Tuija Lehtinen: Saimi ja Selma salainen ihailija

Minä kuulun siihen joukkoon, joka on nuoruudessaan lukenut kaikki kirjaston Tuija Lehtisen nuortenkirjat kannesta kanteen - Mirkka-kirjat jopa useaan kertaan. Siirryttyäni lainaamaan kirjoja aikuisten puolelta, unohdin nuortenkirjat pitkäksi aikaan (mikä harmi!), enkä ole pysynyt kärryillä Lehtisen uusimmista kirjasarjoista. Olenkin tyytyväinen, että tulin lainanneeksi tämän Tuija Lehtisen uusimman tyttökirjasarjan ensimmäisen osan, eli Saimi ja Selma, salainen ihailija (Otava, 2014). Luettuani tämän, voin todeta, että Lehtisen nuortenkirjat ovat edelleen hauskoja, reippaita ja hyväntuulisia.

Päähenkilöt Saimi ja Selma ovat kuudesluokkalaiset siskokset, jotka tekevät oikeastaan kaiken yhdessä. Heidän isosiskonsa Rebekka (Lehtisen aikaisemmasta Rebekka-sarjasta tuttu), on muuttanut muualle opiskelemaan ja Mossu-isoveli palannut puolestaan kotiin valivuodelta Hollannista. Mossu pesiytyy Rebekan entiseen tornihuoneeseen, eikä pane tikkua ristiin keksiäkseen itselleen kehittävää ja fiksua tekemistä. Saimi ja Selma taasen ovat näppäriä tyttöjä, jotka haaveilevat tornihuoneen valloittamisesta. Ja se onnistuu vain, jos Mossu ottaa itseään niskasta kiinni, hankkii työpaikan ja oman asunnon. Tytöt kuitenkin tietävät, että kotona kaiket päivät pyöriskelevä, bändiunelmia hautova Mossu tarvitsee kunnon piristysruiskeen, jotta tämä saadaan tekemään se kaivattu ryhtiliike. Saimi ja Selma keksivät salaisen ihailijan, runotytön, joka lähestyy Mossua kirjeitse ja tämän bändin nettisivujen kautta tunnustaen vuolaasti ihastumistaan mustanpuhuvaa Mossua kohtaan.

Saimin ja Selman aika menee salaisen ihailijan ylläpitämisen lisäksi myös ulkonäytelmän käsikirjoittamiseen, organisoimiseen ja harjoitusten vetämiseen. Lisäksi tytöt pelaavat ahkerasti ringetteä ja käyvät moikkaamassa vanhustentalon asukkaita. Siksi meinaakin jo käydä niin, että koko salainen ihailija jää muiden touhujen jalkoihin...

Lehtinen kuvaa hyvin tämän päivän nuorten elämää kaikkine siihen liittyvine ilmiöineen. Saimin ja Selman rinnakkaisluokalla on suosittu Lilli ja hänen kännykkäjenginsä, jotka harrastavat cheerleadingia ja pitävät itseään muita parempina. Lilli pyrkii sabotoimaan tyttöjen näytelmäesityksen ja harrastaa myös inhottavaa some-kiusaamista. Saimi on siskoksista se, jonka on helpompi ohittaa Lillin temput olankohautuksella - tai suuttua niistä, mutta Selma miettii salaa, että olisi kuitenkin ihan mukava kuulua kännykkäjengin joukkoon.

Saimi ja Selma ovatkin selvästi tulleet esimurrosikään, ja Selma esimerkiksi on alkanut kiinnostua pojista, vaatteista ja "tyttöjen jutuista" siinä, missä Saimi menee rämäpäänä tapahtumasta toiseen välittämättä tuon taivaallista, miltä näyttää ja kuka hänestä tykkää tai ei tykkää. Voisinkin kuvitella, että tätä aihetta tullaan vielä käsittelemään sarjan seuraavissa osissa.

Saimi ja Selma, salainen ihailija on luullakseni kirjoitettu pikemminkin alakoulu- kuin yläkouluikäisille nuorille, tytöille pikemmin kuin pojille. Varmasti ne, jotka ovat lukeneet Rebekka-kirjoja, lukisivat mielellään, mitä Rebekalle ja muille Rebekka-sarjasta tutuille henkilöille kuuluu. Minua välillä vähän häiritsi, kun henkilöitä oli aika paljon, ja tuntui, että lukijan oletettiin tietävän kuka kukin on, eli lukeneen Rebekoita. Nimiä vilisi paljon ja viittauksia Rebekka-kirjojen tapahtumiin oli myös useita. Ei se kokonaiskuitenkaan lukukokemusta haitannut. Taidanpa sensijaan lainata jonkun Rebekka-kirjan tässä lähitulevaisuudessa... :)