Hello Ruby. Matka tietokoneeseen

Ohjelmointi on nyt ehdottomasti kova sana, eikä vähiten siksi, että ohjelmointi on otettu osaksi uutta peruskoulujen opetussuunnitelmaa. Minulla on kokemus, että moni opettaja on ollut asiasta hieman kummissaan, ja pohtinut, miten ohjelmointia voisi ja kuulusi toteuttaa kouluissa. Onneksi opettajien tueksi on perustettu erilaisia ohjelmia, virtuaalioppaita, livekoulutusta yms. Minä olen kiinnostunut lastenkirjallisuudesta, joten minulle luontainen tapa lähestyä ohjelmointia, on etsiä käsiini ja lukea sitä käsittelevää lastenkirjallisuutta.

Eräs suomalainen ohjelmointimaailman näkyvimpiä hahmoja on Linda Liukas, joka muiden ansioidensa lisäksi julkaisi viime vuonna menestyskirjan Hello Ruby. Maailman paras koodisatukirja! (Otava 2015). Kirja nousi hitiksi, mistä johtuu luultavasti myös se, että postaukseni kyseisestä teoksesta on yksi blogini kaikkien aikojen suosituimmista ja googletetuimmista postauksista. Tuota kirjaa lukiessani koin, että vaikka tarina kirjassa ei olekaan kovin erikoinen, sen yhdistäminen kirjassa oleviin, ohjelmoinnillista ajattelua kehittäviin tehtäviin innostaa lapsia ohjelmoinnillisen ajattelun pariin hauskalla tavalla. Kirja antoi minulle eväitä omaan opetukseeni, ja tarjoaa myös vanhemmille ja lapsille mainion tavan lähestyä aihetta yhdessä.

Onko tässä valossa siis ihmekään, että riemastuin, kun huomasin Linda Liukkaan kirjoittaneen ja kuvittaneen uuden tarina- ja työkirjan nimeltään Hello Ruby. Matka tietokoneeseen (Otava 2016, arvostelukappale kustantajalta). Luin kirjan innoissani, mutta tulin jotenkin hieman pettyneeksi. Tarina kirjassa on mielestäni jo liiankin simppeli, eikä kovinkaan innostava. Juonen idea on ihan ok: Ruby-tyttö yrittää pelata tietokoneella, joka ei kuitenkaan toimi. Pieni hiiri tulee kertomaan, että tietokone on epäkunnossa, koska osoitin on kadonnut. Ruby hyppää hiirenkolon eli usb-portin kautta ja lähtee hiiren kanssa etsimään osoitinta tietokoneen sisältä.

Linda Liukas: Hello Ruby. Matka tietokoneeseen (Otava 2016)

Tietokoneen uumenissa se tapaa erilaisia tyyppejä, kuten esimerkiksi bittejä, portteja, Prosessorin ja Massamuistin. Jokaisella näistä on jokin ominaisuus (esim. Prosessori määräilee muita), mikä ilmentää kyseisen komponentin tehtävää tietokoneessa. Ruby koettaa kysellä kaikilta, missä osoitin on, mutta kukaan ei osaa auttaa sitä. Tarinan loppuratkaisu on se, joka eniten minua hämmästyttää. Ruby näet päättä, että nyt pitää loogisesti päätellä, missä osoitin voisi olla. Hän miettii ja keksii tuosta vaan ratkaisun: Osoitin on nukkumassa! Ratkaisu tuntuu lattealta, eikä Rubyn etsintäretkenkään aikana tapahdu mitään jännittävää ja tarinallinen huippukohta puuttuu. Tiedän toki, että tarina ei ole Ruby kirjoissa tärkeintä, vaan siihen liittyvät tehtävät, mutta kyllä silti toivoin jotain mukaansatempaavampaa, joka tuntuisi lapsestakin jännittävältä. Nyt tarina ei loppujen lopuksi tee muuta kuin tutustuttaa lapsen komponenttien nimiin... Kuvitus on kuitenkin edellisen Ruby-kirjan tavoin herkullisen värikästä ja kiehtovaa, mikä pelastaa paljon.

