Lukuviikko starttaa: Kuinka kannustan taaperoa lukemaan ja kuuntelemaan kirjoja?

17. - 23.4. vietetään valtakunnallista Lukuviikkoa, joka itseasiassa juhlii tänä vuonna 40. syntymäpäiväänsä! Lukuviikon aikana ympäri Suomea järjestetään erilaisia kirja-alan tapahtumia, ja tänä vuonna Lukuviikko on myös osa koko vuoden kestävää Suurta Lukuseikkailua. Tämän vuoden Lukuviikon teema on kirjavinkkaus, ja tietenkin myös täältä Luetaanko tämä? -blogista löydät yhden jos toisenkin hyvän lastenkirjavinkin!

Klikkaa itsesi Lukuseikkailuun!

Kukaan uutisia seuraava ei varmasti ole viime vuosinä välttynyt siltä tiedolta, että lapsille lukeminen on äärimmäisen tärkeää. Esimerkiksi MTV.fi uutisoi 3.4.2017, että lastenlääkäri Jill Alexanderin mukaan lapsuuden lukuhetket voivat olla ratkaisevassa roolissa, kun puhutaan lapsen tulevaisuudesta. Aleksanderin mukaan lapsen tulevaisuus näyttää sitä paremmalta, mitä aikaisemmin hänelle aletaan lukea. Jos lukemisen aloittaa vasta kouluiässä, suurimmat hyödyt jäävät saamatta.

Tämän vuoden ajan on käynnissä myös äärimmäisen tärkeä Lue lapselle. -hanke, jonka tavoitteena on innostaa pienten lasten vanhempia lukemaan ääneen lapsille ja valistaa heitä lapselle lukemisen tärkeydestä. Säännöllisesti ääneen lukemalla kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tulevaan koulumenestykseen ja lukutaitoon. ... Vanhempien  merkitys lapsen lukutaidolle on suurin silloin, kun lapsi ei vielä itse osaa lukea. Jos lapsella on kouluun mennessä hyvät kielelliset valmiudet, menestyy hän todennäköisesti paremmin opinnoissaan.

Eikä tarkoitus tietenkään ole, että kaikkien olisi välttämätöntä tähdätä korkeaan akateemiseen koulutukseen, mutta hyvä lukutaito auttaa pärjäämään elämässä ylipäänsä. Vai eikö muka ole tärkeää omata sellaista lukutaitoa ja sanavarastoia, että pystyy ymmärtämään lukemansa asiat olivat ne sitten Kelan lomakkeita, nettiuutisten tekstejä tai koulukirjoja? Ja minä näen ihan yhtä tärkeänä sen faktan, että lukeminen kehittää lapsen empatiakykyä ja auttaa häntä myös ymmärtämään omia tunteitaan. Lukeminen on helppo ja halpa tapa viihdyttää itseään ja keksiä tekemistä silloinkin, kun ei oo mitään tekemistä!

Yhteiset lukuhetket aivan pientenkin lasten kanssa ovat tärkeitä, sillä perheen lukuleikki kasvattaa lapsesta lukijan. Aivan hiljattain, kahdessa eri tilanteessa kaksi taaperon äitiä valitteli, että heidän kohtalaisen meneviä lapsiaan on vaikea houkutella kirjojen pariin. "Ei se jaksa kuunnella kirjoja", toinen valitti, ja kysyi, onko minulla jotain hyviä vinkkejä, miten taaperon saa kuuntelemaan. Täytyy myöntää, että tuossa tilanteessa en ehkä osannut antaa kovin kattavia vinkkejä, mutta ajatus jäi kaihertamaan mieltäni. Nyt Lukuviikon kunniaksi olen koonnut tänne Luetaanko tämä? -blogiin muutamia vinkkejä siitä, miten vanhemmat voisivat innostaa taaperoikäisiä lapsia kirjojen pariin.

