Lapsuuteni kirjasuosikit: Aino ja tuhmat luistimet

Aloitan Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteeni esittelemällä minulle rakkaan, paljon luetun ja tälläkin hetkellä hyvin ajankohtaisen kuvakirjan. Kyseessä on Kristiina Louhen kirjoittama ja kuvittama teos Aino ja tuhmat luistimet. Kirja on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1987 Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kustantamana. Minun kappaleeni on ilmestynyt 1990 (Oy Satusiivet - Sagovingar Ab), ja muistan saaneeni sen Lasten Parhaat Kirjat -kirjakerhosta, johon ihanat vanhempani olivat minut viisaasti liittäneet.



Kirjan ja koko Aino-sarjan päähenkilö on Aino-tyttö, joka tässä kirjassa on noin kuusivuotias. Hän on saanut joululahjaksi uudet, kiiltävät luistimet, ja pystyy jo kuvittelemaan, miten liihottelee jäällä kuin perhonen. Vaan, mitä ihmettä?! Kun äiti vie Ainon ensimmäistä kertaa jäälle, huomaa Aino, että luistimet eivät tahdokaan totella häntä. Jää kaatuvan tytön pepun alla on kivikova, ja tämä haluaa luistimet pian pois jalasta. Vaikka äiti kuinka lohduttaa, että luistelemaan oppiminen vaatii harjoittelua, kuten melkein kaikki kivat asiat, ei Aino tahdo innostua harjoittelusta. Se kuulostaa kovin ikävältä puuhalta.

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Aino ei käy päiväkodissa, vaan on päivisin äitinsä ja pienen Nyytti-veljensä kanssa kotona. Ainon ystävä Sanna on jo koululainen, ja yhdessä tytöt leikkivät usein koulua. Silloin Aino kyllä osaa kaikki Sanna-opettajan määräämät tehtävät aivan helposti. Ja kuinka ollakaan, erään leikkikoulupäivän päätteeksi Sanna-opettaja keksii, että vielä voitaisiin pitää luistelutunti. Aino parka...

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Pian Sannan luistimet kiitävätkin jään pinnalla kovin kauniisti ja helpon näköisesti, mikä harmittaa Ainoa ensin kovasti. "Sanna on ehtinyt harjoitella paljon kauemmin kuin sinä", lohduttaa äiti, ja pian Sanna tulee ja vie Ainon kanssaan jäälle. Käsikädessä kaatuminen ei haittaa yhtään niin paljon kuin yksin kaatuminen, huomaa Aino. Kesken luisteluharjoitusten Ainon pikkuveli lähtee omille teilleen, ja äiti ja Aino säntäävät tämän perään. Siinä rytäkässä Aino luistelee aivan huomaamatta koko kentän päästä päähän eikä pyllähdä kertaakaan. Tämä onnistunut luistelukerta saa Ainon taas innostumaan harjoittelusta, ja luistelua jatketaan taas seuraavana päivänä.

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Aino ja tuhmat luistimet on realistinen ja herttainen kuvakirja, johon muistan olleen helppo samastua silloin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Muistan, että pidin erityisesti pehmeistä ja lämminsävyisistä kuvista. Louhella on kyky kuvata lapsen arkea niin taianomaisen taitavasti, että hänen kirjansa hurmaavat lapsia vuodesta ja oikeastaan vuosikymmenestä toiseen. Voin sanoa, että yhä edelleen tämä kuvakirja kiinnostaa ainakin omia lapsiani. Meidän perheessä luistelutreenit kummankin isomman lapsen kanssa on aloitetu mentaaliharjoittelulla, eli lukemalla tämä kirja (myös siis lasten pyynnöstä) useaan otteeseen enne luistimiin hyppäämistä!

Tästä siis starttasi omalta osaltani Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste. Haasteeseen on ilmoittautunut mukaan jo monta innokasta lukijaa. Mukaan voi tulla koska vaan haasteen aikana, joten liity ihmeessä sinäkin muistelijoiden joukkoon!


Kommentit

  1. Onpa kaunis kuvitus. Olen sen verran vanhempi, että omaan lapsuuteeni Aino-kirjat eivät kuuluneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Louhen tyyli on kyllä lyömätön! Samanlaisia ovat myös uudempien Tomppa-kirjojen kuvat. Näihin lastenkirjoihin on aikuisenakin kiva tutustua, ja silloin voi vaikka juuri ihailla hienoja kuvituksia!

      Poista
  2. Aaaaah, nostalgiatrippi: tämä kirja kuului pikku-Suketuksen kirjahyllyyn niin ikään ja nyt muistan elävästi tuon kirjan tarinan ja ihanat kuvat. Oi voi. Onkohan tämä jossain tallessa äidilläni... täytyypä kysäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että heti osui kirja, joka herättää muissakin muistoja! Toivottavasti sinun kirjasi löytyy äitisi kätköistä. :) Minä aina välillä katselen divareissa ja kirppiksillä, jos näitä Ainoja tai Louhen Tomppa-kirjoja tulisi vastaan. Harvemmin kyllä tulee..

      Poista
  3. Tämä kirja tuntuu tutulta. Lapsuuden kirjasuosikkeihin on varmasti ihana palata! Haastan sinut vastaamaan kirjatagiin: http://unelmienaika.blogspot.fi/2017/02/thrice-read-tag.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olet lukenut tämän tai jonkin muun Ainon aiemmin? Kiitos haasteesta. Vastaan siihen heti, kun tulee sopiva aikaväli. :)

      Poista

Lähetä kommentti