Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä

Kirjailija Veera Salmen ja kuvittaja Elina Warstan uusi kirjasarja kertoo elämästä päiväkoti Heippakamussa. Ainakin sarjan ensimmäinen osa Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016, arvostelukappale kustantajalta) on mielestäni erittäin onnistunut kuvakirja sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan.

Kirja kertoo Rebekka Salhista ja hänen päiväkotipäivästään. Rebekan isällä on parturiliike ja äiti pelaa jääkiekkoa, siksi äiti ei ole kovin usein kotona, vaan aina matsissa. Rebekan paras ystävä on hänen pehmolelupilvensä, jonka kanssa Rebekka jakaa hyvät ja huonot tuulet, hassuttelee ja jonka kanssa Rebekka myös leikkii mielellään. Aina pelkkä pilvikään ei riitä leikkikaveriksi, ja silloin on hyvä, että Heippakamun päiväkodissa on paljon muitakin lapsia, joiden leikkiin voi mennä mukaan. Heippakamun päiväkoti ei ole iso, ja siellä eri-ikäiset lapset ovat kaikki samassa ryhmässä.

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Salmi ja Warsta ovat sekä kuvituksessa että tarinassa huomioineet sen, että tänä päivänä oikeassakin päiväkodissa voi olla kulttuuritaustaltaan ja ihonväriltään hyvin erilaisia lapsia. Rebekan ryhmässä on esimerkiksi lapsia, joiden nimet ovat Isra ja Abdi ja jotka eivät syö ollenkaan lihaa. Sukupuolisensitiivisyyskin on muistettu, sillä kaksosvauvojen nimet ovat varsin sukupuolettomat Seemu ja Kupa. Perinteiset naisten ja miesten roolit on myös unohdettu; Rebekan äiti on lätkänpelaaja, päiväunien jälkeen Niko laittaa tukkaa yhdessä Sofian ja Inkan kanssa ja yksi lastentarhanopettajista on mies.

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Henkilökuntaan kuuluvat Tson-Osman, Ulla ja siivooja Siiv, ja kaikki he tekevät selvästi parhaansa, jotta lapset viihtyvät päiväkodissa. Salmi ja Warsta ovat onnistuneet kuvaamaan päiväkodin elämää niin hyvin, että lukija melkein kuulee lasten huudot ja kuraveden loiskeen saappaiden alla. Heippakamun lapset nimittäin huutavat paljon, sillä se on hauskaa. He kikattavat, kiljuvat, pelleilevät ja kinaavatkin. Heippakamun lapset menevät ulos, vaikka pihalla on jättisuuri vesilätäkkö ja sataa tihuttaa. Lapset tosin yrittävät piilottaa kurahousunsa, mutta kummasti aikuiset ne taas löytävät. Tarinan aikuiset ovat ihan mahtavia, sillä he onnistuvat kääntämään ikävätkin asiat leikiksi ja huomaavat herkästi lasten erilaiset mielialat.

Rebekan rapupäivä on kertomus eräästä kuraisesta loppusyksyn päivästä Heippakamun päiväkodissa. Aamupiirissä Tson-Osman ilmoittaa, että tänään leikitään rapuja ja pidetään oikeat rapujuhlat. Lapset saavat etsiä tietokirjoista tietoa ravuista ja naksutella rapusaksia. Kurahousut muuttuvat rapujen juhlavaatteiksi ja pihaleikit rapuleikeiksi. Kaikesta tästä rapukivasta huolimatta Rebekan mieli on kuitenkin musta, sillä Rebekka tuli jo päiväkotiin tumma pilvi päänsä päällä keikkuen. Paha Mieli tuli, koska jo aamusta kiire aiheutti riitaa isän ja Rebekan välille. Eikä Paha Mieli tahdo lähteä pois koko päivänä.

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Hetkeksi siivooja Siiv ja Tson-Osman saavat sen karkoitettua, mutta musta pilvi jää lähistölle luuraamaan ja odottelemaan syytä hypätä taas Rebekan kimppuun. Ja syitä kyllä riittää: Paha Mieli tulee, kun Rebekka kuulee, että mummo tulee hakemaan hänet päiväkodista. Se leijuu Rebekan yllä, kun tämä kuulee parhaan kaverinsa olevan kipeä, ja joutuu etsimään itselleen uutta paikkaa kovin tiiviinoloisesta lapsipiiristä. Paha Mieli suorastaan kasvaa, kun Rebekka joutuu pihaleikeissä leikkimään yksityisyrittäjää, ja yksityisyrittäjäleikki on tosi kurja silloin, kun haluaisi mahtua muiden leikkeihin mukaan... Kun Paha Mieli oikein kovasti kiusaa Rebekkaa, tekee tämän puolestaan kovasti mieli kiusata päiväkotiryhmänsä kaksosvauvoja, potkia mutaa Ullan kurasaappaille ja vähän haukkua Tson-Osmania.

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Onneksi Paha Mielikään ei loppujen lopuksi mahda mitään Tson-Osmanille, joka ottaa Rebekan syliinsä ja osaa kysyä juuri oikeat kysymykset ja sanoa juuri ne oikeat sanat, joilla Paha Mieli alkaa hälvetä. Päiväuniaikaan Heippakamun päiväkodissa nukutaan rapumummotirsat, ja silloin Paha Mieli ei ollenkaan enää pysy pomppelehtivan Rebekan kyydissä, vaan Se hiipii Pikku-Abdin sängyn alle... Iltapäivällä Rebekkakin jo hassuttelee muiden mukana, eikä häntä loppujen lopuksi enää harmita sekään, että hänen zumbaava ja homejuustokeittoa syövä mummonsa tulee hakemaan hänet kotiin.

Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä (Otava 2016)

Kuten jo alussa kirjoitin, Päiväkoti Heippakamu - Rebekan rapupäivä, on oikein mainio aloitus tälle uudelle kirjasarjalle. Olisikohan sarjan seuraava osa ilmestymässä jo ensi syksyn puolella?