Lapsemme selaisivat kirjaa ennen tarinan lukemista ja totesivat muutaman kuvan perusteella, että kyseessä on aika jännittävä kirja. Viisivuotias tuumasi, että paras lukea se, kun pikkusisarukset ovat päiväunilla. Luimme kirjan esikoisen kanssa heti tilaisuuden tullen, ja olimme molemmat aikalailla lumoutuneita.
Tarina alkaa sirkuksesta, jonne Matias on vienyt pikkusiskonsa Jennin tämän syntymäpäivän kunniaksi. Synttärityttö pääsee lavalle taputtamaan leijonanpentua, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää, hurjaa ja vähän pelottavaakin. Teltan katon läpi syöksyy valtava hirviö, joka kaappaa Jennin ja leijonanpennun mukaansa. Matias ei turhia aikaile, vaan lähtee pelastamaan siskoaan ja leijonapentua yhdessä isäleijonan kanssa. He seuraavat kaapparia, ja päätyvät lopulta aivan ihmeelliselle saarelle. Siellä heitä vastaan tulee ensimmäiseksi dodoja, vaikka Matias tietää, että sen pitäisi olla mahdotonta:
Oletko sinä dodo? Satoja vuosia sitten sukupuuttoon kuollut dodo?
 |
| Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari (WSOY 2017) |
Kun Matias ja leijona etsivät kaapattuja rakkaimpiaan, heille selviää saaren salaisuus. Se kätkee sisäänsä lukuisia lajeja, jotka ovat jo kuolleet tai lähes kuolleet sukupuuttoon. Hirviö ei ehkä olekaan hirviö, vaan joku joka tahtoo pelastaa lajit tuolta karulta kohtalolta. Pitkäsen luoma vauhdikas seikkailu kertookin siis tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta eli luonnon suojelemisesta ja sen monimuotoisuuden säilyttämisestä.
 |
| Pasi Pitkänen: Kadonneiden eläinten saari (WSOY 2017) |
Näistä asioista ryhdyimme lapsen aloitteesta juttelemaan luettuamme Kadonneiden eläinten saaren, sillä viisivuotias alkoi tietysti heti kysellä, mikä on sukupuutto ja mitä lajien kuoleminen tarkoittaa. Päädyimme keskustelemaan eläinten suojelemisesta, dinosauruksista ja kotoisista saimaannorpistamme. Keskustelumme aikana kolmevuotias pikkusisaruskin heräsi, ja tahtoi hänkin sitten kuulla, mistä juttelemme. Lasten ehdotuksesta luimme Kadonneiden eläinten saaren uudestaan, eikä se loppujen lopuksi ollutkaan liian pelottava edes kolmevuotiaan mielestä. Veikkaankin, että tämä on kuvakirja, joka jaksaa kiinnostaa hyvin eri-ikäisi lapsia, isommista leikki-ikäisistä ekaluokkalaisiin asti.
Klikkaamalla videota pääset kurkistamaan, miltä Pitkäsen hieno kuvakirja näyttää luettuna!
Voi ihanuus, olen Pitkäsen fani :) Mahtava kuvittaja. Tykkään varsinkin Mörkö-kirjoista <3
VastaaPoistaPitkäsen fanina varmasti tykkäät tästä Mai! Nuo Mörkö-kirjat minun todella pitäisi lukea. :)
PoistaVoi miten ihana blogilöytö :)
VastaaPoistaKiitos Elli ihanasta kommentista! :)
PoistaMahtavan näköisiä kuvia. Minäkin fanitan mörkö-sarjaa 😊, ja tämäkin alkoi kiinnostaa. Pitkänen on tosi taitava!
VastaaPoistaHän on hurjan taitava! Hänen kuvituksensa sopisivat myös animaatioihin. :)
PoistaLuimme tämän juuri viisivuotiaan kanssa. Kirja oli kuulemma "vähän jännä", ja kuuntelija pidätti välillä konkreettisesti hengitystään. Kuvat ovat todella hienot; muutama aukeama on kuin taideteos. Pidin myös siitä, että vaikka kirja oli paksu, yhdellä aukeamalla oli kuitenkin melko vähän tekstiä. Ajattelin, että vaikka bloggaan aika harvoin lastenkirjoista, tämän voisin esitellä omassa blogissanikin. Kiva idea sinulta tuo video tässä postauksessa!
VastaaPoistaKiitos, ajattelin, että tähän kirjaan sopisi videoesittely! Minä tykkäsin muuten siitä erityisesti, että osa kuvista oli hyvin vauhdikkaita, osa todella seesteisiä. Juuri noita mainitsemiasi taideteoskuvia. Tästä oli kiva blogata, bloggaa siis ihmeessä!
PoistaVaikuttavia kuvia ! Alkaa tosissaan kihelmöidä jännityksestä niitä katsellessa.
VastaaPoistaEsimerkiksi tuo sinisävytteinen jossa on kaksi olentoa takaapäin kuvassa etualalla.
Kun kirjassa on eläimiä ja sirkusta, viihtyminen on taattua 🙂
Pitkäsen valitsemat kuvakulmat ja niiden vaihtelut luovat tosiaan valtavasti jännitettä. Osa kuvista on myös todella hauskoja. Ihan kaikkia en edes halunnut tähän laittaa, jotta en pilaisi lukukokemusta!
PoistaLuimme tänään. Vauhdikas kirja, en ole varma pysyikö nuorempi mukana. Kuvitus on hyvä: runsas, silti laadukas. Näkisin tässä jopa kansainvälistä menestystä pienellä hienosäädöllä: tiivistys, kuitenkin, tiivistys, vaikka luetun määrä per sivu oli ihastuttava!
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin aluksi kirjan pituutta, mutta täytyy myöntää, että minut ja esikoisen tarina imaisi mukaansa niin, että ei se pituus sitten lukukokemusta häirinnytkään. Juuri se, että yhdellä sivulla ei ollut liikaa luettavaa jaksoi pitää pienen kuulijan hereillä. Toisaalta, saarella kyllä juostiin aika monesta paikasta toiseen, joten siihen kohtaan juonellinen tiivistäminen olisi voinut toimia.
Poista