Tonttuilua keskellä kesää: Majakan oudot vieraat

Joku teistä ehkä muistaa, että esittelin viime marraskuun loppupuolella Pirkko Vainion kirjoittaman ja kuvittaman kuvakirjan Majakan jouluvalo (Lasten Keskus, 2014). Nyt sarjasta on ilmestynyt uusi kirja Majakan oudot vieraat (Lasten Keskus, 2015). Kirjan kuvitus on sarjan ensimmäisen osan tavoin onnistunut sekoitus väri- ja mustavalkokuvia, kokosivun maalausmaisia kuvia sekä pieniä sarjakuvaruudun tapaisia strippejä.

Tarina alkaa etelätuulen puhaltaessa kaukaiselle pohjoisen meren majakkasaarelle, jossa luonto on vihdoin alkanut herätä talvihorroksesta, ja tontut valmistautuvat viettämään lähestyvää keskikesän juhlaa. Tontut ovat innoissaan, ja jokainen heistä ahkeroi tahollaan, jotta koko majakkasaari olisi valmiina juhlapäivänä, puhtaana ja siistinä. Kesken aherruksen Antero-tonttu löytää rantakaislikosta jotain perin kummaa, nimittäin vapisevan märän linnun, jolla on märkä lappu jalkansa ympärillä. Lapussa on viesti, joka pahaksi onneksi on sotkeutunut lähes lukukelvottomaksi. Pitkän tavaamisen jälkeen viesti kuitenkin saadaan selville:

                            "Me tulemme juhannuksena. Mukanamme on.... noita..... se syö.... kanat ja siat...                

                             koita keksiä... apua. T.Masukkaat"

Viesti kauhistuttaa majakkasaaren tontut, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, keitä voisivat olla nämä oudot Masukkaat, jotka uhkaavat tulla juhannuksena noita mukanaan. Tontut päättävät kuitenkin valmistautua hirvitysten tuloon parhaalla mahdollisella tavalla. Eläimille rakennetaan häkit, joissa niitä olisi helppo puolustaa. Tontut myös päättävät kattaa juhlapöydän koreaksi, jos Masukkaat sillä tavalla leppyisivät. Kokkopuista Perttu- ja Antero-tonttu rakentavat häkin, johon noita voidaan tarvittaessa teljetä. Perttua kyllä harmittaa, että juhannuskokko jää vain haaveeksi.

Juhannusaattona kaikki on valmista, pian mereltä alkaakin kuulua moottoriveneen pärinää. Kun vene karahtaa majakkasaaren rantaan, Petteri menee tutkimaan, keitä oudot tulijat ovat. Rantaan ei hyppääkään Masukkaita, vaan joukko tuttuja, vihreäpipoisia tonttuja. Metsän tontut ovat tulleet tervehtimään majakkasaarella asuvia ystäviään ja viettämään juhannusta heidän kanssaan.

Onneksi pitopöydät notkuvat kesäkeitosta ja muista herkuista, ja kaikki pääsevät sittenkin nauttimaan mittumaarista. Omituinen kirjekin luetaan uudestaan, ja metsän tontut selittävät, mitä suttaantuneessa kirjeessä todella lukee... Noidan sijasta tontut lupaavat siinä tuoda mukanaan lakanoita, porkkanoita, perunoita ja rasiat mansikoita sekä keksiä. Kaikkia naurattaa, mutta kyllä tontut ovat myös helpottuneita, että majakkasaari säästyi hurjan, eläimiä syövän noidan vierailulta ja Perttukin sai kuin saikin juhannuskokkonsa!

Majakan oudot vieraat on mielestäni jotenkin hyvällä tavalla vanhanaikainen satukirja, jossa vaaleansävyinen kuvitus tukee herttaista tekstiä. Tarinassa on kuitenkin sopivasti pieniä lapsia kiehtovaa jännitystä, eikä kirja siksi tunnu liian pliisulta tai imelältä. Mielestäni on mukava idea kirjoittaa kesäinen kirja tontuista, heidät kun nykyään liitetään niin usein joulunaikaan ja talveen, vaikka suomalaisissa kansansaduissa ja -uskomuksissa tontut ovat kuuluneet vahvasti ihmisten arkeen ja juhlaan ympäri vuoden.