1. Aloita varhain

Kannattaa aloittaa lapselle lukeminen jo silloin, kun lapsi on vielä vauva. Näin hän kasvaa ympäristössä, jossa on luonnollista silloin tällöin istahtaa alas ja tutkia kirjaa. Painotan tässä sitä kirjan tutkimista, sillä varsinaisesta lukemisesta ei vielä tarvita stressata. Vauva nauttii, kun vanhempi kääntelee hänen kanssaan pehmokirjan sivuja ja ehkä osoittelee hänelle sieltä asioita, kyselee, mikä tuo on ja vastaa sitten vauvan puolesta. Tämä yhteinen jutteluhetki kirjan äärellä kehittää myös vauvan kielellistä tietoisuutta. Aivan pieniä varten on olemassa muovisia ja kankaisia kirjoja, joita on tarkoituskin tutkia tunnustellen, maistellen ja katsellen. Vinkki: Ikean kirjoissa on paljon rapisevia yksityiskohtia, jotka kiinnostavat ainakin meidän vauvojamme.

Ikean pehmeä kangaskirja

2. Tee lukemisesta tapa

Meillä lukeminen liitettiin kaikkien lasten iltatoimiin jo ennen, kun nämä olivat vuoden ikäisiä. Käytönnössä tämä tarkoitti, että ennen iltamaidon antamista sylittelimme lasta ja luimme yhdessä aina sen saman pehmokirjan. Lapsen kasvaessa kirja muuttui, mutta iltasatu- ja myöhemmin päiväunisatuperinne on tullut jäädäkseen.

3. Tee lukemisesta leikki ja pidä kirjoja saatavilla

Kirjojen tutkiminen ja niiden äärellä keskusteleminen on mainiota vauvan ja vanhemman tai taaperon ja vanhemman yhteistä aikaa. Muovisia, kankaisia ja myöhemmin myös pahvisia kirjoja kannattaa pitää muiden vauvalelujen kanssa saatavilla ja vauvan lähellä. Siitä niitä voi helposti napata vauvalle näytettäväksi, kun tuntuu, että hetki on sopiva. Me suomalaiset lapsiperheet olemme onnekkaita, sillä äitiyspakkauksessa tulee mukana kirja, jossa on laadukkaita loruja ja kuvitus. Esimerkiksi vuoden 2016 äitiyspakkauskirjassa Kukkuluuruu on Elina Pullin laatima teksti ja Karoliina Pertamon tekenä kuvitus. Lorujen lisäksi pahvisivuilla on ohjeita vauvan ja vanhemman yhteisiin loruleikkihetkiin.

Äitiyspakkauksen kirja on aina kaksikielinen. 

4. Valitse kirjoja, jotka sopivat vaikeustasoltaan lapsen ikään

Muistan, kuinka itse toivoin esikoisen taaperoaikana, että hän jaksaisi paremmin kuunnella, kun luen kirjoista tarinoita. Mutta hyvänen aika, eihän aivan pieneltä lapselta voi vaatia, että hän istuu kuuntelemassa kokonaista juonellista kirjaa. Moni esimerkiksi mieltää Puppe-kirjat sellaisiksi aivan pienten taaperoiden kirjoiksi. Keskimmäinen lapsemme sai Puppe-ääninappikirjan yksivuotislahjaksi, mutta yllättäen hän innostui siitä vasta hieman yli parivuotiaana.

Opin, että paras vaan tyytyä lukemaan se pahvikantinen Puuha Pete uudestaan ja uudestaan. Siis se, jonka lapsi itse valitsi kirjaston hyllystä ja jossa oli lasta kiinnostavia kuvia työkaluista ja koneista. Niitä sitten nimesimme uudestaan ja uudestaan. Kyse ei siis ehkä ollut niinkään vielä tekstin kuin kuvien lukemisesta, vaan jälleen kerran siitä lapsen totuttamisesta istumaan kirjan ääressä! Pikkuhiljaa sitten laajensimme repertuaaria niihinkin kirjoihin, joissa oli lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita.

