Helppolukuisia kirjoja lomaileville koululaisille

Koululaiset ovat saaneet nauttia kesälomastaan nyt viikon verran, ja aivan varmasti heistä jokainen on kunnon loman ansainnutkin. Kouluvuosi on sekä antoisa että väsyttävä isoille ja pienille koululaisille. Silti toivon, että uimisen, löhöilyn ja vaikka urheilun ohessa lomalaiset muistaisivat ja haluaisivat myös harrastaa lukemista. Etenkin pikkukoululaisten on tärkeä ylläpitää ekaluokalla saavutettua lukutaitoa, sillä kahden kuukauden mittainen tauko lukemisessa näkyy kyllä sitten taas syksyllä. Kannustakaa vanhemmat siis lapsianne kirjojen pariin myös lomalla - vaikka tietenkään se ei saa aiheuttaa itkua ja hammastenkiristystä lapsissa tai vanhemmissa!

Avain kivoihin lukukokemuksiin on kiinnostavien ja lukijan taitotasoa vastaavien kirjojen löytäminen. Aivan varmasti lukeminen tuntuu kamalalta, jos kirjan sisältö ei kiinnosta tai sen taso on liian haastava tai helppo. Ekaluokan jälkeen suurin osa koululaisista on saavuttanut ainakin tyydyttävän teknisen lukutaidon (ikätasoaan vastaavan), ja he voivat lukea ainakin tavutettuja, lyhyitä lauseita. Moni lukee pidempiäkin virkkeitä, eikä tarvitse tuekseen enää tavuuviivojakaan. Näitä helppolukuisia kirjoja voi etsiä vaikka sateisina lomapäivinä kirjastosta, ja ottaa sitten mukaan esimerkiksi Pihin naisen ideoimille lukupiknikeille. Jos lapsi ei vielä itse jaksa lukea koko kirjaa, mikä onkaan sen mukavampaa kuin lukea yhdessä ääneen, niin että aikuinen lukee osan tekstistä ja lapsi osan.



Helppolukuisia kirjasarjoja on monia, mutta kiva uutuussarja on WSOY:n kustantama Lukupalat. Sarjaa kirjoittavat ja kuvittavat kotimaiset tekijät, ja kirjoista on selvästi haluttu tehdä sekä visuaalisesti että sisällöllisesti lapsilukijoita kiinnostavia. Lukupalat-sarja sopii niille lukijoille, jotka osaavat jo lukea ymmärtäen tavuttamatonta tekstiä, mutta jotka eivät vielä jaksa lukea kovin pitkää tekstiä kerralla. Lukupalat on helppolukuinen kirjasarja, jossa virkkeet ovat yksinkertaisia, kuvat tukevat mukaansatempaavia tarinoita ja teksti on helposti ymmärrettävää.

Sarjan neljäs ja viiden osa ilmestyivät tänä keväänä, ja minä sain ne kustantajalta luettavakseni. Kolme aiemmin ilmestynyttä kirjaa olen esitellyt täällä. Uusimmat osat ovat Roope Lipastin kirjoittama Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä ja Anna Hallavan kirjoittama 2A:n kamut kykykilpailussa. Lätkä-Laurin on kuvittanut Harri Oksanen ja 2A:n kamut on kuvittanut Emmi Jormalainen. Vaikka missään ei luekaan, että näm kirjat olisi erityisesti suunnattu tytöille tai pojille, tulee minulla vahvasti sellainen olo, että jääkiekosta kertovat Lätkä-Lauri saattaa kiinnostaa enemmän poikalukijoita, ja 2A:n kamut vaaleanpunasävyisine kuvineen ja tyttökavereista kertovine teksteineen on ehkä enemmän tyttölukijoiden mieleen. Minä kyllä luin nämä molemmat omalle viisivuotiaalleni, eikä hän suosinut kumpaakaan kirjaan toisen kustannuksella, vaan halusi kuulla molemmat muutamaankin otteeseen.

Roope Lipasti & Harri Oksanen: Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä (WSOY 2017)

Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä siis kertoo Laurista, joka haluaa olla loistava NHL-maalivahti. Hän harjoittelee kotipihallaan, kunnes heidän kylälleen perustetaan vihdoin oma joukkue, jota valmentamaan valitaan Santerin isä, koska hän on käynyt nuoruudessaan samaa koulua, jota Teemu Selännekin kävi. Kirjassa on paljon huumoria, ja erityisesti minua ja meidän viisivuotiastamme nauratti, kun Lauri tekee itselleen maalivahdin varusteet muun muassa vieraspatjasta, joka joutaa Laurin mielestä suojuksiksi, sillä Hilla tädillä on sen verran pyöreä pehva, ettei siihen tarvita ylimääräsiiä pehmusteita. Lauri kyllä saa myöhemmin ihan omat, oikeat varusteet, mutta huomaa, että tie änäritähdeksi on yllättävän liukas ja jäinen. Kiekkoja ei ole ollenkaan helppo saada kiinni, ja Lauri meinaa jo heittää hanskat jäähän. Sitten hän saa isältää enonsa vanhan pesisräpsän, jolla kiekot on paljon helpompi napata haltuun!

