Mitä kirjoja eskarit sekä eka- ja tokaluokkalaiset lukevat? osa 1

Olen saanut läheltä seurata, kuinka sekä oman ekaluokkalaiseni että vajaa kahdenkymmenen tokaluokkalaisen lukutaito on kehittynyt suurin harppauksin viimeisen vuoden aikana. Tänä aikana olen myös tutkinut, millaiset kirjat saavat oppilaat innostumaan ja millaisia kirjoja he haluavat lukea. Erilaiset kirjasarjat ovat heille kova juttu, sillä yhden itseä miellyttävän kirjan jälkeen on helppo lukea joku sarjan muista osista. Moni oppilaistani tykkää seikkailu- ja jännityskirjoista. Myös humoristiset kirjat vetoavat moneen pieneen lukijaan.

Eskari-ikäiset lapset opettelevat eskarissa tunnistamaan kirjaimia, mutta siellä käytössä ovat yleensä vain suuraakkoset, eikä varsinainen lukemaan oppiminen ole eskariopetuksen tavoitteena. Moni lapsi kuitenkin oppii lukemaan eskarivuotensa aikana, ja kaipaa jotain helppoa lukemista. Kun pienaakkoset eivät vielä ole tuttuja, voi lapsi tavailla itse tai yhdessä aikuisen kanssa esimerkiksi Kirjatiikeri-sarjan kirjoja, joissa teksti on tavutettua ja kirjoitettu suuraakkosin. Osassa sarjan kirjoista tekstiä on hieman enemmän sivua kohden, osassa vähän vähemmän. Sarjasta löytyy eriaiheisia kirjoja esimerkiksi eläimistä, roboteista tai vaikka seikkailuista kiinnostuneille lapsille. Tekstiä on kohtalaisen paljon, eli aluksi kirjoja kannattaa lukea yhdessä, vuorotellen aikuisen kanssa.

Kirjatiikerit-uutuuksia (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)

Esimerkiksi näissä Kipinät-kirjasarjan kirjoissa on tarjolla lukemaan opetteleville lapsille sekä suur- että pienaakkosin kirjoitetut vaihtoehdot ja lyhyet tarinat. Uusia kirjaimia tulee mukaan sarjan edetessä, eli ensimmäisessä kirjassa on vain muutama aakkonen.

Aika pian lapsen kannattaa siirtyä lukemaan kirjoja, joissa kirjoitetaan myös pienaakkosin. Ekaluokkalaiseni aloittivat kirjoista, jotka ovat tavutettuja ja joissa yhdellä aukeamalla on 1 - 3 virkettä. Näin he kartuttavat teknistä lukutaitoaan, mutta myös pystyvät muistamaan ja ymmärtämään lukemansa, mikä auttaa kiinnostumaan tarinasta ja kirjasta. Suosittuja kirjoja luokassani ovat olleet Kirja käteen -sarjan Henkka, Neuvokas nelikko ja Leon lemmikit -kirjat.


Katie Dale & Charlie Alder: Simon keppi (Kustannus-Mäkelä 2019)

Aivan uusiksi suosikeiksi ovat nousseet Pikku lukuavain ja Lukumestari-kirjat. Lukumestari-kirjojen lopusta löytyy muuten aikuista varten vinkkejä, joiden avulla lasta voi ohjata kertomaan lukemastaan ja tukea tätä lukuharrastuksessa.

Eräs tokaluokkalaiseni, jonka lukutaito oli vielä syksyn alussa aika heikko, aloitti lukutunnit juuri Pikku lukuavain kirjoilla ja totesi: "Nää ovat tosi kivoja. Onko näitä lisää?" Kirjoissa on näin helppolukuisiksi kirjoiksi todella hyvä kuvitus ja laadukas teksti, jossa juoni on onnistunut tekstin vähyydestä huolimatta. Esimerkiksi kirjassa Kumman kissa (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta) kaveruksen Omar ja Eeli tapaavat vanhan mummon, joka istuu penkillä ja silittää onnessaan kissaa. Samaan aikaan nuori nainen etsii omaa kissaansa. Selviää, että eksyneen oloinen vanha mummo pitää kissaa omanaan ja masentuu, kun nuori nainen tulee ja vie kissan mennessään. Omar ja Eeli miettivät, kuinka voisivat piristää mummoa. Liikuttavassa loppuratkaisussa pojat keksivät antaa Omarin pehmokissan mummolle, joka ryhtyy hoitamaan pehmokissaa onnellisena ja tyytyväisenä.



Näitä helppolukuisia kirjoja tovin luettuaan oma lapseni ja oppilaani ovat itse huomanneet, kuinka luin tän tosi nopeasti, ja kaipaavat lukemiseen jo hieman haastetta. Erilaisia hyviä sarjoja löytyy nykyään jo aika kivasti, ja esimerkiksi Lukupalat-sarjan kirjat ovat todella tykättyjä luokassani. Sarjalla on sellainen ulkoasua, että ne on helppo bongata kirjastosta ja luokan kirjahyllystä, ne miellyttävät oppilaiden silmää ja tarinat sekä kuvat ovat laadukkaita. Sarjan sisällä on lukuisia pienempiä sarjoja.

