Pienen koiran selviytymisseikkailu: Vili eksyksissä

Vili eksyssä (Karisto 2015) on Holly Webbin kirjoittama (suom. Taina Wallin) ja Rebecca Harryn kuvittama, hieman surumielinen kuvakirja pienestä Vili-koirasta, joka innostuu puistossa jahtaamaan punaista palloa ja joutuu eksyksiin omistajastaan ja parhaasta ystävästään Eevi-tytöstä. 


Vili on iloinen pieni koiranpentu, mutta se on hieman liiankin innokas ja varomaton touhuissaan, sillä se juoksee pallon perässä liian kauan omistajastaan ja joutuu kahden isomman, ilkeän koiran saartamaksi. Isot koirat edustavat kirjassa pahimman luokan kiusaajia, jotka kiusaavat Vili-poloista ja uhkailevat tätä aika hurjasti. Kun Vili jouksee kiusaajiaan karkuun, hän joutuu liian syvälle metsään, eikä enää osaa takaisin Eevin luo. 

Tässä kohtaa kävimmekin sitten esikoiseni kanssa keskustelun siitä, miksi isot koirat olivat niin kurjia - aikuislukijasta jopa julmia. On aika vaikea selittää empaattiselle lapselle, miten toiset vain joskus kiusaavat ja pahoittavat tahallaan toisen mielen...


Onneksi Vili törmää metsässä ystävälliseen Kaneli-kissaan, joka ottaa Vilin suojatikseen. Kaneli tietää, että metsä on yksinäiselle pennulle pelottava, vaarallinen ja liian suuri paikka. Se on näet itse pentuna tullut metsään ja jäänyt sinne eksyttyään ihmisistään. Kaneli-raukka onkin minusta kirjan surullisin hahmo, ja lukijan on helppo tuntea sääliä Kanelia kohtaan...



Harryn kuvitus on kaunista ja tukee hyvin tarinaa. Erityisen koskettava on kuva, jossa Vili makaa alistuneena öisessä metsässä ja itkee koti-ikäväänsä. Onneksi Kaneli piristää Viliä ja lupaa auttaa tätä löytämään taas kotiin. Pieni ja pelokas koiranpentu lähteekin seuraamaan kissaa, ja ystävykset päätyvät hakemaan ruokaa kujalta. Siellä Vili osoittaa, että tarpeen tullen se ei olekaan vain arka koiranpentu, vaan osaa puolustaa ystävänsä, kun tämä puolestaan tarvitsee apua. 


Vili ei enää halua jättää ystäväänsä, vaikka sen oma, rakas Eevi löytyykin. Kirjan loppu onkin arvattavissa ja onneksi onnellinen. Kauan sitten kotinsa kadottanut Kanelikin löytää lämpöisen sylin, johon se voi käpertyä.



Vili eksyksissä on kuvitukseltaan ja tarinaltaa melko perinteinen, mutta varsin miellyttävä lastenkirja. Sen äärellä voi halutessaan pohtia suuria aiheita: ystävyyttä, kiusaamista, eksymistä ja kodin turvaa. Toisaalta lapselle varmasti riittää ihan pelkkä lukukokemuskin.

Kommentit

  1. Mulla on paljon samoja suosikkeja. Eddingsit on niin hyviä. Luin ne ainakin kahteen kertaan kaikki silloin aikoinaan, ja sittemmin piti ottaa niihin vähän etäisyyttä. Nyt voisi taas olla aika. Katselin yksi päivä niitä juuri hyllyssäni ja melkein jo tartuinkin, mutta huomasin ykkösosan puuttuvan. Joku possu on jättänyt palauttamatta, grrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nuo kaikki Eddingsit kerättynä, mutta nyt ne taitavat olla pahvilaatikossa varastossa. Luin ne aikoinani varmaan kymmenen kertaa läpi, mutta viimeisellä lukukerralla aikuisena hohto jotenkin katosi Belgarionin ja Mallorean taruista... Eivät ne turhaan ole nuorten fantasiakirjoja (Polgaran ja Belgarathin tarinat ovat asia erikseen). Nyt en oikein uskalla enää lukea niitä... ;)

      Poista

Lähetä kommentti