Roope Lipasti & Harri Oksanen: Lätkä-Lauri ja ihmeräpylä (WSOY 2017)
2A:n kamut kykykilpailussa on kirja, jonka tapahtumiin eka- ja tokaluokkalaisten tyttöjen lasten on varmasti helppo samastua. Kirjan alussa opettaja ilmoittaa, että koulussa järjestetään kykykilpailut. Aino ja Saara alkavat heti haaveilla siitä, että osallistuisivat kilpailuun laulamalla hienon kappaleen ja tulevansa siten kaikkien tuntemaksi laulutähdeksi. Molemmat myös keksivät tahoillaan, että taitava Rosana voisi tanssia hienon tanssin juuri hänen laulunsa aikana. Tytöillä tulee tietysti kinaa siitä, kenen kanssa Rosana tanssii, mutta lopulta opettaja ohjaa heidät tekemään yhteistyötä.

Anna Hallava & Emmi Jormalainen: 2A:n kamut kykykilpailussa (WSOY 2017)

Ainon ja Saaran välillä on kuitenkin koko ajan pientä kränää, eikä Aino tykkää Saaran komentelusta. Kilpailun aikana itsevarmalta vaikuttanut Saara sitten poteekin yllättäen ramppikuumetta, josta Aino hänet pelastaa. Tytöt voittavat kykykilpailut ja oppivat olemaan kolme parasta kaverusta.

Anna Hallava & Emmi Jormalainen: 2A:n kamut kykykilpailussa (WSOY 2017)
Minulle tuli heti mieleen kolmekin opettamaani ekaluokkalaista, joille nämä kirjat sopisivat kuin nenä päähän. Varsinkin tuo kykykilpailu-kirja ilahduttaisi varmasti erästä tulevaa tokaluokkalaista, joka on vakuuttunut siitä, että hänestä tulee vielä Voice of Finland -tähti! :)

Muita blogissani esiteltyjä helppolukuisia kirjoja pääset seläämaan klikkaamalla tätä linkkiä.

Kommentit

  1. Hauskoja kirjoja koululaisille. Olen juuri lueskellut viikon ajan lastenkirjoja ja jopa ekaluokkalaisen oli hankala lukea tavutettua kirjaa. En muuten ymmärrä sellaisia kirjoja, eiköhän ne ole hankaliksi havaittuja ja riittää kun koulussa tavutetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen havainnut, että on ihan hyvä, että erilaisia kirjoja on tarjolla. Siis myös niitä tavutettuja. Monella aloittelevalle lukijalle on hurjan tärkeää, että pystyy lukemaan oikeaa kirjaa - vaikka sitten tavu kerrallaan. Ja tavurajat on joillekin paljon helpompi hahmottaa niistä valmiiksi tavutetuista kirjoista. Mutta! Olen sitä mieltä, että ne tavutetut, oikeat ja kovakantisen kirjat voisivat olla sellaisia kirjoja, joissa on vain yhdestä kahteen virkettä per sivu, jotta teknisesti vielä heikosti lukevien olisi mahdollista muistaa ne ko. sivulta lukemansa tavut ja edes yrittää ymmärtää kokonaisuutta. Suuraakkosin kirjoitettu teksti sen sijaan on kyllä aika tarpeetonta siinä vaiheessa, kun lapsi jo tuntee aakkoset. Koulussahan opetetaan nykyään "pikkukirjaimin". Olettekohan te lukeneet sellaista suuraakkosin kirjoitettua, tavutettua kirjaa, jossa on paljon tekstiä? Niitä on aika puuduttavia ja hankalia lukea, kun sanat jotenkin tuntuvat hukkuvan sinne tavujen sekaan...

      Poista
  2. Ihana kirjoitus, jes! Olen samoilla linjoilla, että kesällä kivojen juttujen lukeminen olisi koululaiselle tärkeää :). Jatkan mielelläni sanomaasi kesän aikana kirjavinkeissä, kun ehtisin kirjoittamaan!
    Tavutuksessa ideana lienee tavujen automatisoiminen. Kun ne automatisoituu toistojen kautta (siksi niitä listoja luetutetaan aapisessa useita kertoja- että oppii tunnistamaan ulkoa!), luku sujuvoituu? Olisikohan näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos bleue kannustavasta kommentista! Automatisoituminen on ehdottomasti se yksi tärkeä seikka tavujen jankkaamisessa. Ja tietysti se, että niiden avulla sana on helpompi lukea oikein (esim. ku-ka vs. kuk-ka) ja siten ymmärtää, mitä lukee.

      Poista

Lähetä kommentti