Onni on kyllä innoissaan eskariin menosta, mutta tietysti tuo tärkeä vaihe aiheuttaa pienessä pojassa myös hämmennystä ja vähän pelkoakin. Onni kyllä iloitsee monen muun uuden eskarilaisen tavoin uusista "koulutavaroista", joita hän käy ostamassa yhdessä äidin ja pikkuveljensä Olavin kanssa, mutta toisaalta häntä epäilyttää, osaako hän tarpeeksi asioita pärjätäkseen eskarissa. Kun naapurin vuotta vanhempi Viljo vielä toteaa, että "Eskarissa on ihan helppoa, kun sen osaa", menee Onnin mieli mustaksi. Kova jännitys saa kivatkin asiat tuntumaan kurjalta, uudet asiat uhkaavilta ja karkoittaa unenkin tiehensä.
 |
| Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee eskariin (Minerva Kustannus 2016) |
Niinhän se kuitenkin on, että usein jännitämme monia asioita ihan turhaan, ja myös Onni huomaa, että ei eskarissa ole lainkaan kamalaa tai vaikeaa. Kaikki eivät kuitenkaan solahda eskarin kuvioihin yhtä mutkattomasti. Onninkin ryhmässä on poika - Onnin kaima Onni S. - joka mököttää aamuisin naulakolla ja suttaa tekemänsä piirustukset. Sekä Onni-poika että minun oma lapseni pohtivat kovasti, mikä Onni S:ää harmittaa.
 |
| Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee eskariin (Minerva Kustannus 2016) |
Pojan pahan mielen syykin sitten selviää, eikä se ole yhtään vähäpätöinen; Onni S. on vasta muuttanut alueelle käsällä, eikä pieni eskarilainen ole saanut uusia kavereita. Yksinäisyys totesesti vetää mielen helposti mustaksi! Lääke yksinäisyyteen onneksi löytyy nopeasti, kun Onni-pojan äiti kutsuu Onni S:n ja tämän äidin heidän luokseen kesälomanjatkajaisiin. Ja niin vain on eskarijännitys selätetty, ja onnelliset Onnit ovat löytäneet toisistaan uudet ystävät.
 |
| Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee eskariin (Minerva Kustannus 2016) |
Olen kirjoittanut aiemminkin (täällä ja täällä) että Onni-poika kirjat ovat mielestäni aivan loistavia kirjoja, joissa kuvataan arkisia asioita ja ilmiöitä leppoisalla tavalla. Lapsilukijalle tuttu maailma on kirjoissa vahvasti läsnä. Pelliccioni osaa myös luoda kuvakirjoihin ympäristön, jossa salakavalasti, tarinan lomassa tuodaan esille ainakin itselleni tärkeitä ekologisia- ja eettisiä arvoja sekä valintoja. Kirjoissa ei kuitenkaan ryppyotsaisesti tuputeta mitään tai heristellä sormea, vaan esimerkiksi kierrättäminen, kaveruus, luonnossa liikkuminen, eri kulttuureihin tutustuminen ja kohtuullinen tietokonepelien pelaaminen ovat osa Onni-pojan perheen arkea, ja siten ne tulevat myös pienille lukijoille tutuiksi arkisina asioina.
Onni-poika menee eskariin on kirja, jonka ilmestymistä odotimme sekä minä, että 2-vuotias ja 4,5-vuotias lapsemme. Esikoistamme kiinnostavat eskariasiat jo kovasti, ja kaksivuotias on tämän kesän aikana löytänyt Onni-poika -kirjat. Hän jaksaa kuunnella jo käsittämättömän pitkiä tarinoita, ja nimesi hiljattain Onni-pojan seikkailut -yhteisniteen lempikirjakseen, koska tämä on niin hauska. Onni-poika menee eskariin jatkaa samalla, hyvällä linjalla edeltäjiensä kanssa, ja jäimme kotona pohtimaan, mihin Onnin seikkailut seuraavaksi johtavat. Hankitaankohan Onnin perheeseen lemmikki, tai aloittaakohan Onni kenties jonkin harrastuksen? Tai ehkä kiltti Onni ryhtyykin "isoksi" ja käykin kapinoimaan perheensä sääntöjä vastaan?
Nämä Onni-kirjat ovat todella kivoja. Teksti ja kuvitus sopivat todella hyvin yhteen. Ajankohtainen aihe, kun eskarit ovat vasta alkaneet. Sopii tietysti teillekin hyvin, kun eskariaika alkaa lähentyä.
VastaaPoistaParas kuitenkin on se kirja missä opetellaan kierrätystä hauskasti ja arkipäiväisesti, lapsenmielelle sopivasti.
Onnit ovat kyllä monenikäisten lemppareita! Meillä tämä esikoinen olisi kuulemma jo mieluusti eskari, minä olen ihan tyytyväinen, ettei ihan vielä. ;) Minäkin tykkään kierrätyskirjasta. Käytin sitä itseasiassa koulussa kierrätysteeman yhteydessä ekaluokkalaisten kanssa. Kaksivuotias valmistautui pikkusisaruksensa syntymään (halusi siis itse lukea) kuuntelemalla kirjaa, jossa Onni saa pikkuveljen.
PoistaMeilläkin on tykätty kovasti näistä Onni-kirjoista etenkin noin viiden vuoden iässä. Onnistuvat herättelemään pienissä kuuntelijoissa mukavasti ajatuksia ja keskustelua.
VastaaPoistaYksi Onnien paras puoli on juuri tuo, että niiden aiheet herättävät helposti kysymyksuä ja mielenkiintoisia jutustelutuokioita lasten kanssa. Viimeksi luimme esikoisen kanssa kirjaa, jossa Aram muutti äitinsä kanssa Onnin kerrostaloon. Silloin esikoinen pohti, mitä tarkoittaa pakolainen ja miltä pakolaisuus tuntuu.
PoistaMukavan näköistä piirrosjälkeä.
VastaaPoista(Pidin Timo menee eskariin TV-sarjasta :)
Pelliccionilla on tosiaan persoonallinen ja helposti tunnistettava kuvitustyyli. Piti ihan googlata tuo Timo-sarja. Se onkin mennyt minulta ihan ohi.
PoistaTätä oli myös tosi hauska lukea koululaiselle :) (aihepiireihän kävi ihan yhteen aloittipa eskaa, kerhoa, koulua tai pk:ta kuten Onnin pikkuveli!)
VastaaPoistaIhan varmasti toimii eskaria laajemmassa ikähaarukassa!
PoistaMe emme olekaan tähän vielä tutustuneet, pitää lainata! Aihepiirihän on meilläkin ajankohtainen jo ensi vuonna, ja viisivuotias on äärimmäisen ylpeä viskari-statuksestaankin.
VastaaPoistaNiin voi että, hän on jo viskari. Meidän esikoisemme ryhmästä siirtyi moni viskareihin ja eskareihin. Siitä taitaa johtua hänenkin eskari-innostuksensa. Toivottavasti löydätte tämän kirjastosta! On varmasti nyt kovin suosittu lainattava.
Poista