Näissä kirjoissa on ihmeteltävää sekä pienemmille että isommille taaperoille.
Äkkää ja tökkää (Lasten Keskus 2015)
Petteri Kaniini - Sorminukkekirja (Otava)

Kukkuluuruu Puppe (Otava 2013)

5. Valitse kirjoja, joiden aihepiiri kiinnostaa lasta

Esikoiseni oli jo hyvin varhain innostunut koneista ja autoista. Maatilan eläimet häntä eivät kuitenkaan kiinnostaneet yhtään. Hänen kanssaan luimmekin lukemattomia kertoja Mauri Kunnaksen taaperoille kirjoittamaa Menopelit -kirjan, jossa jokaisella sivulla oli kuva autosta. Ensin vain nimesimme asioita, sitten aloin hiljalleen kehittää tarinaa kuvien ympärille. (kts. kohta 7)

Pikkutaaperolle:
Mauri Kunnas: Menopelit (Otava)
Kuormureita (Kirjalito 2010)

6. Koukuta soivilla, rapisevilla ja yllättävillä kirjoilla

Kuopukseni on alle vuoden ja tykkää maistella kirjoja, joissa on peilejä. Myös sellaiset kirja, joissa on "pesulappuja" ovat kovasti hänen mieleensä. Niitä hän jaksaa näperrellä sormillaan vaikka kuinka kauan. Keskimmäinen lapseni tykkäsi taaperona kovasti luukkukirjoista, ja esikoiseni halusi hieman isompana taaperona etsiä kuviin piilotettuja asioita.

Pienille taaperoille:
Katso ja kosketa - Eläimet (Gummerus 2013)
Koske ja kokeile - Kylvyssä (Tammi 2009)

Hieman isommalle pikkutaaperolle:
Petteri Kaniini - Kurkista ja kosketa (Otava)

7. Keksi ja kerro itse tarinoita

Ainakin omat lapseni ovat tykänneet lukea pahvikirjoja sillä tavalla, että minä olen keksinyt tapahtumat itse päästäni. Meillä on esimerkiksi luettu taaperokirjaa, jossa on kuvattu kylpyyn liittyviä asioita aina yksi tavara per sivu. Keksin lyhyen tarinan, jota luin kirjaa selatessamme. "Nalle menee kylpyyn." (sivun kääntö) "Nalle ottaa mukaan kylpyankan." (sivun kääntö) jne.)

Keskimmäinen lapseni oli parivuotias, kun aloin lukea hänen isosisarukselleen Peppi- ja Eemeli-kirjoja. Parivuotias ei jaksanut kuunnella niitä, mutta haki kirjahyllystä pahvikantiset Eemelin ja Pepin ja nimesi ne ylpeänä "omiksi kirjoikseen". Niissä ei ollut tekstiä lainkaan, ja minä keksin kuviin lyhyet lauseet päästäni. Me myös lauloimme kirjojen äärellä Peppi Pitkätossu ja Eemeli-lauluja.

Astrid Lindgren & Björn Berg: Katso, Eemeli! (WSOY)
Astrid Lindgren & Björn Berg: Katso, Peppi! (WSOY)

8. Valitse sopiva hetki

Joku lapsi saattaa rauhoittua, kun vanhempi koppaa hänet syliinsä ja ottaa kirjan esille, mutta monesti villipillinä touhottavaa lasta voi olla vaikea houkutella aloilleen kirjan avulla. Ehkä kannattaakin ottaa kirja esille, kun lapsi on hiukan väsähtänyt tai vaikka sylittelynhaluinen. Joskus minä hyppäsin istumaan lasten väliin auton takapenkille ja luin, eli osoittelin kirjasta kuvia, pitkän automatkan aikana. Tällä keinolla sain heidät myös pidettyä hereillä... Olen kuullut, että eräs äiti luki taaperolleen kylpykirjaa aina tämän ollessa kylvyssä. Esikoisen entisessä päiväkodissa eräs täti tutki kirjoja sen lapsen kanssa, joka istui potalla yrittäen tehdä sinne "isoa hätää". Kaksi kärpästä tässäkin siis yhdellä iskulla!

