Seikkailulla muinaisessa Tytyrin kalkkikaivoksessa: Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle

Annastiina Mäkitalon (ent. Syväjärvi) kuvittama ja Johanna Venhon kirjoittama kuvakirja Kissanpissa (WSOY 2011) oli keväällä suoranainen hitti kotonamme, ja erityisesti kuopus tykkäsi kirjasta kovasti. Myös kaksikon toinen yhteinen teos Yllin kyllin (WSOY 2012) on kelpo luettavaa, ja pidän Mäkitalon kuvitustyylistä. Kun kuulin, että hänen kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle. Tarina vuorenpeikon ja pojan ystävyydestä 1950-luvun Lohjalla (Kiinnoste 2016) julkaistiin keväällä, kiinnostuin kirjasta - tottakai. Minulla on yleensäkin tapana innostua kuvakirjoista, joiden tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle ja Mäkitalon kirjan idea vaikutti kiinnostavalta. Ostin kirjan ja ajatukseni oli laittaa se pukinkonttiin, mutta esikoinen löysi kirjan kaapistani (eeeh...). Niinpä luimme kirjan yhdessä, ja pääsen kertomaan siitä teille jo ennen joulua.



Kirjan tapahtumat siis sijoittuvat 1950-luvun Lohjalle, jonka merkittävä työllistäjä siihen aikaan oli Tytyrin kalkkikaivos ja -tehdas. Päähenkilö on Kalle-poika, joka viettää mukavaa ja rentoa kesää uiden, pelaillen ja välillä jopa äitiään kotitöissä auttaen. Kallen isä Pietari on porari Tytyrin kaivoksessa, ja eräänä päivänä isä tulee töistä huolestuneena, koska tuntuu, että joku tekee kovasti tihutöitä kaivoksessa. Tänään isä on löytänyt kaivoksesta kalsiitista tehdyn korun, jonka omistajasta ei ole tietoa. Vaikka kalsiittia löytyykin kaivoksesta aika ajoin, ei Tytyrissä kuitenkaan valmisteta koruja. Kalle saa merkillisen korun kivikokoelmiinsa. Yöllä joku kuitenkin hyppää ikkunasta sisään ja nappaa korun itselleen. Kalle yrittää seurata varasta, mutta öisellä pihalla tästä näkyy enää peikkohännän viuhahdus!

Annastiina Mäkitalo: Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle (Kiinnoste 2016)

Myöhemmin kesällä, öisellä kalastusretkellään Kalle tapaa tuon oudon korukivivarkaan, ja selviää, että hän on peikkotyttö-Tyyra. Tyyra ja hänen heimonsa asuvat kaivoksessa, jossa heillä on upea maanalainen kaupunki. Nuo kaksi ystävystyvät ja viettävät mukavan kesän yhdessä. Tyyra tuntuu tosin olevan aina kovin nälkäinen, ja vähän resuiseksi ja laihanlaiseksikin hän on käynyt kesän kuluessa. Tyyra oppii puhumaan jonkin verran ihmisten kieltä ja saa selitettyä Kallelle, että ihmisten kaivaukset ovat tulleet jo hälyttäväm lähelle heidän kotiaan. Jos peikot eivät saa enää rauhassa etsiä kalsiittikiviä ja valmistaa niistä koruja, eivät he voi käydä kauppaa keijujen ynnä muiden vastaavien olentojen kanssa ja jäävät siten ilman ruokaa. Peikot ovat yrittäneet karkottaa ihmisiä tihutöitä tekemällä.

Annastiina Mäkitalo: Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle (Kiinnoste 2016)

Kallen käy sääliksi peikkotyttöä ja tämän kansaa, ja niinpä poika kertoo isälleen Tyyran ongelmasta. Isä on hyväsydäminen ja ottaa asian hoitaakseen. Pian itse kaivoksen johtaja Kalkki-Petteri saa kuulla peikoista. Onneksi tämä ymmärtää peikkojen ahdingon ja lähtee Kalle oppaanaan tapaamaan peikkojen kunigasta. Tyyra tulkkaa näiden kahden mahtimiehen neuvottelut, joiden sisällöstä ei kenellekään muulle (edes lukijalle) hiiskuta sanaakaan. Lopputuloksena peikot saavat pitää omat asuinsijansa, eikä ihmisten kaivostoiminta enää häiritse heitä.

Ei ole helppoa tehdän nykylapsia kiinnostavaa kuvakirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen. Vaarana on, että juoni jää historiallisten paikkojen, tapojen ja esineistön esittelyn jalkoihin. Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle -kirjassa Mäkitalo haluaa selvästi kertoa lapsilukijoille historiallisesta Lohjaa ja Tytyrin kaivosta, mutta ei tee sitä juonen kustannuksella. Ainakin omaa lastani kiehtoi tarina salaperäisestä koruvarkaasta ja maan alla asuvasta peikkokansasta. Historiallisen Lohjan kartta ja poikkileikkauskuva kaivoksesta ovat esikoisesta myös kovin mielenkiintoisia. Minä ihan pikkaisen kyllä kritisoin sitä, että Kalkki-Petteri tuosta vaan suostui peikkojen pyyntöön. Loppuratkaisu tuntuu hivenen liian helpolta.

Lapsen suusta: "Tuo Tyyra puhuu jo aika hyvin ihmisten kieltä, mutta ei niin hyvin kuitenkaan. Miltähän peikkojen ääntely kuulostaisi? Ota kuva siitä niiden luolan kartasta, kun se on niin hieno."

Annastiina Mäkitalo: Tytyrin Tyyra & kaivoksen Kalle (Kiinnoste 2016)

Kirjan lopussa on aukeaman kokoinen tietoteksti kirjan tapahtumapaikoista, henkilöistä ja Tytyrin kaivoksesta. Kaivos on muuten edelleen toiminnassa, ja lisäksi siellä toimii myös kaivosmuseo.

Kommentit