Kivaa tekemistä sadepäiviin

Tämä kesä on ollut säiden puolesta aika huono. Tuuli on ollut jatkuvasti hiuksiarepivää, ja sadettakin on ainakin oman tuntumani mukaan piisannut ihan tarpeeksi. Nyt taivaalta tulee taas vettä sen verran, että terassikukkaparkani ovat jo hukkumisen partaalla, ja pyörälenkkikin piti tänään tehdä sadekamat päällä. Välillä tuntuu, että joudun oikein keksimällä keksimään sadepäiviksi tekemistä, kun legoilla, autoilla ja junaradalla on leikitty jo monta päivää putkeen. Mukavaa puuhailua on tietysti maalaaminen ja muovaileminen, mutta toisinaan yksivuotias roikkuu helmoissani niin sitkeästi, että kolmevuotiaan taiteilujen organisoiminen tuntuu hieman haastavalta.

Niihin hetkiin, kun kaipaamme kaikki keskittymistävaativaa tekemistä, mutta jonka tekeminen onnsituu suht hyvin ilman aktiivisen aikuisen jatkuvaa läsnäoloa, sopivat mainiosti erilaiset värityskirjat. Olen yrittänyt tarjota esikoiselle värityskirjoja väritettäväksi jo moneen otteeseen, mutta ilmeisesti minun lapsuudesta mummolan laatikon pohjalle pyörimään jääneet värityskirjat eivät ole tuntuneet lapsesta kovin kiehtovilta, sillä hän kiinnostui värityskirjoista vasta, kun tarpeeksi helppo yksilö sattui kohdalle.

Tactic Publishing lähetti meille arvosteltavaksi puuhapaketin, jossa oli sopivan simppeli värityskirja, josta kolmevuotiaskin innostui. Ensimmäinen värityskirjani (2014) on täynnä helppoja ja selkeitä värityskuvia, joita värittäessää esikoisemmekin näytti käsittävän, mitä "viivojen sisällä pysyminen" oikeasti tarkoittaa. Paketissa oli mukana myös hieman haastavampia kuvia sisältävä Ahkerat ammattailaiset värityskirja (2014), jota kylässä ollut nelivuotias, tarkkasilmäinen ja hienomotorisesti varsin kehittynyt esikoisemme tyttökaveri väritteli.

Minullekin löytyi paketista oma Kukkia-värityskirja (2015), jota olen väritellyt, kun kaipaan sellaista zen-mielentilaa, jossa ei tarvitse ajatella värisävyjä kummempia ajatuksia. Osa kuvista tässä nuorille ja aikuisille tarkoitetussa värityskirjassa on varsin yksinkertaisia, ja toiset kuvat ovat puolestaan melko monimutkaisia.

Vajaa kolme ja puolivuotias esikoisemme on jo pitkään tykännyt tarroista (tämä taitaa olla lapsiperheissä aika yleistä) ja niiden liimaamisesta tarravihkoon. Uuden ulottuvuuden tämä tarrafanitus sai, kun poika sai syntymäpäivälahjaksi kaksi tarrakirjaa, jotka ovatkin tarrasatukirjoja: Disney - pixar Autot Lue & Väritä (Egmont Kustannus Oy Ab/ Kirjalito, 2014,suom. Vesa Korpela) ja Miinan ja Manun tarrakirja Syntymäpäivät (Satukustannus, 2013, teksti ja kuvat TEUTORI). Autot-tarrakirjassa on lisäksi myös väritystehtäviä.

Lapsi innostui niistä valtavasti ja malttoi vain vaivoin odottaa, että luin ohjeita ja kerroin, mikä tarra tulee mihinkin. Näissä kahdessa ensimmäisessa tarrakirjassa tarrat ovatkin hieman vinksin vonksin ja heikun keikun, mutta uudemmissa tarrakirjoissa poika on jo selväsi harjaantunut ja kehittynyt tarrojen liimaamisessa. Hän myös alkaa itse hahmottaa tarrojen muodosta, mihin mikäkin tarra voisi kirjassa kuulua.

Mökille ostimme hänelle sadepäivien ajanvietteeksi tarrapuuhakirjan Rakennustyömaa (Tactic Publishing, 2013), jossa on myös väritys- ja muita tehtäviä. Tarrat hän liimasi pikavauhtia paikoilleen, mutta osa tehtävistä on vielä kolmevuotiaalle hieman haastavia. Kirja odottaakin mökillä, että poika hieman kasvaa (ja sitä seuraavaa sadepäivää...).

Tämän kesän ehdotan tarrakirjahitti on kuitenkin ollut Tacticin paketissa tullut Tarrakivaa Taloni -tarrakirja (2014, teksti ja kuvat: Jenny Bowers, suom. Kirsi Sinko), jossa jokaisella aukeamalla on jokin talon huone, johon lapsi saa itse liimata tarroja, jotka ovat kyseisen huoneen tavaroita. Jokaisella aukeamalla on muutaman virkkeen verran ohjeita ja/tai johdattelevia kysymyksiä, jotka antavat vinkkiä, minkä tarran voisi laittaa mihin paikkaan. Silti lapsella on todella vapaat kädet päättää, mihin hän haluaa tavarat asetella, ja esimerkiksi meillä esikoinen nauraa kihersi asetellessaan muffinseja wc:n allaskaappiin ja päärynän lääkekaappiin. Ja mikä parasta, huoneissa on myös luukkuja, eli esimerkiksi jääkaapin ovi aukeaa oikeasti. Kirjassa on valtavasti tarroja, ja olemmekin täyttäneet kirjaa hiljalleen pitkin kesää. Nyt kirja vaan alkaa olla täysi ja tarrat käytetty, mikä aiheutti hieman harmitusta esikoisessa. Minä itse pidän Bowersin kuvitustyylistä, joka on tyylittelevä ja värikäs.

Tacticin paketissa oli mukana myös Muumien Kynäharjoituksia Kurvaillen ja kaarrellen -harjoituskirja, jonka sivut voi pyyhkiä. Harmillisesti kirjassa ei ole mukana kynää, mutta kokeilimme kuitenkin kotoa löytyneellä tussilla. Arvelin etukäteen, että tehtävät, joissa kynällä piirretään erilaisten viivojen ja muotojen päälle, ovat vielä haastavia esikoisellemme, joka vasta harjoittelee kynäotetta ja muotojen piirtämistä ylipäänsä (piirtäminen ei ole hänen lempipuuhaansa). Tehtäväkirja olikin vielä liian vaikea, mutta se jää odottelemaan, että poika vähän kasvaa.

Kertokaahan ihanat lukijat, miten teillä kulutetaan aikaa sadepäivinä? Entä tykätäänkö teillä tarra-, väritys- tai puuhakirjoista?