Utelias Villami

Marjukka Niemi ja Kristiina Mäkimattila (kuvitus) ovat tehneet yhdessä kuvakirjan, joka sopii oikeastaan aika mukavasti luettavaksi kotona eskarilaisten ja pienten koululaisten kanssa juuri tähän aikaa vuodesta, kun koulut ovat juuri alkaneet. Isotekstinen kuvakirja Utelias Villami (Marketiimi 2015, arvostelukappale kustantajalta) kertoo nimittäin pienestä Villami-lampaasta, joka koettelee vanhempiensa asettamia rajoja ja laajentaa elämänpiiriään uusien ystäviensä houkuttelemana. Pieni Villami-lammas on tottunut elämään turvattua ja leppoisaa elämää kotiniityllä oman laumansa keskellä. Sen lauma koostuu sen perheestä ja sukulaisista. Kotiniityn lähellä on suuri metsä, jossa asuu lampaiden kauhu eli susi. Villamin äiti varoittelee pienokaistaan sudesta ja metsän vaaroista kertoen, että susi saalistaa muita eläimiä ravinnokseen ja että pikkulampaat ovat sen erikoisherkkua.

Villami on kuitenkin tyypillinen pikkulapsi, joka unohtaa tyystin äidin varoitukset, kun jotain kiinnostavaa ilmestyy näköpiiriin. Tässä tapauksessa se kiinnostava asia on pieni lintu, joka kehuu, kuinka kaunis sen kotimetsä on ja lupaa esitellä metsää Villamille. Kun lintu vielä vakuuttaa, että sutta ei tarvitse yhtään pelätä, on Villami valmis seikkailuun.

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila: Utelias Villami (Marketiimi 2015)

Metsässä Villami toki näkeekin monta uutta ja kiehtovaa asiaa. Se kuulee uusia ääniä ja tapaa monia eläimiä. Kaikki ne vakuuttavat pikkulampaalle, että sutta on ihan turha pelätä. Villami epäröi kyllä, mutta nämä vakuuttelut saavat sen etsiytymään aina vain syvemmälle metsään. Loppujen lopuksi käy tietysti niin, että metsän varjoista näkyy vaanivat suden silmät. Metsän eläimet juoksevat kiireen vilkkaa piiloon, kuka minnekin, mutta Villami ei pysty seuraamaan niitä. Se ei mahdu kaninkoloon eikä pysty kapuamaan oravan perässä kuusen latvaan turvaan.  Nytpä ei Villamia enää huvitakaan seikkailla, vaan se lähtee itku silmässä juoksemaan karkuun.

Marjukka Niemi & Kristiina Mäkimattila: Utelias Villami (Marketiimi 2015)

Onneksi äiti on herännyt päiväunilta outoon tunteeseen ja ryhtyy huhuilemaan kovaan ääneen poikasensa perään. Lopulta Villami pääsee turvaan kotiniitylle, jossa sen perhe jo vartoo sitä.

Tarinan loppu tuntuu ehkä hiukan liiankin opettavaiselta. Villami yrittää puolustella karkumatkaansa, vaikka tiesikin nyt toimineensa väärin. Ja mikä onkaan lampaan puolustus? No tietysti se, minkä varmaan kaikki vanhemmat ovat tottuneet kuulemaan lastensa suusta: "En minä muuten, mutta kun tuokin teki niin... Tuo houkutteli". Villamin vanhemmat ovat kärsivällisiä ja kertovat, miten kaikilla eläimillä on oma paikkansa ja tapansa suojautua. Lampaat ovat turvassa yhdessä laumassa. Loppujen lopuksi Villami hyväksyy tämän ja lähtee perheensä kanssa kisaillen kohti uusia, mutta turvallisia seikkailuita.

Kirjassa on sopivan iso fontti (kirjoitettu tekstauskirjaimin), jota jo lukemaan oppineen lapsen on helppo lukea itsekseen. Lukemaan opetteleva lapsi voi puolestaan lukea kuvasivuihin liitetyt lorunpätkät, jotka on kirjoitettu suuraakkosin. Koko tarinan voikin lukea oikeastaan niiden ja kuvien avulla, mikä on mukava asia vasta-alkavien lukijoiden kannalta. Lukemisen opettelua tukee vielä se, että monissa loruissa viimeisellä rivillä toistui samat tai lähes samat lyhyet tavut esim. NAM, NAM, NAM/ SÄÄ, BÄÄ, MÄÄ, joten lapsi voi vaikka "lukea itse" vanhemman perässä viimeiset sanat. Näin meillä tämä kirja luettiin.