Viestejä koomasta

Marja-Leena Tiaisen kirjoittamassa nuortenkirjassa Viestejä koomassa (Tammi 2016, arvostelukappale) on melko erikoinen ja uuden tyyppinen idea. Kirjan alussa juuri rippikoulun käynyt Silva lähtee ystävänsä Jeminan kanssa ulos, ja Jeminan ja parin pojan yllyttämänä hyppää siideripäissään alas sillalta. Silvan hyppy ei pääty hyvin, ja toinen pojista joutuu sukeltamaan tajuttoman tytön perään. Silva kiidätetään ambulanssilla sairaalaan. Sillä välin, kun Silvan ruumin makaa sairaalasängyssä, tämän henki tai sielu (kuinka vain sen haluaa sanoa) on saapunut Koomaan. Silvalle selviää, että Kooma on paikka, johon ihminen joutuu ennen kuolemaansa - mikäli siis hänen ruumissaan on vielä elintoimintoja jäljellä. Kuolemaan liittyviä nuortenkirjoja toki on jokusia, mutta en muista lukeneneeni tällaisesta välitilasta kertovaa kirjaa aikaisemmin. Aihe on mielenkiintoinen, sillä Koomassa Silvalla on aikaa miettiä viimeaikaisia tekemisiään maan päällä, ja hän ymmärtää, että joissain niistä ei ole paljon kehumista. Erityisesti häntä harmittaa, että on ystävänsä Jeminan kanssa kiusannut todella säälimättömästi ylipainoista Inkeriä. Silva päättää, että mikäli hän pääsee Koomasta elävien maailmaan, hän menee ensitöikseen pyytämään Inkeriltä anteeksi.

Silva kohtaa Koomassa monia ihmisiä, joista osa on joutunut sinne oman huolimattomuutensa tai hölmöilyn seurauksena kuten Silvakin. Osa Silvan kohtaamista henkilöistä on heitä, jotka ovat jo matkanneet Tuonpuoleiseen. He tulevat Koomaan etsimään viestinviejiä, eli niitä Koomaan joutuneita ihmisiä, jotka voisivat vielä päästä takaisin oikeaan maailmaan ja toimittaa jo kuolleiden ihmisten viestejä näiden läheisille. Tiainen siis hyödyntää romaanissaan niitä kahta toivetta, joita aika monella ihmsiellä varmasti on: Kunpa vielä voisimme peruuttaa tyhmät tekomme. Voisimmepa vielä viestiä edesmenneiden rakkaidemme kanssa. Silvasta tulee siis viestinviejä, eikä hän jätä tehtäväänsä täyttämättä päästessään takaisin elävien maailmaan.

Silva siis palaa kirjan suunnilleen puolivälissä Koomasta, mutta huomaa, että jotkin asiat ovat muuttuneet hänen kokemuksensa jälkeen. Hänen kaverisuhteensa heittävät niin sanotusti häränpyllyä, eikä Silva enää pysty luottamaan vanhoihin ystäviinsä. Hän kuitenkin tapaa uusia, luotettavia ihmsiä ja mikä tärkeintä, muistaa itse oman lupauksensa siitä, että korjaa Inkerille aiheuttamansa pahan mielen. Silva ei unohda Koomaa tai viestinviejän rooliaan, mutta hän ei heti kykene muistamaan saamiaan viestejä tai niitä, joille viestit pitäisi toimittaa. Kirjan loppupuolisko käsitteleekin Silvan ihmissuhdeasioita ja sitä, miten tämä onnistuu viemään tärkeät viestit niiden vastaanottajille.

Viestejä koomasta on mielenkiintoinen, kohtalaisen nopealukuinen ja aiheestaan huolimatta ei liian raskas nuortenkirja. Vaikka siinä on selvä fantasiaelementti, on siinä myös paljon nuorten elämää läheisesti koskettavia aiheita kuten ihastumisia, kaverisuhteita, luottamuskysymys, perhesuhteita ja aika monen nuoruuteen kuuluvaa rajojen kokeilemista. Kirja sopii hyvin yläkouluikäisille.



Kirjasta ovat bloganneet ja tykänneet muun muassa Anu ja Mari. Molemmat myös ihailevat Laura Lyytisen taiteilemaan upeaa kansikuvaa.