Mistä maito tulee? - Tomppa ja Taatelin maito

Kesän aikana esikoistamme on pohdituttanut, mistä maito oikein tulee. Tähän kummasteluun on luultavasti ollut syynä sylissäni usein pötköttävä vauva-kuopus, joka vetelee tissimaitoannostaan autuaan onnellisena esikoisen kölliessä kainalossa satuja kuunnellen. (Okei, tämä on tietysti se idyllisin tapaus. Usein kuopus yrittää nauttia päiväateriaansa esikoisen roikkuessa niskassani tai höntsätessä päällämme...)

Kirjastoreissulla kassiimme joutui puolivahingossa Kristiina Louhen Tomppa-kirja, joka käsittelee maidon "tietä". Itse tykkään paljon kauniisti kuvitetuista, realistisista Tomppa-kirjoista. Niitä on mukava lukea, ja kaksi ja puolivuotias esikoisemme tykkää niitä kuunnella. Tämä viimeisin löytömme on siis nimeltään Tomppa ja Taatelin maito. Kirjassa Tomppa ja äiti matkustavat serkkujen luo maalle, jossa Tomppa pääsee ihmettelemään lehmien lypsämistä, katsomaan, miten kissa imettää poikasiaan ja näkemään, miten serkkuperheen nuorin, tissiliiniksi kutsuttu vauva syö äidin rintamaitoa.

Tämän Tomppa-kirjan lukemisen jälkeen esikoinen on moneen kertaan ruokapöydässä kertonut, miten maito on lehmänmaitoa ja myös ihmetellyt, miksi toisessa maitopurkissa ei olekaan lehmän kuvaa. Eikö se sitten olekaan lehmästä tullutta maitoa? Ja niin, vauvamme on saanut uuden lempinimen: tissiliini. Kiva, kiva...

Tomppa-kirjan lisäksi lehmistä ja lypsämisestä olemme lukeneet myös kirjasta Veera ja maatalon eläimet. Sekin on ihan hauska kirja, mutta käsittelee laajemmin kaikkia maatilan eläimiä ja niiden ominaisuuksia, ei niinkään pelkästään lehmiä, maitoa ja maidon lypsämistä. Tomppa-kirja oli kiva löytö juuri tähän elämäntilanteeseemme, kun meilläkin on kotona yksi tissiliini. Ehkäpä esikoinenkin koki pienen ahaa-elämyksen, kun huomasi, että toisetkin vauvat syövät äidin tissiä, eikä sitä tarvitse ihmetellä tai ei siitä kannata olla mustasukkainen... (Juuh toiveajattelua!)