Tompan juhlakirja ja kauhistuttava Tohtori Korva

Tomppa-kirjoista on kuluneen vuoden aikana tullut meille kovin rakkaita kirjoja. Muistan Kristiina Louhen ihastuttavat lastenkirjat jo omasta lapsuudestani, jolloin minulle luettiin Aino-kirjoja. Tomppa on meille kuitenkin suhteellisen uusi tuttavuus, sillä olen lukenut niitä vain näin aikuisiällä, omalle esikoiselleni tietenkin. Minä tykkään kovasti lukea näitä kirjoja ja poikamme tykkää kovasti kuunnella. Onkin aika riemastuttavaa, kun löytää sellaisen lastenkirjan, jonka lukemisesta nauttivat molemmat: aikuinen ja lapsi.

Veikkaan, että emme ole ainoa suomalainen lapsiperhe, joka on ihastunut Kristiina Louhen kirjoitus- ja kuvitustyyliin. Neuvolatätimme seinätkin ovat täynnä Tomppa-kirjoista tuttuja kuvia julisteiden muodossa. Teimme esikoisen pyynnöstä tänäänkin reissun kirjastoon, ja löysin sieltä Kristiina Louhen kokoelmateoksen Tompan juhlakirja (Tammi, 2013). Se sisältää seuraavat Tomppa-kirjat kirjat: Arjen iloja ja ihmeitä, Meidän Tomppa, Tomppa ja mummolan yö, Tompan joulu, Tomppa ja Taatelin maito ja Tomppa ja tohtori Korva. Olemme aikaisemmin lukeneet Meidän Tompan, Tompan joulun ja Tomppa ja Taatelin maidon. Jälkimmäinen oli suuri menestys ja pysyi kestolukemistossamme varsin pitkään, kuten olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut.


Luulenpa, että lukijoita - sekä isoja että pieni - miellyttävät Tomppa-kirjoissa arkiset tarinat, joihin on helppo samastua. Kuvat ovat jotenkin hempeitä, mutta silti aikuista miellyttävän realistisia. Niistä voi bongata omastakin elämästään tuttuja tilanteita, asioita ja esineitä. Meidän poikamme ainakin riemastui, kun kirjassa Tomppa on iso, Tomppa löytää syntymäpäiväpaketistaan omastakin leluhyllystämme löytyvät Hakka-lelun.

Luemme aina nukkumaan mentäessä kirjan tai kaksi, ja tänään poikamme halusi lukea Tompan juhlakirjaa. Selasimme sitä yhdessä, ja hän mietti, minkä tarinan halusaisi kuulla. Minua itseäni kiinnosti kokoelmakirjan viimeinen tarina Tomppa ja tohtori Korva. Se on näet uusi Tomppa ja ilmestynyt viime vuonna. Kirjassa Tompan korvia alkaa särkeä, ja huonosti nukutun yön jälkeen hänet viedään tapaamaan lääkäriä eli tohtori Korvaa. Vaikka esikoinen pisti hieman hanttiin, päätin, että tänään luemme Tohtori Korvan...


Noh, se taisi olla vikatikki, ja tästä lähin mietin kyllä kahdesti ennen, kun puhun lapsemme ympäri oman kirjasuosikkini kannalle. Nukkumaanmenosta ei nimittäin meinannut tulla tämän kirjan jälkeen YHTÄÄN MITÄÄN. Poika oli jo lukemisen aikana kovin miettiväinen ja kauniiden unien toivottamisen jälkeen tarrautui minuun ja rupesi huutamaan melko, noh, hysteerisesti. Siinä sitten itkettiin hänen (oikeastikin) tukkoista nenäänsä, (toivottavasti leikisti) kipeää kurkkuaan ja kaikkia muitakin vaivoja. Minä en olisi saanut poistua huoneesta sitten millään. Lopulta minulle välähti, että reppana jännitti korvalääkäriä. Olemme aika ajoin puhuneet, että hänen putkikorvansa pitäisi mennä tarkistuttamaan, ja nyt tuo asia sitten palasi mieleen realistisen Tomppa-kirjan muistuttamana. Juuri ennen nukkumaanmenoa tietenkin!

Kristiina Louhen kuvitusta kirjassa Tomppa ja tohtori Korva. On yö ja pimeää, kaikissa muissa taloissa nukutaan, mutta Tompan kotona palavat valot. Jo tämän alkukivan kohdalla esikoinen oli sitä, mieltä, että ei luetakkaan tätä...

Meidänkin lääkärillämme on tuolloinen tikkupurkki. Melko todenmukaista kuvitusta siis!
Toisaalta on aika hassua, että tämä kirja herätti lapsessamme niin vahvoja tunteita. Voin nimittäin kuvitella, että monen lapsen kohdalla tämä kirja toimii samoin kuin Veera lääkärissä toimi kesällä meillä; Se helpotti tulevan lääkärireissun aiheuttamaa jännitystä, kun kirjasta saattoi lukea, mitä lääkärissä tehdään ja nähdä, että ei tutkiminen pahaa tee. Näköjään kirjakin voi siis olla liian samastuttava. Opinpa nyt sitten senkin seikan!

Kommentit