Hieno novellikokoelma nuorille lukijoille: Sammuta valot!/ Sytytä valot!

Tammi julkaisee tällä viikolla Salla Simukan kirjoittaman nuortenkirjan Sammuta valot!/ Sytytä valot!, ja kutsui joukon kirjabloggareita* tutustumaan kirjaan hieman etukäteen. Olen yksi kutsutuista, ja sain kirjasta ennakkoon sähköisen version jotta voisin lukea sen ennen painetun kirjan ilmestymistä. Täytyy myöntää, että suhtauduin aluksi hieman skeptisesti siihen, osaisinko lukea kirjaa sähköisessä muodossa. Siis osaisinko nauttia sen lukemisesta pieneltä näytöltä (tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti, ja jouduin tihrustamaan tekstiä kännykän näytöltä), mutta huoleni osoittautui aivan turhaksi. Luin koko novellikokoelman yhdeltä istumalta lasteni päiväunien aikana. Niin puoleensavetävä ja koukuttava tuo 20 lyhyttä kirjoitusta sisältävä kääntökirja on.



Sammuta valot!/ Sytytä valot! on mielenkiintoinen kirjatuttavuus paitsi Simukan loistavan kirjoitustyylin mutta myös sen uudenlaisen konseptin ansiosta. Ainakaan minä en muista törmänneeni aiemmin nuorille kirjoitettuun novellikokoelmaan, jossa kirjassa sekä sen tarinoissa on kirjaimellisesti kaksi eri puolta. Toinen puoli on nimetty positiivisia ajatuksia herättävästi Sytytä valot! ja toinen kantaa käänteistä nimeä Sammuta valot!. Osa tarinoista on hyvin realistisia, toiset skifiä, kauhua ja fantasiaa. Toiset novellit ovat juonellisempia kuin toiset, osa koostuu pelkistä dialogeista ja toiset ovat kuin lyhyitä kirjeitä tai ajatuskatkelmia. Molemmilla puolilla on kymmenen novellia, jotka on nimetty identtisesti, mutta joiden sisältö, näkökulma ja/tai loppuratkaisu on aivan eri.

Sytytä valot! -puolen novellit ovat tarinoita rakastamisesta, ihmissuhteista, oman itsensä löytämisestä, kasvamisesta, nähdyksi tulemisesta ja toisaalta myös rakkaasta luopumisesta sekä rakkauden loppumisesta. Simukka osaa kirjoittaa nuorille, ja kirjan tarinat ovat helppolukuisia, mutta kuitenkin tunteita herättäviä ja hyvin samastuttavia. Simukka kirjoittaa rakkaudesta kauniisti, ja hänen tarinoidensa päähenkilöinä ovat hyvin monenlaiset ihmiset heteroista homoseksuaaleihin, cis-ihmisistä transsukupuolisiin. Sytytä valot! -puolen novelleja lukiessani koinkin jonkinlaisen nostalgisen tunteen, sillä juuri tällaisia tunteista kertovia tarinoita luin omassa nuoruudessani Sinä&Minä -lehdestä. Uskon, että nuoret kaipaavat lyhyitä tarinoita, joiden päähenkilöiden tunteisiin ja kokemuksiin he voivat peilata omiaan. 

Sammuta valot! -puolen novellit ovat kertomuksia, joissa monessa on läsnä epätoivoa, pelkoa, pahuutta ja kauhua. Simukka on leikitellyt kirjallisuuden eri genreillä, eikä lukija oikeastaan tiedä, mitä odottaa, kun aloittaa uuden novellin. Osa tarinoista kertovat toisenlaisen vaihtoehdon Sytytä valot! -puolen tarinaparilleen, osa on nimeä lukuunottamatta täysin itsenäisiä kertomuksia. 

Novelleja on siis yhteensä 20, ja joukkoon mahtuu luonnollisesti sellaisia, jotka nousivat heti suosikeikseni ja toisaalta sitten niitä, jotka eivät innostaneet minua yhtä paljon. Suosikkejani ovat esimerkiksi mielikuvituksellinen, Peter Pan -satuun sekoittuva novelli "Näytän sinulle miten lennetään" (Sytytä valot! -puoli), nerokas "Huvipuisto" (molemmat puolet) sekä realistinen "Ariel" (Sytytä valot! -puoli) että surullinen, Pieni Merenneito -sadusta ammentava "Ariel"-novelli Sammuta-valot! -puolelta.

Minä ehdottomasti toivon, että tämä novellikokoelma otetaan osaksi lukion- tai yläkoulun yläluokkien äidinkielen kirjallisuuden kurssiohjelmaa, sillä Sammuta valot!/ Sytytä valot! tarjoaa niin monenlaisia keskustelu- ja opetusmahdollisuuksia sekä novellien sisällön että kirjan ja tarinoiden rakenteen puolesta.



Tänään 19.7. vietetään Sallan nimipäivää, joten Sammuta valot!/ Sytytä valot! sopii hyvin Naistenviikon kirjaksi. Paljon onnea Salla Simukalle ja muillekin tämän päivän nimipäiväsankareille!

*Sammuta valot!/ Sytytä valot! -kirjasta kirjoittaa tällä viikolla lisäkseni ainakin Niina T. Yöpöydän kirjat -blogissaan.

6 kommenttia:

  1. Sytytä valot! -puolen Ariel oli minunkin suosikkeja. Pidin myös samalta puolelta löytyvistä novelleista Sama kude meissä ja Koru. Sammuta valot! -puolelta pidin ainoastaan nimikkonovellista, muut tekstit olivat liian melankolisia, kauhistuttavia, inhottavia tai surullisia. Hieno konsepti kyllä tällainen kääntöteos, jonka eri puolten novellit keskustelevat parinsa kanssa nerokkailla tavoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Korusta, mutta se ei ihan kohonnut suosikkeihini. Olen samaa mieltä, että Sytytä valot! -puolella novellit olivat parempia. En pidä hirveästi kauhusta, ja melankoliset tekstit tuntuvat välillä hieman ahdistavilta. Silti Sammuta valot! -puolellakin oli hienoja tekstejä, vaikka esim. Koiranpääpuistosta en pitänyt.

      Poista
    2. Koiranpääpuisto oli minustakin kokoelman kamalin kertomus. Huvipuisto oli minun suurin ennakko-odotusten kohteeni ja pidin siitä ja sen yllättävyydestä (tuli mieleen R.L. Stine). En muistanut eilen kommentoidessani, että se oli Sammuta valot! -puolelta toinen pitämäni teksti.

      Poista
    3. Huvipuistokin oli muuten Sammuta valot! -puolella varsin karmiva kertomus, mutta ne olivat kummallakin puolella niin hienoja tekstejä juuri niiden erilaisuuden ja yllättävyyden (kuten kirjoititkin) ansiosta! :)

      Poista
  2. Hieno idea Simukalla. Vaikuttaa sellaiselta, että kirja saa lukijoita, kunhan se kulkeutuu nuorison pariin. Äikänopet, hoi!

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.