Pienikin voi tehdä suuria tekoja: Kettu ja värit

Kun kuvittaja Karoliina Pertamolta ja kirjailija Mila Teräkseltä ilmestyi uusi kuvakirja, oli aivan selvää, että halusin tutustua siihen, sillä heidän edellinen yhteinen kuvakirjansa Hämärinkäinen  viehätti minua suuresti. Heidän uusin yhteistyön tulos Kettu ja värit (Karisto 2017, arvostelukappale kustantajalta) on ulkoasultaan kaunis ja tunnelmaltaan ihanan levollinen ja jopa runollinen kuvakirja, jossa pieni kettu vastoin omiakin odotuksiaan saa aikaan jotain suurta ja kerrassaan upeaa. Kirja kertoo siis tarinan siitä, miten pieni koko tai ikä ei estä saavuttamasta unelmia. Tämän tarinan rinnalla kulkee myös kertomus väreistä ja revontulten synnystä.

Tarina alkaa, kun ketunpoikanen näkee ilmoituksen, jossa pöllö etsii taivaanrannan maalaria. Kettu palaa halusta ryhtyä maalaamaan taivaanrantaa, ja vaikka pöllö epäileekin, mahtaako pieni kettu siihen pystyä, se antaa ketunpojan yrittää. Tämä päättääkin maalata taivaan niin kauniilla värillä, että kaikki tulevat hämmästymään. Kettu lähtee etsimään kaikkein kauneinta väriä.

Karoliina Pertamo & Mila Teräs: Kettu ja värit (Karisto 2017)

Etsintäretkellään se kulkee luonnossa ja tapaa erilaisia eliöitä, jotka ovat vakuuttuneita, että juuri he ovat keksineet, mikä kaunein väri on. Se on tietysti se väri, joka edustaa kertojalleen sitä kaikkein rakkainta asiaa; esimerkiksi Alli-linnulle sinistä merta ja kiiltomadolle kullankeltaisia taivaan tähtiä.

Karoliina Pertamo & Mila Teräs: Kettu ja värit (Karisto 2017) 

Karoliina Pertamo & Mila Teräs: Kettu ja värit (Karisto 2017)

Vaan kettupa ei ole varma, minkä löytämistään kauniista väreistä valitsisi. Se vaeltaa yhä kauemmas kotimetsästään ja huomaa eksyneensä. Niinpä se kulkee aina kaukaisille tuntureille saakka, ja toivoo, että näkisi korkealta kotimetsän tutut puut. Itse Pakkanen tulee tapaamaan kettua ja esittelee oman tärkeän värinsä: valkoisen.

Valkoinen on salaisuus,

tyhjän paperin avaruus,

kuin linnunmaito radoilla,

yön valtateillä sadoilla.

Kun valkoisena polku hohtaa,

kynä sinut kotiin johtaa.

Karoliina Pertamo & Mila Teräs: Kettu ja värit (Karisto 2017)

Kettu ei edelleen löydä tietä kotiin, mutta se löytää joukon hohtavia värejä. Koska ei osaa päättää, mikä on ihanin, se nappaa kaikki värit häntänsä päähän ja maalaa taivaankannelle säihkyvät, loistavat ja värikkäät revontulet. Niiden kauneus kutsuu pöllön paikalle, ja tämä iloitsee ketun kanssa sen onnistuneesta ja upeasta työstä.

- En löytänyt maailman kauneinta väriä, vaan maailman kauneimmat värit, kettu kertoi Pöllölle.

- Ne aivan kuin saavat hohteensa toinen toisistaan, Pöllö nyökkäsi.

Karoliina Pertamo & Mila Teräs: Kettu ja värit (Karisto 2017)

Kuten jo kirjoitin, Kettu ja värit on kuvakirja, jossa sekä kuvitus että teksti ovat kauniita ja tunnelmallisia. Lapsi voi kirjaa lukiessaan tutustua väreihin tai vain nauttia kerronnasta. Minusta on hienoa, että eläimet kertovat lempiväreistään laulaen, sillä runomuotoon kirjoitetut laulut tuovat tekstiin vaihtelevuutta, ja ainakin meillä kotona luetaan liian vähän loruja ja runoja noin yleensä. Vaikka kirja onkin jotenkin herkkä, tuo ketun eksyminen siihen sopivasta jännitettä, eikä tarina tuntunut viisivuotiaastakaan tylsältä.