Linda Liukas: Hello Ruby. Matka tietokoneeseen (Otava 2016)

Itse tarinaa innostavampia ovat kirjan lopusta löytyvät harjoituskirjan tehtävät. Aikuisen ja lapsen on tarkoitus tehdä niitä yhdessä, joko tarinan lukemisen lomassa tai vasta sen jälkeen. Harjoituskirjan luvut on näppärästi numeroitu, mutta ihmettelen, mihin vastaava numerointi on hävinnyt itse tarinasta. Aikuisen olisi huomattavasti helpompi yhdistää oikea tehtävä oikeaan lukuun, jos tarinassa myös luvut olisi numeroitu, kuten kirjasarjan ensimmäisessä osassa. Myös se harmittaa, että tehtävien oikeat vastaukset pitää hakea netistä.

Siinä, missä Hello Ruby. Maailman paras koodisatukirja sisälsi ohjelmoinnillista ajattelua kehittäviä tehtäviä, pitää tämä Hello Ruby. Matka tietokoneeseen sisällään tehtäviä, joiden tarkoitus on tutustuttaa lapsi tietokoneisiin ja niiden toimintaperiaatteisiin. Tehtäviä tehdessään lapsi saa askarrella oman tietokoneen, jonka pahviset osat löytyvät kirjan takakannen välistä. Osa tehtävistä liittyy suoraan lapsen omaan tietokoneen rakentamiseen ja sen osien tunnistamiseen, mutta osa haastaa lapsen ajattelua ja päättelykykyä. Mukana on myös pohdintatehtäviä, joissa lapsi ja aikuinen keskustelevat yhdessä erilaisista tietokoneisiin liittyvistä asioista (Hui, minä en olisi osannut sanoa vastauksia kaikkiin kysymyksiin!). Vanhempia varten lukuihin on liitetty myös työkalupakki, jossa selitetään keskeisiä käsitteitä. Ne joko voi lukea lapselle tai jättää lukematta.

Linda Liukas: Hello Ruby. Matka tietokoneeseen (Otava 2016)

Mietin pitkään, kenelle suosittelisin tätä kirjaa. Sen tarinan ei tosiaan ole kummoinen, joten pelkän tarinan takia tätä ei kannata hankkia. Pohdin, onko tässä kirja lapsille, jotka ovat kiinnostuneita tekniikasta ja tietokoneista, mutta ehkä se olisi vähän turhankin rajaava määritelmä. Loppujen lopuksi mietin, että kyllä tätä kirjaa voi lukea yhdessä lapsen kuin lapsen kanssa (eskari-ikäisistä pieniin alakouluikäisiin), vaikka he eivät vielä tietäisi tietokoneista mitään. Moni lapsi pitää askartelusta ja tehtävien tekemisestä, ja tässä kirjassa eittämättä parhaita puolia on sen toiminnallisuus ja se, miten kirja tarjoaa lapselle ja aikuiselle yhteistä tekemistä. Ei ole väliä, jäävätkö tietokoneiden osien nimet tai toimintaperiaate lapsen mieleen, mutta ainakin niitä on tuotu osaksi hänen arkeaan - ts. tietokone ei ole mikään taikalaatikko, joka mysteerisesti "osaa tehdä kaiken". Ihminen suunnittelee koneet ja niiden käyttötarkoitukset. Itselleni suurin oivallus sekä kirjaa että harjoituskirjan tehtäviä lukiessani liittyy siihen tosiasiaan, että tietokoneita on kaikkialla ja niiden toimintaperiaate on keskenään käsittääkseni loppujen lopuksi hyvin samankaltainen. Harjoituskirjan loppupuolella lasta kehotetaankin suunnittelemaan oma tulevaisuuden tietokoneensa.

Linda Liukas: Hello Ruby. Matka tietokoneeseen (Otava 2016)