Lisää pelillisyyttä ja osallistavaa otetta lastenkirjoihin

Eräs lukemiseen liittyvä kestopuheenaihe tuntuu olevan lasten ja nuorten lukuhalujen väheneminen. Erityisesti poikien lukuinnon hiipumisesta ollaan huolissaan, enkä minäkään usko, että huoli on aiheeton. Mitään poppaskonsteja lukumotivaation kasvattamiseen ei tietysti ole olemassa, mutta eräs kokeilemisen arvoinen keino on tarjota lapsille ja nuorille heitä itseään kiinnostavaa luettavaa. Joku innostuu sarjakuvista, toinen tietokirjoista ja kolmas lukee mielellään erilaisia käyttöohjeita. Lapset myös nauttivat peleistä ja pelaamisesta, joten yksi ratkaisu voisi olla pelillisten ja interaktiivisten elementtien lisääminen kirjoihin.

LastenKeskus kustansi viime vuonna kirjasarjan, jossa pelillisyys ja lukijan osallistaminen ovat keskeisessä asemassa. Sarjasta on suomeksi ilmestynyt nyt neljä osaa (arvostelukappaleet kustantajalta). Kaksi niistä ovat historiaseikkailuja ja kaksi matikkaseikkailuja. Historiaseikkailuissa tapahtumat sijoittuvat antiikin Roomaan ja muinaiseen Egyptiin. Ne on kirjoittanut Timothy Knapman ja suomentanut Anna-Reetta Sipilä. Matikkaseikkailun on laatinut David Glover ja ne on suomentanut Teemu Hurmerinta. Toinen matikkaseikkailu sijoittuu muinaisten aarteiden museoon ja toinen Salaisuuksien sokkeloon, josta pitää löytää kulta-aarre.



Kaikkien kirjojen toimintaidea on sama: tarinan edetessä eteen tulee ongelmia, jotka pitää selvittää ennen, kun tarina voi jatkua. Historiaseikkailuissa ongelmat ovat kysymyksiä ja matikkaseikkailuissa matemaattisia pulmia. Lukija valitsee molemmissa mielestään oikean vastausvaihtoehdon kahdesta tai kolmesta mahdollisesta vastauksesta ja siirtyy sille sivulle, johon kyseinen vastausvaihtoehto ohjaa. Jos ratkaisu on oikea, tarina jatkuu, jos se on väärä, lukija palaavtakaisin ja valitsee uudestaan. Tehtävät on koodattunsymbolein, eli kysymyksellä ja sen vastauksella on aina sama symboli. Näiden avulla lukija sitten sukkuloi sivulta toiselle. Minä koin kyllä välillä haasteelliseksi pitää mielessäni seuraavan sivun numeron ja sen symbolin ja vielä kehyskertomuksenkin siellä taustalla.



Varsinkin historiaseikkailuissa on koululasten näkökulmasta sellainen ongelma, että kysymykset koskevat ns. "nippelitietoutta". Minäkin jouduin arvailemaan vastauksia ja olen sentään historian opettaja - joskaan en ole jokuseen vuoteen opettanut historiaa. Välillä jouduin siis hyppäämään takaisin montakin kertaa, kunnes arvasin oikean vastauksen. Se turhautti, eikä lukukokemus ollut kovin ehyt. Vaikka kehyskertomus ei ollut kummoinen, unohdin välillä, mitä tarinassa nyt tapahtuikaan. Toki tähän vaikutti myös se, että minulla ei ollut mahdollisuutta lukea kirjoja yhdeltä istumalta. Olisinkin toivonut, että kirjojen välissä olisi roikkunut narukirjanmerkki, joka olisi auttanut löytämään, missä kohtaa oli lukemassa ja jolla olisi voinut merkitä kulloinkin ratkaisun alla olevan tehtäväkohdan ihan siltä varalta, että pitää vielä palata taaksepäin, kun vastaa väärin.

Timothy Knapman: Kilpajuoksu Rooman halki, kuvitus: Matteo Pincelli

Historiaseikkailuissa tarkoitus on selvästi hyödyntää jo olemassa olevaa tietämystään ja oppia lisää lukiessaan. Siksi minua hieman harmitti, että vastauksien selitykset olivat välillä löyhiä tai vajaan oloisia. Eräässä kohdassa esimerkiksi päähenkilölle juotettiin myrkytettyä hunajaa, joka nukutti tämän 40 päiväksi. Tekstistä ei kuitenkaan selviä, miksi hänet myrkytettiin, tai oliko tuollaista myrkkyä oikeasti olemassa Egyptissä.