Minä itse pidän myös Kariston kustantamista Kirjakärpänen-sarjan kirjoista, mutta jostain syystä oppilaani eivät ole näistä oikein innostuneet, vaikka olen yrittänyt heille niitä tarjota. Ehkä kansikuvat eivät sitten ole olleet tarpeeksi houkuttelevia? Jatkan silti markkinointia, koska mielestäni nämä ovat aivan yhtä kovatasoisia kuin Lukupalat-kirjat.

Kolmas sarja, jota suosittelen tähän kohtaan on niin ikään uusi sarja, eli Lukuavain-sarja, jossa oppilaitani viehättää se, että tämä sarja on salapoliisisarja. Kirjan päähenkilöt ratkaisevat erilaisia mysteereitä ja rikoksia, mikä tuntuu olevan monen oppilaani mieleen. He toivovat usein jotain jännää, ja silloin suosittelen heille näitä. Yhden kirjan luettuaan he usein pyytävätkin sitten itse jo seuraavaa saman sarjan kirjaa.



Luokkani kirjahyllyssä on myös aina Kustannus-Mäkelän Banaani-sarjan kirjoja. Kirjat ovat värioodattuja vaikeusasteen mukaan, mikä helpottaa sopivantasoisen kirjan löytämistä. Tällä hetkellä oppilaani tykkäävät Punaisen banaanin Annukka Kaukomaa -kirjoista. Seuraavaksi vien luokkaan kirjan Viikinkien peikkopulma, jossa on paljon tekstiä ja joka alkaa jännittävästi peikkojen hyökättyä nukkuvaan viikinkylään...

Tony Bradman & Gary Cherrington: Viikinkien peikkopulma (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta)


Viimeinen sarja, jonka tässä postauksessa esittelen on Reuhurinne-sarjan "pikkusisarus" eli Reuhurinteen oppilaista kertovat, hieman helpommat Luen itse -sarjan kirjat, joissa pisimmät ja vaikeimmat sanat on tavutettu, mutta joissa tekstiä on jo kohtalaisen runsaasti, ja kuvitusta vähemmän kuin yllämainituissa kirjoissa. Näissä Tuula Kallioniemen kirjoittamissa kirjoissa huumoria kuitenkin yhtä paljon kuin alkuperäisissä Reuhurinne-kirjoissa. Eräs tokaluokkalaiseni fanittaa näitä ja kyselee aina kirjastoreissulla, onko siellä sitä Reuhurinnettä.  Sarjasta on ilmestynyt ainakin viisi kirjaa.

Aikaisemmat, helppolukuisista kirjoista kirjoittamani postaukset löydät tämän linkin takaan.
Osan 2 löydät tästä linkistä.

Lukuiloa kaikkien teidän viikonloppuunne!

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että ne, jotka oppivat lukemaan jo ennen esikoulua, osaavat lukea kumpaakin isoa ja pientä kirjainta. Kun väliin laitetaan tavuviivat, lukeminen vaikeutuu heti. Nämä ovat omia huomioita eskari-ikäisillä tai sitä nuoremmilla. Nykyään jopa 3-vuotiaat oppivat helposti lukemaan. Menin itse 6-vuotiaana kouluun ja olin lukenut jo pitkään, joten opettajan kanssa kävimme kahdestaan hakemassa minulle tuntien ajaksi lukemista kirjastosta. Ja jäljensin kirjoitusta satukirjoista vihkoon, kun muut opettelivat kirjaimia. Muistan omaa alkuopettajaa lämmöllä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että moni varhain lukemaan oppinut osaa kyllä jo kouluun tullessa lukea molemmilla kirjaimilla. Ja koulussahan lukemista opetetaan nykyään sekä pienillä että suurilla kirjaimilla alusta asti. Minä puolestani olen huomannut, että osalla itsekseen lukemaan oppineista haasteena on juuri se, etteivät he ole oppineet tavuttamaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että tavuttaminen ja oikeinkirjoitus voi olla heille haastavaa. Eräs oppilaani hoksasi tämän aivan itsekin ja totesi, että ei oikein osaa tavuttaa, koska oppi lukemaan tavuttamatta. En tietenkään väitä, että kaikilla tällainen pulma olisi.
      Onneksi ainakin meillä tarjotaan koulussa monentasoista luettavaa, sillä koululaiset ovat hyvin eritasoisia lukijoita. Tietysti toiveena olisi, että kaikki saisivat lukea itselleen sopivia kirjoja. Sinulla on ollut hyvä opettaja, enkä ihmettele, että muistelet häntä lämmöllä! :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.