Kuvakirjoja koulusta

Koulun alku se vaan lähenee. Itse lomailen viimeistä viikkoa ennen opepöydän taakse palaamista. Hieman jännittää jo itseänikin uuden luokan tapaaminen! En siis vielä malta jättää tätä koulu-aiheitta, joten tässä olisi kolmen kuvakirjan verran luettavaa koulusta, kavereista, oppimisesta, toisten huomioimisesta ja oman paikkansa löytämisestä. Kirjat ovat teoksia, joiden kautta voi vaikka luokassa pohdiskella sosiaalisia taitoja sekä tunnetaitoja.

Eve Tharletin kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Toisinkin voi oppia (Lasten keskus 2013, alkuteos 2005) kertoo tarinan Ninni-hanhesta, jonka on hyvin vaikea oppia koulussa opetettavia asioita. Muut oppilaat oppivat vaivattomasti nämä ankoille tärkeät taidot eli hanhenmarssin, lentämisen ja tietysti uimisen. Ninni on haaveilija, joka rakastaa kauniita perhosia. Kun pitäisi keskittyä opiskeluun, Ninni katselee ja tutkii mieluummin perhosia. Muut hoputtavat häntä, eivätkä ymmärrä, miksi Ninni ei opi siinä kuin muutkin. 

Eve Tharlet: Toisinkin voi oppia (Lasten Keskus 2013)

Uiminen on hanhitytölle suorastaan kauhistus, eikä hän muiden hanhien tavoin välitä vedestä, joka tuntuu ainostaan kylmältä ja märältä. Kun Ninnin pitäisi kerätä rohkeutta astuakseen veteen, se huomaa kaukana veden yllä kauniin perhosen. Nokkelasti hän keksii keinon, miten pääsee lähemmäs perhosta kastelematta räpylöitään. Ninni osoittautuukin näppäräksi ja nopeaksi, eikä olekaan enää yhtään kömpelö liitäessään veden pinnalla. Muutkin hanhet opettajaa myöten innostuvat Ninni keksinnöstä, ja Ninni saakin pian opettaa heille uusia taitojaan. 

Ninni ei siis heti opi samoja taitoja kuin muut hanhioppilaat, mutta hän oppii taitoja, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä sekä yhtä hienoja kuin muutkin taidot ja saa rutkasti lisää itseluottamusta!

--------------------------------------------

Toinen lukemani koulumaailmaan liittyvä kuvakirja kertoo myös erilaisuudesta, ystävien löytämisestä ja hyväksytyksi tulemisesta. Voi, Boris! (Kustannus Oy Arkki 2008, alkuteos 2007)  on Carrie Westonin kirjoittama ja Tim Warnesin kuvittama kuvakirja, jonka päähenkilö on suuri ja hyväntahtoinen Boris-karhu. Boris aloittaa kesken lukuvuoden uudessa koulussa, ja ennen, kun hän saapuu uuteen luokkaansa, kertoo opettaja muille oppilaille tämän tulosta. Muut oppilaat eli pienet hiiret, pupu, kettu ja myyrä odottavat kovasti Boriksen saapumista. 

Kun Boris sitten tallustelee luokkaan, muut eläimet pelästyvät huomatessaan, että hän ei olekaan sulonen nallekarhu vaan iso ruskeakarhu. Boris on kovaääninen, iso ja isohampainen, eivätkä muut eläimet uskalla olla sen lähellä. Niinpä Boris-parka on päivän päätteeksi eristetty muiden oppilaiden toimesta, ja opettajakin vain pyytää Borista olemaan hieman vähemmän pelottava. 

Kotimatkalla ilkeät rotat hyökkäävät muiden oppilaiden kimppuun, mutta Boris erehtyy luulemaan hyökkäystä uudeksi leikiksi. Se hyppää mukaan koettaen hymyillä niin kiltisti kuin osaa. Rotat pelästyvät Boriksen isoa virnistystä ja pötkivät karkuun. Muut eläimet huomaavat, että Boris onkin kiltti, ja siitä tulee heidän sankarinsa.

Carrie Weston & Tim Warnes: Voi, Boris! (Kustannus Oy Arkki 2008)

Minä hieman vierastin tässä kirjassa sitä, että opettaja-kana antaa muiden lasten jättää Boriksen ulkopuoelle ja pyytää Borista muuttumaan ja olemaan erilainen. Opettaja olisi voinut ohjata muita huomaamaan, että Boris vain koettaa tulla mukaan muiden leikkeihin, eikä ole yhtään paha tai hurja. Lasten kanssa tätä kirjaa lukiessa voi kuitenkin mainiosti aloittaa keskustelun ennakkoluuloista ja siitä, miltä tuntuu, kun jää ulkopuoliseksi. Boris on sympaattinen hahmo, jonka kautta tätä asiaa on helppo miettiä.

--------------------------------------------

Kolmannessa kirjassa käsitellään luokkahuoneista kovin tuttua aiheita eli oppilaiden välistä kilpailua ja kateutta, mutta myös anteeksipyytämistä ja -antamista. Simo käy koulua (Kustannus-Mäkelä Oy 2011, alkuteos 2010) on Sharon Renttan käsialaa sekä kuvitukselta että tekstiltään. Kirjan on suomentanut Terhi Leskinen. Rentta on minulle aikaisemmin tuttu Päivä eläinten paloasemalla/ rakennustyömaalla/ autokorjaamolla kirjoistaan. Näissä kirjoissa tarinaa on maustettu runsaalla huumorilla, mutta se puuttuu kyllä kirjasta Simo käy koulua. Silti kirja on sympaattinen ja oikein onnistunut.

Muiden esittelemieni kirjojen tavoin tässäkin kirjassa seikkailevat erilaiset eläinhahmot. Aksu-apina tulee uutena oppilaana luokkaan, jota Simo-norsukin käy. Nopeasti selviää, että Aksu on taitava monessa asiassa ja lisäksi vielä mukavakin. Simoa harmittaa, kun Aksu tuntuu aina voittavan ja onnistuvan kaikessa. Mitä enemmän Aksusta pidetään, sitä vihaisemmaksi Simo tulee ja lopulta se tekee katalan tempun ja sotkee Aksun maalauksen. Simo kuitenkin itsekin tietää, että olemalla tuhma ja kiusaamalla Aksua se ei saa itselleen sen enempää kiitosta tai ystäviä - päinvastoin. Lopulta Simo lähtee pois ja hautautuu häpeissään pahvilaatikon alle.

Sharon Rentta: Simo käy koulua (Kustannus-Mäkelä Oy 2011)

Aksu osoittaa kuitenkin olevansa loistokaveri, sillä se lähestyy häpeilevää Simoa ja tarjoaa tälle kaveruuttaan. Kun Simo tuumii, että se ei ole hyvä missään, Aksu vakuuttaa, että Simo on oikeatsi hyvä ystävä! Aksu antaa Simolle anteeksi tämän kiusanteon ja Simo ymmärtää, että Aksun onnistuminen ei ole pois häneltä itseltään. Simo käy koulua -kirjassa tulee hyvin selväksi se, että oikeita ystäviä saadaan olemalla ystävällinen ja kiva kaveri, eikä suinkaa sillä, että on paras jossain kilpailussa tai hyvä koulussa.

--------------------------------------------

Kaksi muuta kouluun ja sen aloittamiseen liittyvää kuvakirjaa olen esitellyt tässä postauksessa. Tuleeko sinulle mieleen joku kuva- tai lukukirja koulusta, jonka voisi vaikka lukea luokassa oppilaille tai jota voisi suositella uusille ekaluokkalaisille?