Piki tahtoo myös mukaan

Tällä viikolla julkaistiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Listalla on hienoja kirjoja, niiden joukossa myös mahtava Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama Piki (Lasten Keskus 2016, arvostelukappale). Olin jo ennalta odottanut Pikiltä korkeaa tasoa, ja sain mitä odotin. Luimme kirjan esikoiseni kanssa kahtena iltana peräkkäin, sillä ensimmäinen lukukerta herätti meissä kummassakin paljon ajatuksia ja tunteita. Piki kuuluukin ehdottomasti niihin kirjoihin, joita lapsen ja aikuisen kannattaa - voinko sanoa, kuuluu? - lukea yhdessä. Aikuisen tehtävä on olla lukuhetkessä läsnä ja vastailla tarinan mahdollisesti herättämiin kysymyksiin.

Kirja kertoo pienestä Piki-otuksesta, joka on lähdössä ensimmäistä kertaa metsään leikkimään. Sinne ovat muut lapset rakentaneet majan, ja Piki tahtoo mukaan leikkiin. Hän pukee ylleen Salamasankariasunsa, ja tussh vaan Piki muuttuu taitavaksi supersankariksi. Pikiä hieman jännittää muiden lasten kohtaaminen, mutta sen turvallinen Iso saatteli pikkuisen muiden lasten luo. Majassa onkin jos jonkinlaisia otuksia, jotka näkevät jo kaukaa Pikin tulon. Sinitukkainen heistä ihastelee Pikin supersankariasua, mutta pisin otus päättää heti, että asu on ihan tyhmä ja pelkkä pyjama. Kun sinitukkainen yrittää vielä puolustaa asua, mottaisee pisimmän kannattaja, pipopäinen lapsi sinitukkaista: "Se on nolo!" Ja näin edes tuntematta Pikiä lapset ovat jo päättäneet, että Piki on nolo pyjamapelle, eikä kukaan uskalla sanoa pisimmälle vastaan.

Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Kun Piki koputtaa majan ovelle ja pyytää päästä mukaan, se saa tylyn vastauksen: "Säännöissä sanotaan, että pyjamat ovat kiellettyjä." Tupsukorvainen lapsi haluaisi puolustaa Pikiä, mutta ei kuitenkaan sano mitään, ja niin Piki ryntää pois. Se viettää loppupäivän yksin kivellä istuen, pienenä ja täristen. Sillä on valtavan paha mieli. Kun iso tulee hakemaan Pikiä purkautuu pahamieli kiukutteluna, huutona ja kivien heittelynä. Pikin surukiukusta saavat osansa niin Salamasankariasu kuin Isokin. Kotona oman huoneensa hämärässä Piki päästää surunsa valloilleen, ja sen uninalle saa kuulla koko surullisen tarinan siitä, miten muut torjuivat Pikin. Iso saapuu paikalle, ja nyt Piki osaa ja uskaltaa kertoa myös Isolle, mitä päivällä tapahtui. "Se tuntui varmasti tosi kurjalta", ymmärtää Iso ja kysyy, haluaako Piki, että se tulee tämän mukana majalle seuraavana päivänä.

Tämä kuva on kerrassaan sydäntäriipaiseva. Siihen tiivistyy kaikki se tuska, jota kiusattu ja ulkopuolelle jätetty tuntee.
Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Kiusattua kiukuttaa, mutta takana onkin aivan toisenlainen tunne.
Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Iso saattelee Pikin majalle ja kysyy lapsilta, pääsisikö Piki leikkiin mukaan. Ison läsnäollessa pisinkään ei uskalla olla suoraan ilkeä, ja näennäisesti hyväksyy Pikin. Muut ihmettelevät, miten pyjamapelle nyt yhtäkkiä saakin osallistua leikkiin, ja pisin selvästi hermostuu, kun muut kyseenalaistavat sen rohkeuden vastustaa Isoa. Niinpä se päättä taas näpäyttää joukon heikointa eli Pikiä. Pisin tekee Pikistä majan vartijan ja käskee Pikin ulos, eikä suostu päästämään Pikiä majaan sisälle muka leikin varjolla. Kiusaaminen siis vain muuttaa muotoaan, ja vaikka Piki kuinka yrittää ensin vakuutella itselleen, että se on nyt osa leikkiä, tuntuu siitä silti pahalta. Lopulta se saa tarpeekseen, ja pahamieli muuttuu kiukuksi. Pienestä pikistä lähtee suuri ja voimakas ääni, kun se huutaa: "Pitäkää typerä majanne! En tulisi, vaikka pyytäisitte!"

Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Pikin purkaus saa muut lapset näkemään tilanteen tylsyyden, ja yksi toisensa jälkeen ne lähtevät majasta, ja osa jopa uskaltaa sanoa pisimmälle suorat sanat lähtiessään. Piki keksii tällä välin metsässä oman leikin, ja huomaa, että yksinkin on ihan mukavaa. Se on ylpeä, että uskalsi sanoa, mitä ajatteli, ja pian taas kaikuu metsässä Salamasankarin voimahuuto. Tupsukorvainen otus etsii Pikin, ja tekee hiljalleen itseään tykö Pikin leikkiin. "Sinä olet kiva", tupsukorvainen Lumi sanoo Pikille, ja lapset leikkivät koko päivän yhdessä. Ne sopivat tapaavansa myös seuraavana päivänä, Piki tuntee, miten ilo kuplii sen sisällä. On ihanaa, kun on kaveri! Illalla vuoteessaan Piki miettii, mitä tehdä, jos muutkin haluavat mukaan. Siitä tuntuu ensin paremmalta kieltää muiden osallistuminen, ainakin sen ilkeän Pisimmän. Iso muistuttaa lempeästi, että kiusaajallakin voi tulla ilkeilystä kurja olo. Piki päättää, että kaikki saavat tulla leikkiin, kunhan eivät töllöile!

Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus 2016)

Piki on kuvakirja, joka on ehdottomasti ansainnut Finlandia-ehdokkuutensa. Pikissä hienoa on se suorasukaisuus ja lempeä siloittelemattomuus, jolla se käsittelee tätä äärimmäisen vaikeaa kiusaamisteemaa. Kirkkopelto on onnistunut kuvaamaan lasten välisen kanssakäymisen kurjimmat puolet ja lasten ryhmässä ottamat roolit äärimmäisen aidosti ja osuvasti. Kirja ei kuitenkaan ole liian syyttelevä tai osoitteleva, ja loppuratkaisussa kerrotaan, että myös kiusaaja saattaa tarvita tukea ja ystävää. Vaikka Piki on pieni ja tarinan uhri, se kasvaa Ison tukemana vahvaksi ja uskaltaa puolustaa itseään.

Lapsi tarvitsee aikuisen vahvaa läsnäoloa ja tukea selvitäkseen kiusaamisesta.

Kirkkopelto on kuvannut lapset erilaisiksi otuksiksi, joihin oikeiden lasten on helppo samastua. Joukossa on kiusaajan ja kiusatun lisäksi myös niitä, jotka toistavat kaiken, mitä kiusaaja sanoo, niitä, jotka haluaisivat sanoa vastaan, ja niitä, jotka eivät edes uskalla muodostaa omaa mielipidettään. Myös oikeissa lapsiryhmissä lapset omaksuvat yleensä jonkin näistä rooleista. Kirkkopelto teki viisaasti kertomalla tarinan näiden erikoisten otusten avulla, sillä se etäännyttää tapahtumia tarpeeksi, jotta lapsilukijat eivät ahdistuisi liikaa. Kirkkopelto kertoikin Helsingin kirjamessilla, että hän ei halunnut tehdä tarinaa oikeista lapsista, sillä silloin tarina olisi saattanut kääntyä itseään vastaan. Jos kirjan lapsiryhmä olisi muistuttanut jotakin päiväkotiryhmää, olisi se saattanut leimata päiväkodin lapsia ja pahimmassa tapauksessa vaan lisätä kiusaamista.

Piki on pieni sankari, joka menee suoraan lukijan sydämeen. Tämä kirja sopii aivan mainiosti luettavaksi päiväkoti- ja kouluryhmissä, mutta tietysti myös kotona. Se toimii keskustelunavaajana, ja lapset voivat kirjan avulla koittaa sanoittaa tunteitaan. Kirkkopelto itse kertoi, että hän haluaa ennen kaikkea välittää lapsille sen viestin, että jokaisella on oikeus olla olematta kiusaaja tai kiusattu.

Pikiin on tehty myös vanhempia ja kasvattajia varten opaskirja, eli työkalu, jonka avulla päiväkoti- ja muissa lapsiryhmissä voidaan monipuolisilla toimintatavoilla käsitellä kiusaamiseen liittyviä tunteita ja ehkäistä kiusaamista. Se on tulossa esittelyyn blogissani alkuviikosta, joten kannattaa pysyä kuulolla!