Salaperäinen TAIKALASI - Mitä kuvasta paljastuu?

Eilen kirjastosta mukaamme tarttui todella mielenkiintoinen ja jännittävä kirjauutuus TAIKALASI Mitä kuvasta paljastuu? (Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2015). Kirjan ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet Agathe Demois ja Vincet Godeau (suom. Mika Siimes). Tämä kirja pisti silmää hyllyssä sen erikoisen ulkonäön takia, sillä kansi on kokonaan punasininen ja täynnä pieniä kuvia, jotka eivät olekaan aivan sellaisia kuin äkkiseltään tulee katsoneeksi.

Tarinan alussa pieni punanokkainen lintu lähtee elämänsä ensimmäiselle pitkälle lentomtkalle, jonka määränpää on lintujen suuri kokoontuminen. Matka käy läpi kaupunkien, tehdasalueiden, maaseutujen ja villin viidakon. Kaikki kirjan kuvat on piirretty punaisella ja ne ovat täynnä monimutkaisia viivoja. Kirjan mukana tulee kuitenkin taikalasi, jonka punaisen linssin läpi lukija huomaa, että jokaiseen kuvaan kätkeytyykin aivan uusi tarina.

Miten hieno oivallus tekijöiltä onkaan hyödyntää tätä näköaistia huijaavaa kikkaa. Taikalasin läpi lukijakin saa nähdä sen maailman, jonka pieni punanokkainen lintu näkee omalla lentomatkallaan. Kaikkeen tavanomaiseen kätkeytyy mitä ihmeellisempiä asioita aina eläinten maailmanpyörästä salaperäiseen pilvitehtaaseen asti. Esikoistamme huvitti kovasti tutkia, mitä valtava muurahaispesä kätkee sisäänsä, ja jokainen uusi kuva ja sen näkemisen myötä syntyvä oivallus sai hänet hykertelemään riemusta.

Mitä lähempänä sivuja suurennuslasi on kiinni, sen pienempää osaa kuvasta sillä voi katsoa. Näin kirjaa pystyy kuitenkin lukea useampi kerrallaan. Kirjassa on aika monta aukeamaa, eikä suurennuslasi ole kovin iso. Kokonaiskuvan saaminen jokaisella aukeamalla kestää siis hyvän tovin, emmekä ainakaan me lukeneet kirjaa yhdeltä istumalta. Pienemmät lapset keskittyvät varmasti enemmän yksittäisiin kuviin, mutta isommat lapset näkevät jo niiden muodostaman kokonaisuuden. Tässä kirjassa onkin niin monta tasoa ja tapaa lukea, että sen parissa viihtyvät varmasti sekä pienemmät että isommat lapset ja aikuisetkin. Isommilla lapsilla riittäisi kärsivällisyys varmasti pidempäänkin lukutuokioon. Osa kuvista oli selkeästi sellaisia, jotka aikuisen on helmpompi ymmärtää, mutta joita lapsi ei edes huomannut.

TAIKALASI onkin kuavaa vaihtelua perinteisii kirjoihin. Minua kyllä henkilökohtaisesti hieman hirvittää, kun kolmevuotias kovin innoissaan koittaa itse katsoa tästä kirjastosta lainatusta kirjasta pahvisella suurennuslasilla kuvia. Pelkään suurennuslasin puolesta ja mietin, kauanko tämä kirja mahtaa lastenosastolla säilyä lukukelpoisena...