Lisää liikuntaa varhaiskasvatukseen (ja kouluopetukseen)

Sain luettavakseni kaksi Elina Pullin kirjoittamaa varhaiskasvattajille tarkoitettua liikunta(leikki)kirjaa. Toinen on Lasten Keskuksen kustantama Lupa liikkua. Liikuntaleikkejä varhaiskasvatukseen (2013). Tämän kirjan on kuvittanut Reuhurinne-kirjoista minulle tutuksi tullut kuvittaja Jii Roikonen. Toinen on PS-kustannuksen kustantama Loruloikka ja muita liikuntaleikkejä varhaiskasvatuksessa (2015). Kirjan on kuvittanut Ina Majaniemi.



Lupa liikkua -kirja käsittelee sitä, millainen on liikunnallinen päiväkoti - tai kuten Pulli kirjoittaa - Liikunnanilon päiväkoti. Pulli korostaa, että Liikunnanilon päiväkoti voi olla millaisissa tiloissa vain, ei tarvita hienoja tiloja, kunhan aikuiset lisäävät tietoisesti päiväkotipäiviin liikuntataitojen opettamista ja sallivat lasten liikkumisen. Toki on hyvä, jos liikkumaan innostavia välineitä on paljon tarjolla, mutta esimerkiksi pelkästään jo sillä, että tavallisilla naulakkopenkeillä saa seistä ja niiden päältä saa hyppiä, voidaan antaa lapsille mahdollisuuksia harjoittaa liikkumista. (Pulli muistuttaa, että huonekalujen pitää tietysti olla turvallisia ja kestäviä, jos niitä käytetään tällaiseen tarkoitukseen.) Hyvä idea on mielestäni se, että lattialla voisi olla kaistamerkit, jotta lapsi tietäisi, kumpaan suuntaan menevää kaistaa kuljetaan mihinkin, eikä näin tarvitsisi kieltää lasta juoksemasta yhteentörmäämisen pelosta.

Turvallisuus on tietysti tärkeää, ja Liikunnanilon päiväkodissa lapsi oppiikin Pullin mukaan luottamaan aikuisen apuun ja siihen, että voi turvallisesti kokeilla rajojaan. Lasta myös rohkaistaan omatoimisuuteen ja tekemään asioita itse. Turhien, liikkumista rajoittavien kieltojen jakelemisen sijaan aikuisten kannattaisi miettiä, miten jostain toiminnasta saataisiin pienillä muutoksilla turvallista. Sen sijaan, että lasta esimerkiksi kieltää pyörimästä, koska pää menee pyörälle, ja hän kuitenkin kaatuu, voisi lasta muistuttaa vaihtamaan välillä suuntaa.

Minä itse ryhdyin miettimään, kuinka paljon itse rajoitan täällä kotona ja koulussa omien lasteni sekä oppilaiden liikkumista turhaan. Koetankin nykyään kiinnittää huomiota siihen, onko kulloinenkin kielto aiheellinen, vai saisiko lapsen toiminnasta pienillä muutoksilla sallittua ja turvallista. Koulussa esimerkiksi on hankala sallia käytävällä juoksemista, sillä käytävillä on ovia, jotka aukeavat kummaltakin puolelta juuri kulkijaa kohti. Koulussa koetan kuitenkin lisätä tavallisten oppituntien sisään harjoituksia, joissa hypitään kyykätään, pyöritään, kinkataan yhdellä jalalla jne.

Pulli vinkkaa kirjassaan, miten lapsia osallistetaan itse keksimään liikuntatuokioita ja osallistumaan toimintaan heille sopivalla tavalla. Joku voi esimerkiksi tykätä suunnitella temppuradan pienoisamalleja rakentamalla, vaikka ei olisi itse niin kovin innostunut varsinaisesta temppuilemisesta. Pulli myös muistuttaa, että päiväkodeissa ei suinkaan ole tarkoitus lisätä liikunnallisuutta kielen oppimisen tai muiden tärkeiden taitojen oppimisen kustannuksella. Niiden oppiminen otetaan osaksi liikuntatuokioiden tavoitteita ja kytketään oppiminen liikunnalliseen toimintaan.

Pulli ei kirjoita vain liikunnan lisäämisen teoriasta, vaan hän on koonnut Lupa liikkua -kirjaan todella ison kasan tuokiosuunnitelmia, joita varhaiskasvattaja tai alkuopettajakin voi käyttää omassa työssään. Minä ilahduin siitä, kuinka moni suunnitelmista on, ehkä pienen muuntelun jälkeen, sovellettavissa koulun liikuntatunneille. Esimerkiksi geokätköily ja keppiheppajumppa ovat hauskoja ideoita, joita voisin kokeilla. Keppihevoset voisimme ensin tietysti yhdessä askarrella kierrätys-teemaviikolla vaikka vanhoista sukista..

