensimmäisestä Karoliina-kirjasta (Karoliina ja noidutut tossut, 2008 sekä Karoliina ja villit luistimet). Karoliina on minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka sarjasta on itseasiassa ilmestynyt jo kahdeksan kirjaa tämän yhteisniteen lisäksi. Ja voi pojat, että olen tyytyväinen, kun bongasin tämän mainion kirjan lastenosaston uutuushyllystä! Luin koko yhteisniteen yksien (lasten) päikkäreiden aikana, ja voin kertoa, että tätä kirjaa lukiessani huokailin ja nauroin ääneen.

"Eskarissa opitaan toimimaan ryhmässä. Ryhmätyöt ovat tosi helppoja.
Pitää vain ryhtyä pomoksi ja määrätä muille tehtäviä."
(Tuula Kallionimei: Karoliina eskarissa, s. 59) 

Karoliina on kuusivuotias tyttö, joka aloittaa eskarin Ruusutarjan esikoulussa. Heti alussa hänelle sattuu pieni kömmähdys, kun hän lapsille aika tyypilliseen tapaan kirjoittaa nimensä nimilappuun takaperin - julistettuaan vielä ensin kovaan ääneen, miten helppo homma nimen kirjoittaminen on. Karoliinalla ei kuitenkaan mene tässä, eikä monessa muussakaan tilanteessa, sormi suuhun, vaan hän keksii huimia tarinoita, joiden avulla selviää noloista tai jännittävistä tilanteista. Karoliinalla on mahtava mielikuvitus ja taipumus kertoa tarinoita, joita suurin osa muista eskarin lapsista kuuntelee silmät pyöreinä. Ryhmän älykkö Lin tosin huomauttaa erään tällaisen tarinan aikana, että: "Kohta tulee taas valetta!" Karoliina kasvaakin eskarivuoden aikana niin, että ymmärtää itsekin kirjan loppupuolella keksivänsä juttuja, jotka eivät ole tosia ja joiden kertominen ei aina ole ihan hyvä asia.

Karoliina on hauska päähenkilö, sillä rikkaan mielikuvituksensa lisäksi hänellä on seikkailunhalua ja energiaa jopa uuvuttavuuteen asti. Kun esikoulu alkaa, pohtii Karoliinan isomummikin, miten mahtavat eskariopet pärjätä Karoliinalle. Taitaa se tehtävä toisinaan tuottaakin heille haastetta, sillä Marjaleena-ope näyttää Karoliinan mielestä usein kovin uupuneelta ja siltä, että tämän pitäisi nukkua enemmän tai mennä karhun tavoin talviunille.

Reippaalta ja rempseältä Karoliinalta ei rohkeutta puutu, mutta koiria hän pelkää tosissaan. Sen sijaan aluksi niin jännittävä esikoulu osoittautuu mukavaksi paikaksi, jossa pääsee luistelemaan, retkeilemään ja oppimaan uusia asioita. Karoliinakin oppii kirjoittamaan nimensa oikein päin. Sen lisäksi hän oppii ehkä hippusen verran kärsivällisyyttä, vaikka se ei rehellisyyden nimissä kuulu Karoliinan vahvimpiin luonteenpiirteisiin. Vallaton Karoliina on kyllä hauskaa seuraa sekä esikoulukavereilleen että lukijalle. Näitä kirjoja tulen aivan varmasti lukemaan oppilailleni. Uskon, että Karoliinoista pitäisivät kovasti ainakin esi- ja alkuopetusikäiset lapset.

Ai etteikö muka omenan siemen voisi kasvaa puuksi ihmisen vatsassa....?!
(Kuvat, graafinen suunnittelu ja taitto Marika Maijala)

Kommentit