9. Lue, kun lapsi itse tarjoaa kirjaa!

Tämä on vinkki, jonka muistan joskus itse lukeneeni, kun esikoinen oli vauva. Se on kaikunut päässäni kultaisena ohjenuorana, jota olen pyrkinyt noudattamaan. Kun lapsi on itse kantanut kirjan ja pyytänyt: "Luetaanko tämä?", en ole yleensä kieltäytynyt (paitsi jos on ollut jotain oikeasti tärkeämpää tekemistä tai tärkeä keskustelu jonkun kanssa kesken). Kun on lukenut sen yhden kirjan, voi sitten jatkaa mahdollisesti keskeytyneet, ehkä ei niin tärkeän homman hyvällä omatunnolla loppuun ja sanoa lapsellekin, että luetaan kohta sitten lisää.

Isommille taaperoille ja pienille leikki-ikäisille:
Donald Lemke & Ethen Beavers: Batman on urhea (Tactic Publishing 2015, suom. Vesa Korpela )
Axel Scheffler: Leikkisät eläimet (Kustannus-Mäkelä Oy  2005, 2014, suom. Terhi Raumonen)
Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen piilosilla (Tammi 2016, suom. Tittamari Marttinen)

10. Vaadi hetkellistä keskittymistä

Parivuotias ymmärtää yleensä jo puhetta, ja häneltä voi vaatiakin jo ikäkauteensa sopivissa määrin pientä kärsivällisyyttä. Jos kirja aloitetaan lapsen pyynnnöstä, on joskus ihan hyvä vaatia, että luetaan tämä nyt loppuun ennen, kun hyppäät seuraavan leikkiin. Toki tässä on hyvä muistaa kohtuus: Jos tekstiä on paljon, ei voi vaatia koko kirjan lukemista, mutta ehkä vaikka sen yhden sivun lukemista loppuun. Vanhempi voi myös oikoa, ja jättää osan lukematta, mutta kuitenkin niin, että lapselle tulee tunne, että hän jaksoi keskittyä ja saa siitä sitten vanhemmalta kehuja. Tämäkin vinkki on jäänyt mieleeni joltain opintoihini liittyvältä tarkkavaisuushäiriöitä käsittelevältä luennolta.

11. Käytä kirjastoa! 

Kirjastot ovat pullollaan taaperoillekin sopivia kirjoja. Kaikkia ei tarvitse ostaa itse, ja ainakin meidän kirjastomme taaperohyllyistä löytyy myös niitä rapisevia ja heliseviä kirjoja. Toki, jos lapsi kovasti pistää kaiken suuhun, kannattaa ehkä ostaa kotiin pari omaa "pureskelukappaletta".

Ääninappikirja Taaperoille:
Joonas Utti, Antti Harlin ja Tuire Harjola & Michel Boesch: Kikattava Kakkiainen ja jymy-yllätys (Otava 2016)

12. Älä luovuta!

Eräs opettajaystäväni valitteli, kun hänen parivuotiaansa tykkäsi vain tuhota kirjoja lukemisen sijaan. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, ja nyt tuo kohtalaisen vauhdikas ja menevä kolmevuotias leikki-ikäinen kuuntelee jo mielellään aika pitkiäkin kuvakirjoja. Aivan huippua!

Tällaisia vinkkejä minulle tuli mieleen. Mitä sinä lisäisit listaan?!

Suloinen kuvakirja autoista pitäville taaperoille ja pienille leikki-ikäisille:
Nina Pirhonen: Brum brum (Otava 2016)

Esikoisemme suosikki hänen ollessaan noin parivuotias:
Ahkerat ajopelit - Viktor traktori (Kustannus-Mäkelä Oy)

Lukuviikko tarjoaa kouluille ja muille kirja-alan sekä lasten kanssa toimijoille erilaisia materiaaleja, jotka löydät osoitteesta www.lukuviikko.fi. Lukuviikon aikana julkaistaan myös 10 faktaa lukemisesta -selvitys.