Jii Roikosen kuvitus auttaa ohjaajaa hahmottamaan, miten tietty peli, leikki tai liike on tarkoitus toteuttaa. Tuokioiden alussa olevat "tuokiotabletit"  eli symbolitpuolestaan selkiyttävät, millaisesta harjoituksesta on kyse. Ne myös kertovat lapselle, mitä tehdään seuraavaaksi. (Lupa liikku. Liikuntaleikkejä ja -tuokioita varhaiskasvatukseen, Lasten Keskus 2013)

Loruloikkia ja muita liikuntaleikkejä varjaiskasvatuksessa pitää sisällään nimensä mukaan paljon lliikuntaleikkivinkkejä. Monessa vinkissä on mukana loru, johon yhdistetään liikettä ja leikkiä. Liikuntaleikit on jaettu tässä kirjassa siten, että leikin ohjaaja voi valita, mitä taitoa hän kulloinkin haluaa harjoittaa (esim. tunnetaidot) ja etsiä sitten siihen sopivia leikkejä. Kirjan leikeistä ja harjoituksista voi koota kokonaisen liikuntatunnin tai niitä voi tehdä esimerkiksi luokassa osana tavallista oppituntia.

Loruloikkia ja muita liikuntaleikkejä varhaiskasvatuksessa (PS-kustannus 2015)

Kommentit

  1. Tämähän vaikuttaa hyvältä kirjalta.
    *****
    Lasten liikunnasta on puhuttu paljon. Asia on varmasti kuten kerrotaan, että lapset liikkuvat liian vähän. Lasten liikkumista ainakin kaupungissa lisäsi se, että vanhemmat eivät veisi autolla lapsia kouluun, eikä harrastuksiin. Se on vuosi vuodelta tullut "pahemmaksi". Toinen juttu on se, että jos lapset eivät kaikki pakkoharrastaisi ja istuisi vanhempien auton takapenkillä pihaleikkejäkin olisi enemmän.

    Toinen vakioitku on, että lapset tai pojat eivät lue riittävästi. Suomen suurimmat ongelmat ovat aivan jossain muualla kuin lasten lukemisessa ja myös lasten kasvatuksessa on isompia haasteita, ehkä läsnäolo ja hoiva ovat tärkeimpiä (pienelle) lapselle eikä stressaaminen kaikista asioista. Kannustamalla lapsen koulukäyntiä ja luomalla positiivinen ilmapiiri sekä liikkumiseen että lukemiseen, molemmat asiat hoituvat.

    Lapsia ei minusta kannata esim. laittaa harrastukseen pakosta jossa ei pärjää (monet harrastukset ovat varsin kilpailullisia) eikä pakottaa lukemaan liian vaikeita tai ahdistavia kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jokke kommentistasi! Hyviä seikkoja nostat esiin. Minä olen huomannut ihana saman: Vanhemmat kuljettavat lapsiaan aika paljon. Moni tietysti tuleekin pitkien matkojen takaa, liikenne on paikoin vilkasta ja vaarallista ja talvella elettiin välillä -20'c paukkupakkasissa. Nämä ovat toki ns. lieventäviä asanhaaroja, mutta kyllä minäkin yleisesti kannatan, että lapset saavat itse kävellä kouluun. Eräässä pääkaupunkiseudun koulussa tämä kyyditysilmiö oli todella korostunut, ja vanhemmat kuskasivat lapsiaan, vaikka koulumatkaa oli keskimäärin 1-2 kilmetriä kaikilla! Me opet emme oikein enää mahtuneet itse aamuisin ajamaan työpaikan parkkipaikalle, kun kyytiralli oli niin kova.

    Minä olen suuri lukuinnon levittämisen puolestapuhuja, mutta olen silti kanssasi samaa mieltä, että turha vääntää väkisin lasta lukemaan, jos häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta (lempeistä tuuppimisyrityksistä huolimatta). Olisi tärkeää tehdä lapsen yhdessä jotain, mistä lapset ja vanhemmat tykkäävät. Läsnäolo ja turva ovat ykkösjuttuja.

    Liian vaikeat kirjat ovat kyllä myrkkyä, mutta ahdistavia kirjoja enemmän minä näen liian pelottavien tietokonepelien ja elokuvien jälkiä...

    VastaaPoista
  3. Onnea, voitit kirjan arvonnastani.
    Laita osoitteesi sähköpostiini
    maimalaak@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti