Retki Koiramäkeen ja Koiramäki-kirjat

Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin Särkänniemeen ja Koiramäkeen. Lapsemme eivät ole ihan vielä Särkänniemi-ikäisiä, mutta Koiramäestä varsinkin esikoinen oli kovin innoissaan. Kävimme siellä viimeksi vajaa pari vuotta sitten joulun alla, ja silloin olimme hieman pettyneitä järjestelyihin. Ihmisiä oli aivan valtavasti, mihinkään ei päässyt sisään, mitään aktiviteetteja ei mahtunut kokeilemaan, makkaranpaistopaikalle ei mahtunut eikä kahvilaan sisälle. Hyllytontun höpinöitä -blogin pitäjä Tiina Tonttu kirjoitti Koiramäen-reissustaan viime kesänä niin innostavasti, että mekin päätimme antaa Koiramäelle uuden mahdollisuuden. Onneksi uskaltauduimme vierailemaan Koiramäessä uudestaan, sillä tämä kokemus oli aivan päinvastainen kuin ensimäinen käyntikertamme siellä.

Tällä kertaa eläimet olivat ulkona, ja monilla niistä oli myös poikasia. Elsa ja Kille hauskuuttivat lapsia, ja meidänkin esikoisemme kävi katsomassa, miten minipossu pesi kaksikon kanssa mattoja ja miten kananmunia kerättiin. Elsa ja Kille kuljettivat isoa lapsilaumaa mukanaan, ja lapset saivat itse ohjailla, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Lapset pääsivät ratsastamaan keppihevosilla ja tekemään juustoa entisaikojen malliin. Kyllä hymyilytti seurata, miten normaalisti hieman arempi esikoisemme viiletti tohkeissaan Elsan, Killen ja muun lapsilauman perässä aktiviteetista toiseen.

Tällä kertaa kahvila Von Guggelböössä oli ruhtinaallisesti tilaa, ja nautimme herkullisista ja isoista pullista varjossa terassilla istuen. Yhdessä isänsä kanssa esikoinen kävi uittamassa kaarnaveneitä, ja olisi mennyt myös Drakkulan linnaan, mutta sinne hän oli vielä vuoden verran liian nuori. Kovin suuri pettymys tämä asia ei kuitenkaan lapselle ollut, sillä hän juoksenteli mieluusti Koiramäen pihapiirissä, kurkisteli rakennuksiin sekä talliin ja uskalsi jopa käydä kokeilemassa lehmän lypsämistä.

Retkemme lopuksi katselimme vielä Tassuteatterissa pyörivää esitystä ja kurkkasimme myös Tropin ja Nekun Apteekkiin sekä Gunnas Kirjakauppaan. Mitään kyllä ostaneet, mutta seuraavana päivänä alennusmyyntiostoksilta tein superlöydön, ja ostin Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen lapset ja näkki (Otava, 2007) puolella siitä hinnasta, mitä se Gunnas Kirjakaupassa oli maksanut... En ole ihan varma, kuinka paljon esikoinen vielä ymmärtää kyseisestä kirjasta, mutta useampana iltana olen saanut lukea hänelle sitä iltasaduksi. Kirjassa Koiramäen väki kertoilee toisilleen vanhoja kansantarinoita, joissa seikkailevat muun muassa hiidenväki, näkki ja haamut.

Meillä on ennestään kotona Kunnaksen yhteisnide Koiramäki (Otava, 2006), ja sitä mies ja esikoinen ovat lukeneet uudestaan ja uudestaan jo siitä asti, kun ensimmäistä kertaa vierailimme Koiramäessä. Yhteisnide pitää sisällään teokset Koiramäki, Koiramäen talvi ja Koiramäen lapset kaupungissa. Hankin kirjan opetuskäyttöä silmällä pitäen jo kauan ennen, kun minulla oli omia lapsia, sillä niin elävästi ja tarkasti Kunnas osaa kuvata 1800-luvun elämää.

Tänään kävin lainaamassa siskoltani Kunnaksen kirjan Koiramäen Martta ja Ruuneperi (Otava, 2005), jossa Koiramäen Martta tapaa itsensä Ruuneperin. Runoilija innostuu vähän väliä lausumaan otteita teoksistaan, ja esiintyypä kirjassamme myös muitakin historiamme suurmiehiä esimerkiksi Snellman ja Lönnrot. Luimme kirjaa jo ennen päiväunia, ja esikoinen kuunteli sitäkin hiiren hiljaa, eikä olisi malttanut ruveta nukkumaan. 

Kuten siis huomaatte, pidämme valtavasti Koiramäestä (sekä kirjoista että teemapuistosta) ja sen hahmoista. Kunnaksen kirjat ovat takuuvarmoja hittejä, mutta kyllä nämä 1800-luvun Suomea esittelevät teokset ovat omia suosikkejani. Odotankin innolla Otavan tämän syksyn uututta eli kirjaa Kesä Koiramäessä!