Hirmuiset hirviöt - Kauhistuttavat otukset ihmissusista vampyyreihin

Saimme hiljattain arvostelukappaleen Carlyn Beccian kirjoittamasta ja kuvittamasta tietokirjasta Hirmuiset hirviöt - Kauhistuttavat otukset ihmissusista vampyyreihin (Karisto/ Otava 2021, alkuteos Carolrhoda Books 2021, suom. Sanna Niemi). Kirja on lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja, joka esittelee lukuisia eri hirviöitä varsin mielenkiintoisella tavalla. Kirjan lähestymistapa on tieteellinen, ja hirviöitä tutkitaankin muun muassa siitä näkökulmasta, millaisia tosielämän tapauksia ja uskomuksia kunkin hirviön tarinan taustalla on. Kirjassa on myös eläinkirjoista tutulla tavalla esitelty esimerkiksi hirviöiden fysiologiaa ja anatomiaa sekä toimintaohjeita niiden kohtaamisen varalle.

Erittäin kiinnostavaa on myös, miten kirjailija fysiikanlakeihin nojaten pohtii, voisiko jokin tietty laji olla olemassa ja miten sen olisi maapallon elinoloissa käynyt. Kirja on hyvin monipuolinen ja tietoa on paljon - siispä myös tekstiä on varsin paljon, mutta se on ainakin minusta ja kolmasluokkalaisesta lapsestani mielenkiintoista. Itseasiassa lapseni innostui tästä kirjasta ensin, ja lueskeli sitä sohvalla koulun jälkeen: "Tää on hyvä. Paljon tietoa ja hyvät kuvat", kuului hänen arvionsa Hirmuiset hirviöt - Kauhistuttavat otukset ihmissusista vampyyreihin -kirjasta. 

Lapseni innoittamana aloin itsekin selailla kirjaa, enkä aluksi käsittänyt sen konseptia. Onko kyseessä tietokirja myyttien historiasta vai kirja, joka ikäänkuin esittelee hirviöt olemassaolevina otuksina? Varsin pian jäin kuitenkin kiinni kiinnostaviin teksteihin ja pohdin, miten monesta kiinnostavasta näkökulmasta Beccian käsittelee hirviöitä. Samassa kirjassa hän esimerkiksi selittää kohta kohdalta, miten joku voi pyydystää krakenin, miten voi lukea ihmissuden kehon kieltä, millainen on isojalan evoluutio ja kuinka suuren määrän banaaneja King Kongin kokoinen apina söisi ja miksi sen olisi siis ollut mahdoton löytää tarpeeksi ruokaa saarellaan. Kirjassa siis fakta ja fiktio kulkevat rinta rinnan. Itse mietin, miten tätä kirjaa voisi hyvin hyödyntää opetuksessa esimerkiksi luetun ymmärtämisen tehtävissä, tietotekstien kirjoittamisen harjoituksissa, sanataidetehtävissä ja vaikka kuvataidetöiden innoittajana näin halloweenin aikaan.

Beccian oma kuvitus on lapseni sanoin hyvää, mutta minun mielestäni paikoin vähän hurjankin näköistä - hirviöistä, kun kerran kirjoitetaan. Tekstiosuudet eivät ole pelottavia, mutta hirviöitä kuvaavat kuvat voivat kenties kauhistuttaa herkimpiä lukijoita.

Yöpöydän kirjat -blogin Niina T. järjestää tänäkin vuonna perinteisen Halloween-lukuhaasteen, johon osallistuvat blogit ja kirjagrammaajat voit käydä katsomassa tästä linkistä. Tämäkin kirja sopii haasteeseen vallan mainiosti!