Käärmeiden kaupunki

Katri Alatalon fantasiaromaani Käärmeiden kaupunki (Gummerus Kustannus Oy 2017, arvostelukappale kustantajalta) kuljettaa lukijan Ras-Udin kuumille aavikoille ja vehreille keitaille, joissa aavikon kansat ovat kautta aikojen - jos eivät aina ihan sovussa, mutta kuitenkin hiljaisessa yhteisymmärryksessä  - palvoen aavikon tuulia, kuuta ja aurinkoa. 

Kharras-Dimin keidaskaupungissa elää kolme lasta, joita vetää toistensa puoleen ulkopuolisuuden tunne ja joille aavikko tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia tehdä tutkimusmatkoja ja leikkiä kaukana aikuisten vahtivista silmistä. Yksi lapsista on prinsessa-Ninette, toinen velhon oppipoika Sulwaen ja kolmas on orpopoika Arry, joka harjoittelee savenvalajan oppipoikana ja jonka valkoinen iho pistää silmään, missä ikinä tämä liikkuukin. Kolmikko on hitasutunut yhteen niin, että he tietävät toistensa salaisuudet eivätkä kavahda niitä. Ninette hallitsee käärmeitä ja Arry osaa muuttaa muotoaan keneksi tahansa ihmiseksi. Vain Sulwaen ei ole osannut tai halunnut kertoa muille sisällään jäytävästä pelosta ja halusta tulla suureksi velhoksi. Eräällä tutkimusretkellään lapset löytävät kolme haudattua ja kivettynyttä jättiläiskäärmeen munaa, joita Ninette alkaa hoivata. Arry kokee munien huokuvan pahuutta ja tuhoaa ne Sulwaenin vain katsoessa vierestä sillä seurauksella, että lasten välitä särkyvät kuin jättiläiskäärmeiden munien kuoret.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Kharras-Dimin ja muiden aavikkokaupunkien rauha järkkyy, kun Samitsa-nimisen aavikkokaupungin hallitsija tahtoo alistaa muut kaupungit käskyvaltansa alle ja pakottaa kaikkki palvomaan mystistä kiveä. Hän hyökkää kummallisten kasvottomien pappien avulla Kharras-Dimiin ja tappaa Ninetten perheen. Nuori prinsessa ja Arry napataan orjiksi, jotka kuljetetaan Samitsan kaupunkiin. Pitkälle vaellukselle lähtenyt Sulwaen saa säilyttää vapautensa, vaikka myös hänen polkunsa johtaa lopulta Samitsan kaupunkiin, jossa Ninette on uponnut uuteen elämäänsä palvelijatar-Nininä ja jossa Arry on onnistunut kohoamaan juonittelun avulla kaivosorjasta hallitsijan tyttären rakastajattareksi. Myös Sulwaenin vanha velho-opettaja on säilynyt hengissä ja tahtoo vapauttaa vangitut orjat vallanhimoisen ja taikakiven sokaiseman Azimak-hallitsijan ikeestä. Avukseen nuo entiset ystävät saavat hevoskauppias Zalihin sekä tämän siskon Zahazan. 

Tehtävä tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä Azimakin pappien taikakivi on niin voimallinen, että sitä on liki mahdoton voittaa. Sulwaen soluttautuu papiksi temppeliin ja Arry ja Ninette yrittävät tehdä myyräntyötä palatsista käsin. Ninetten rooli kansansa vapauttamisponnisteluissa on ehkä kaikista tärkein, sillä hänen tehtävänään on etsiä käsiinsä muinaisten jättiläiskäärmeiden muna ja herättää henkiin ammoisina aikana palvotut, mutta kauan sitten unohdetut jättiläiskäärmeet, joiden avulla Azimak voitaisiin kukistaa. Jokaisella liittoiselle on kuitenkin omat salaiset halunsa ja tarpeensa, eikä heidän ole helppo luottaa toinen toiseensa. 

Käärmeiden kaupunkin on tuhti romaani, jossa juonittelu, taikuus, ystävyys, vapaus ja luottamus kietoutuvat toisiinsa. Päähenkilöt Ninette, Arry ja Sulwaen saavat oppia, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja hyväkin taikuus voi muuttua pahaksi väärissä käsissä. Alatalo on onnistunut kirjoittamaan fantasiaromaanin, jota on vaikea laskea käsistä ja joka kiehtoo yhtä hyvin teini-ikäistä kuin aikuistakin lukijaa. Kirjan vangitseva kansikuva on Laura Noposen käsialaa. Se suorastaan hehkuu sitä samaa aavikon kuumuutta, salaperäisyyttä ja taianomaisuutta, josta Alatalokin kirjoittaa.