Kuka asuukaan sängyn alla?

Kaikki tietävät, että ei ole kiva mennä nukkumaan, jos jokin asia pelottaa. On inhottavaa, jos pelkää pimeää tai miettii, asuuko sängyn alla oikeasti hirviö. Siinä ei lasta paljon äidin tai isän vakuuttelut auta, vaikka nämä kuinka sanoisivat, että ei siellä ketää ole. Ella Brigatti lähti tämän ajatuksen pohjalta kehittämään tarinaa pienistä, vikkelistä Vilkuista, joita on esiintynyt siitä asti, kun ensimmäinen sänky rakennettiin. Brigatti halusi, että lasten ei enää tarvitsisi miettiä, asuuko sängyn alla hirviö, vaan he voisivat pikemminkin ajatella, että siellä majailee hauskojen, kilttien olentojen heimo. 

Vilkut tosiaan asuvat ihmisten sänkyjen alla, ja Brigatti halusi. Ne nukkuvat päivisin ja pimeän tullen heräävät touhuihinsa. Vilkut ovat niin pieniä, että mahtuvat piiloon lattialistan alle ja voivat soutaa huonekasvin lehdellä. Niiden pahin vihollinen on perheen koira, ja kaaosta saa aikaan myös äidin imuri. Vilkut ovat kuitenkin siitä mahtavaa porukkaa, että mitä kamalampaa ja jännittävämpää tapahtuu, sitä iloisemmaksi ne tulevat.

Ella Brigatti: Sängynaluskansa

Sain viime kirjamessuilla Brigatilta luettavaksi tästä pienestä Sängynaluskansasta kertovan ensimmäisen kirjan Sängynaluskansa (Kulttuurikioski osk 2014, arvostelukappale tekijältä) sekä kuunneltavaksi kyseisen teoksen myös äänikirjana. Äänikirjassa lukijana toimii Lotta Lehtikari, ja kirjaan on runoillut Sientola. Brigatti on sekä kuvittanut että kirjoittanut Sängynaluskansan. Sängynaluskansa-sarjasta on ilmestynyt myös kaksi muuta osaa, toinen aivan muutama päivä sitten. Kuuntelin Sängynaluskansan myös äänikirjana, ja Lehtikari sopi hyvin sen lukijaksi. Äänikirjana tämä tarina sopii mainiosti vaikka pienten alakoululaisten kuunneltavaksi.

Ella Brigatti: Sängynaluskansa

Luin kirjan esikoiselle jo viime syksynä, mutta silloin hän - kolmen ja puolen vuoden iässä - oli selvästi vielä liian pieni innostuakseen Sängynaluskansasta. Luultavasti se johtui siitä, että kyseessä on aika pitkä kuvakirja, jossa kuvat ovat hienoja, mutta toisaalta myös hieman haastavasti tulkittavia. Kuvissa on paljon vihreän ja ruskean eri sävyjä, muodot pyöreitä ja perspektiivi on erikoinen - osin varmasti Vilkkujen koosta johtuen. Vilkkuja on aika monta, ja ne erottaa toisistaan vain hattujen tai muun pienen rekvisiitan ansiosta. Nyt otimme Sängynaluskansan uudelleen esille, ja lapsi jaksoi kuunnella sen aivan eri tavalla kuin ennen. Lapsi tietysti myös pohti, onko Vilkkuja oikeasti olemassa. Tuumin, että ei taida, johon hän vastasi, että on ilman muuta. Niitä hän sitten iltasadun lukemisen jälkeen vielä koitti kovasti etsiä sekä oman että kuopuksemme sängyn alta.

Ella Brigatti: Sängynaluskansa