Tunnelmia Finlandia-palkintojenjakotilaisuudesta

Olin todella iloisesti yllättynyt, kun sain kutsun Finlandia-palkintojenjakotilaisuuteen. Tilaisuus pidettiin keskellä päivää, joten jouduin hälyttämään isovanhemmat isompien lasten seuraksi, ja mieheni käytti muutaman sisääntehdyn työtunnin, jotta pääsi lähtemään töistä aiemmin ja mukaani Helsinkiin vauvamme liekuttajaksi. Aikamoista säätämistä siis, mutta onneksi silti pääsin juhlaan! Mietin, millä sanoilla kuvailisin eilistä tilaisuutta ja päädyin seuraaviin adjektiiveihin: juhlallinen, vaikuttava, koskettava, ilahduttava ja iloinen. On hienoa juhlia loistavia teoksia ja upeaa kirjavuotta niin monen muun kirjallisuuden ystävän kanssa. Jokainen kolmesta valitsijoistakin korosti, miten hienoja teoksia tänä vuonna oli ehdolla, ja minä itse voin vilpittömästi sanoa, että ainakin lanu-puolella on tänä vuonna julkaistu monta teosta, jotka olisivat mielestäni ansainneet ehdokkuuden.

Avauspuheenvuorossaan Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén kuitenkin ilmaisi huolensa siitä, että ihmiset eivät enää ehdi tai jaksa keskittyä lukemiseen. Kirjat kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta lukuisten muiden ajanviettotapojen kanssa, ja pidempää ja paneutuvampaa keskittymistä vaativa lukutapa uhkaa jäädä katoavaksi kansanperinteeksi. Tämä lienee totta, ja myös omalla kohdallani olen valitettavasti huomannut, että saatan kesken hyvänkin kirjan alkaa somettaa tai lukea uutisen netistä vain pintapuolisesti selaillen, keskittymättä kunnolla. Castrén haastoikin meidät kaikki talkoisiin, jotta ensi vuodesta tulisi paitsi itsenäisyytemme myös kirjallisuuden ja lukemisen juhlavuosi.

Avauspuheenvuoron jälkeen siirryttiin itse asiaan, eli ehdokaskirjojen esittelyyn ja voittajienn julkistamiseen sekä palkintojen jakamiseen. Oli hieno ja vaikuttava kokemus kuulla katkelmat jokaisesta ehdokaskirjoista näyttelijöiden lukemana. Minulle ainakin tuli tunne, että olen menettänyt paljon, koska en ole (vielä) ehtinyt tutustua kaikkii ehdolla oleviin teoksiin. Jokaiseen kolmesta kategorioista oli asetettu kolmijäseninen valitsijalautakunta, jotka puolestaan olivat valinneet Finlandia-palkintoehdokkaat kuhunkin kategoriaan. Näistä ehdokkaista sitten virallinen valitsija valitsi voittajan.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon valitsi Jörn Donner, ja voittajaksi hän nimesi Mari Mannisen ja tämän teoksen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tytöt (Atena). Kirjasta kuultu tekstikatkelma sai palan nousemaan kurkkuuni. Teoksen aihepiiri on niin koskettava ja kirjan tapahtumat liiankin totta. Yleisöäänestyksen voitti Kimmo Ohtonen kirjallaan Karhu - voimaeläin (Docendo).

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiapalkinnon valitsi Vuokko Hovatta. Hänen mukaansa ehdokaskirjat olivat tarjonneet hengästyttävän, hengittävän ja läpäisevän lukukokemuksen. Kirjat saivat kiitosta siitä, että ne tarjoavat lukijoilleen lohdullisen turvapaikan tässä maailmassa, jossa välistä rytisee ja ryskyy. Hän nosti voittajaksi Juuli Niemen nuortenromaani Et kävele yksin (WSOY), joka oli kuulemma kuljettanut Hovatan takaisin omaan nuoruuteensa. Tärkeänä Hovatta piti myös sitä, että Et kävele yksin nostaa keskiöön omaa identitettiiän etsivät, erilaisuutensa kanssa kipuilevat nuoret ja tekee heidät nähdyiksi.

Minulle itselleni tilaisuudessa liikuttavinta oli Juuli Niemen puhe. Sen hän oli kirjoittanut runomuotoon ja omistanut edesmenneelle ystävälleen, ja niin ikään palkintoehdokkaana olleelle taitavalle kirjailijalle, Seita Vuorelalle. Minä en ollut ainoa, joka kuivaili puheen jälkeen kyyneleitä poskiltaan. Vuorelan kirja Lumi (WSOY) voitti muuten lukijaäänestyksen.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voitajan valitsi Baba Lybeck, joka omassa puheessaan leikkimielisesti vertasi valitsijan tehtäväänsä diktaattorina olemiseen. Onhan se toki niin, että joku toinen valitsija saattaisikin valita aivan toisen kirjan voittajaksi. Palkinto meni tänä vuonna Jukka Viikilälle ja hänen romaanilleen Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus). Juttelin tilaisuuden jälkeen jokusten paikalla olleiden kanssa, ja he kaikki olivat yksimielisiä siitä, että oikea kirja voitti. Paikalla olleet juhlavieraat olivatkin selvästi innoissaan Viikilän voitosta, sillä niin suuret ablodit ja spontaanit tömistykset Viikilä sai osakseen.
Yleisöäänestyksen voitti puolestaan Tommi Kinnusen Lopotti (WSOY).

Onnittelut kaikille voittajille ja muillekin ehdokkaille! Alla näet linkit, joista pääset lukemaan minun mietteeni lanu-ehdokkaista.

Juuli Niemi: Et kävele yksin (WSOY)
Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä (S&S)
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)
Katri Kirkkopelto: Piki (Lasten Keskus)
Seita Vuorela: Lumi (WSOY)
Sanna Isto, kuvitus Sami Saramäki: Maan alaiset (WSOY)