Ikimaa - Soturin tie

Kimmo Ohtosen kirjoittama varhaisnuortenromaani Ikimaa - Soturin tie (Otava 2018, arvostelukappale kustantajalta) on uuden fantasiatrilogian avausosa, joka vie lukijan seikkailulle toiseen aikaan, kaukaisiin maihin ja toisiin maailmoihin. Kirjan keskiössä on kuiskaajapoika Oliver ja kuiskaajatyttö Kalla. He elävät toisistaan tietämättä kahdessa eri maailmassa ja tuntevat itsensä ulkopuolisiksi omissa yhteisöissään.



Oliver varttuu Maailman pohjoisimmassa kolkassa Kuusilaaksossa, jossa hänen isänsä työskentelee rahakuusten hoitajana. Tuossa maailmassa, joka lienee dystopinen kuvaus maapallon tulevaisuudesta, ei kasva mikään ilman lannoitetta, vesistöt ovat tyhjiä ja villieläimet kuolleet aikaa sitten sukupuuttoon. Oliverin äiti Lisa kertoilee pojalle kiellettyjä tarinoita kaukaisista ajoista, jolloin luonto vielä eli. Hän leikkii poikansa kanssa hurjia soturileikkejä, miekkailee puumikoilla ja opettaa tätä kiipeilemään kuin valmistaen poikaa johonkin. Sitten eräänä päivänä Oliverin äiti katoaa, ja samoihin aikoihin Oliver alkaa nähdä unta jostain valtavan suuresta olennosta. Poika ei tiedä, liittyvätkö unet äidin katoamiseen, mutta päättää yhtäkaikki löytää äidin hinnalla millä hyvänsä.

Kalla puolestaan kasvaa toisessa maailmassa, kauniissa Aarniolassa, joka on täydellinen vastakohta Oliverin maailmalle. Kalla on hukkatyttö, kuiskaaja, joka pitää yhtä "oman" susilaumansa kanssa - Kalla osaa keskustella susiensa kanssa ja pystyy pitämään näihin yhteyttä myös unissa. Kuiskaajasukuja on ollut Aarniolassa kolme, ja heidän ja eläinten välinen liitto on perinteisesti pitänyt rauhan ja tasapainon yllä. Nyt kuitenkin maan ilkeä kuningas Viktor, joka on noussut petoksen avulla valtaan, haluaa tuhota kuiskaajat ja heidän toteemieläimensä. Viktor hallitsee pelolla ja manipuloimalla, eikä hellitä ennen, kun viimeinenkin kuiskaaja on tuhottu. Kalla taistelee perheensä kanssa kaikin tavoin vastaan, mutta tilanne ei vaikuta hyvältä.

Oliverin etsintäretki vie hänet toiseen maailmaan, Kallan maailmaan, jossa hän oppii paljon uutta itsestään ja perheestään. Hän ymmärtää, että hänellä on tärkeä tehtävä paitsi äitinsä myös koko Aarniolan pelastajana. Ja itse asiassa Oliverin äidin katoaminenkin liittyy eräällä tavalla Victorin vallankaappaukseen, petoksiin ja johonkin näkymättömään ja valtavaan pahaan, joka häälyy koko Ikimaan yllä. Kalla ja Oliver päättävät yhdistää voimansa ja tehdä kaikkensa palauttaakseen rauhan Aarniolaan ja Ikimaahan.

Ikimaa - Soturin tie on kirja, jossa on paljon tyypillisiä fantasiakertomuksen piirteitä: on hyvän ja pahan taistelu, paha hallitsija, oikeuden puolesta taistelevat soturit, mystiikkaa sekä eräällä tapaa muinainen miljöö. Ohtonen on yhdistänyt nämä tutut elementit upeaan luontokuvaukseen sekä tulevaisuuskuvaan, joka tuntuu ainakin minusta varsin pelottavalta. Maailma, jossa ihmistä lukuunottamatta ei mikään enää kasva kuin keinotekoisesti, on varmasti lohduton paikka. Tätä romaania lukiessa huomaa, että sen kirjoittajalle luonto, luonnon monimuotoisuuden säilyminen ja läheinen luontosuhde ovat sydämen asioita. Ohtosen kirjoittama tietokirja Karhu Voimaeläin oli tietokirjallisuuden Finlandia ehdokkaana vuonna 2016.

Ikimaa - Soturin tie on kelpo avausosa tällä fantasiatrilogialle, joskin välillä tuntui, että juoni haarautui hieman liian moneen haaraan ja tarina etenee välillä hieman hitaanpuoleisesti. Uskon kyllä, että kaikki langat kuitenkin punotaan yhteen, ja tämän ensimmäisen osan jälkeen tarina oikeasti vasta pääsee vauhtiin. Suosittelen tätä sarjaa isommille alakoululaisille sekä yläkouluikäisille nuorille, jotka pitävät perinteisistä fantasiakirjoista.

Myös Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus ja Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi ovat lukeneet tämän Ikimaa-trilogian ensimmäisen osan. Suketus kiittelee kirjaa muun muassa siitä, että tarinan jännite pysyy mukavasti yllä läpi koko kirjan, ja hän toivoo, että seuraava osa ilmestyisi pian. Kirsikin puolestaan koki minun tavoin, että juoni polveili välillä hieman liikaakin, mutta viihtyi silti hyvin Oliverin ja Kallan tarinan parissa.

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin tosiaan kovasti. Etenkin luontokuvaus sykäytti. Viehätyin perinteisistä fantasiaelementeistä ja etenkin Kallan vauhdikkaasta hahmosta. Saa nähdä, mitä seuraavat osat tuovat tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kävit kommentoimassa! Luontokuvauksista mielestäni parasta antia olivat eläinten käyttäytymistä kuvaavat osiot. Jännä tosiaan nähdä, mihin Kallan ja Oliverin tie seuraavaksi vie.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.