Talvisena iltapäivänä Niiloa alkaa KA-KUT-TAA, ja he päättävät isän kanssa leipoa mustikkamuhkuroita. Mukaan leipomispuuhiin otetaan myös naapurin Hilla ja perheen Puhku-kissa. -Lapset saavat toimia itse pääleipureina, ja isä tuntuukin suhtautuvan ihailtavan pitkämielisesti siihen sotkuun, jota väistämättä pääsee syntymään leipomisen ohessa.
 |
| Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen: Niilo leipoo (Karisto 2016) |
Ei haittaa, vaikka rikottujen kananmunien joukkoon pääsee kuorenpalasia, jauhopussi leviää pöydälle ja vatkain roiskuttaa taikinat seinille. Tärkeintä on ekemisen meininki ja se, että lapset saavat tehdä itse! Isä sitäpaitsi keksii lopuksi aivan mainion tavan siistiä koko keittiö putipuhtaaksi: Hän muuttaa sekä itsensä että Niilon ja Hillan siivousroboteiksi! Kun keittiö on siivottu, ovat muhkurat sopivasti maisteluvalmiita!
 |
| Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen: Niilo leipoo (Karisto 2016) |
Kirjan lopussa on Niilon mustikkamuhkuroiden resepti, ja koska kaksivuotiasta alkoi lukemisen jälkeen KA-KUT-TAA, päätimme leipoa muutaman mustikkamuhkuran. Minä taisin hölmöillä, kun laitoin mustikat jäisinä taikinaan. Ne painuivat vuokien pohjaan, ja muhkurat vähän lässähtivät. Sitten niitä piti pitää uunissa hieman liiankin kauan. Ohje oli kuitenkin mainion simppeli pienille leipojille, ja kyllä muhkurat heille maistuivat - taikinasta puhumattakaan!
Hei! Blogistani löytyy sinulle haaste! :-)
VastaaPoistahttps://les-lue.com/2016/09/16/haastevastaus-unpopular-bookish-opinions/
Kiitos, menen heti katsomaan!
PoistaVoi miten ihanaa, että olette leiponeet kirjasta! Miehelläni on yhä tallessa Teemu leipoo -kirja lapsuudesta. Hän oli aikoinaan leiponut isin kanssa äitienpäiväkakun sen ohjeella, ja se tuntuu olleen yksi hänen lapsuutensa merkkitapauksia.
VastaaPoistaHeh, kuulostaa hyvältä! Minä kyllä pahoin pelkään, että tästä ei tullut omille lapsilleni aivan niin mahtavaa elämystä, sillä lopputulos ei ollut kovin onnistunut... Ensi kerralla muistan sulattaa mustikat ennen niiden lisäämistä taikinaa. Noh, ehkä lapset sitten huomaavat, että virheistä voi tosiaan oppia. ;)
PoistaMuffinsit lässähtävät joskus littanoiksi mutta ovat silti hyviä, nam.
VastaaPoistaKyllä nauratti tuo kakuttaminen, muhkurat ja Puhku-kissa :D
Leivoin just eilen, joten aihe tuntui ajankohtaiselta ja niin kutsuvalta :)
Tuo on kyllä totta, että lässähtäminen ei makua haittaa! Meillä lapset tahtovat edelleen syödä niitä "muhkuroita", mahtavatko enää osata muffinseksi kutsuakaan?
PoistaLinkitin Niilo-postauksesi omaan leimomispostaukseeni. Se sopi siihen jatkoksi hyvin.
VastaaPoistaSämpylöistäni ja leivistäni tuli ihan muhkuroita :D Olisinkohan voinut laittaa sinne
tuon kuvan kirjan kansikuvasta...?
Ilman muuta voit laittaa! Kiitos linkityksestä. :) Aina ei näemmä paraskaan jauhopeukalo onnistu. Eniten itseäni muuten jäävät kaivelemaan ne lässähtäneet leivonnaiset joiden epäonnistumisen syytä en keksi. Silloin on vaikea parantaa lopputulosta seuraavalla leipomiskerralla.
PoistaLässähdys on saattanut johtua itsestä riippumattomista syistä. Tai ehkä voisi kokeilla lisätä soodaa.
PoistaMinäpä nyppäisen kansikuvan kuvan ja heitän se omaan blogiini. Kiitos :)