Timothy Knapman: Kammion kauhut, kuvitus: Andrea Da Rold

Matikkaseikkailussa on mukavaa, että lukija saa oikeasti ratkoa tehtäviä, eikä joudu vain vastaamaan kysymyksiin (tai arvaamaan oikeaa vastausta). Tehtävien vaikeusasteet vaihtelivat, mutta vaativat kyllä jo jonkinasteista matemaattista osaamista. Neliöluvut ja prosentit ainakin vaativat laskijalta enemmän kuin peruslaskutoimitukset. Historiaseikkailujakin lienee mielenkiintoisinta ratkoa, jos on tutustunut Egyptin ja Rooman historiaan aikaisemmin.

David Clover: Mysteerien museo, kuvitus: Tim Hutchinson

Vaikka nyt arvostelenkin kirjoja aika kovin sanoin, näen niissä paljon potentiaalia. Voin kuvitella, että nämä kirjat kiinnostavat monia historiasta ja tai matematiikasta innostuneita lapsia. Opettaja voi tarjota näitä listätehtäviksi edistyneemmille oppilaille tai tehtäviä voidaan vaikka ratkoa yhdessä jatkokertomuksena luokassa. Minulle tuli myös mieleen, että tämäntyylisen seikkailun voisi rakentaa myös luokassa jonkin historiallisen teeman ympärille.

Jos kirjojen sivuilla olisi ollut esimerkiksi qr-koodeja, jonka takaa olisi paljastunut vihjeitä, lisätarinoita, kuvia tai tietotekstejä, joiden avulla arvoituksia olisi ollut helpompi ratkaista tai joista olisi halutessaan voinut opiskella lisää, olisi tämä ollut jo erittäin toimiva konsepti. Kaikkien kirjojen ulkonakö on oikein onnistunut ja kuvitukset kiinnostavia. Viisivuotiaani on jo selaillut kirjoja useampaan otteeseen, vaikka emme olekaan lukeneet kirjoja yhdessä. 

David Glover: Salaisuuksien sokkelo, kuvitus: Tim Hutchinson


Kommentit

  1. No onpas jänniä kirjoja - hauska idea! Mahtavatkohan neliöjuuriongelmat uuvuttaa lukemisen; monellahan on lukivaikeuksien ohella muitakin oppimisen häiriöitä. Entä miten käy lukemisen, jos ei saa jotain ratkaistuksi? Suhtaudun itse vähän nuivasti siihen, että lukemisen pitäisi muistuttaa pelikokemuksia. Toki kirjallisuuteen mahtuu monenlaisia kokeiluja, ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en itse kaipaa lukemiseen pelikokemusta, mutta uskon, että tiettyä kohderyhmää se palvelee. Luulenpa, että nämä ovat sellaista melko hyvien oppilaiden luettavaa. Liian haastavaan luettavaan tai muihin tehtäviin ei kenenkään kannata tarttua. Ja kyllä min vähän turhauduin, kun jouduin hyppimään takaisin vastatessani väärin.

      Poista
  2. Mukavia ideoita lasten kirjoihin. Luulen, että selviäisin itse paremmin tuosta matikkakirjasta :). Tosin pieni historiankertaus tuskin olisi pahaksi... kuvitus näyttää onnistuneelta, on värejä ja vaihtelevan oloisia aukeamia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on tosiaan vauhdikasta ja värikästä, hieman kuin jostain elokuvasta. Uudet ideat ovat mielestäni aina tervetulleita!

      Poista
  3. Uteloittavia teoksia, pitänee vilkuilla josko kirjastossa löytyisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin meidän kirjastossamme näitä näytti olevan. Kannattaa tutustua. :)

      Poista
  4. Kiehtovalta näyttää, puoleensavetävältä jopa, vaikka epäilen että en jaksaisi keskittyä kaikenlaiseen lukupolulta pois vievään poikkeamaan. Hiukan on kiva pysähtyä jotain miettimään kesken lukemisen mutta toisaalta tahtoisi vain lukea tarinaa. Sellaisille lukijoille jotka kaipaavat toimintaa, ja jotka eivät ehkä ole paikallaan pysyvää mallia, tehtävien ratkominen on varmaan paikallaan. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä idea ja kokeilu. Paljon riippuu tietenkin siitä mikä lukijaa alunperin kiinnostaa. Jos tykkää matikasta, ja historiasta, ja pelaamisesta - napakymppi ! 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, sinä tiivistit hienosti omat ajatukseni. Kommenttisi olisi voinut olla suoraan oamsta näppäimistöstäni!

      Poista

Lähetä kommentti